Mitä enemmän historiaa on säilynyt tarinoiden, valokuvien, rakennusten ja esineiden muodossa, sitä enemmän viihdyn. Sitä enemmän tuntuu myös, että tässä maailmassa on jotain järkeä, vaikka maailmalla ja mielessä myllertäisivät minkälaiset kriisit.
Vanhassa ja säilyneessä on tunnelmaa, sillä siihen sisältyy myös arvomaailma, jolla vanha on saatu säilymään. En väitä, että ennen oli kaikki paremmin, mutta kunnioitan toimijoita, jotka siirtävät jotain tuosta menneestä myös tuleville sukupolville. Perinteisesti muistiorganisaatiot (arkistot, kirjastot, museot) ovat kantaneet tätä viittaa hartioillaan, mutta myös yksityishenkilöt ja yritykset kantavat kortensa kekoon.
Noin 10 minuutin ajomatkan päästä Kuopion keskustasta, kivenheiton päässä Matkuksen kauppakeskuksesta, sijaitsee pala historiaa, joka tarjoaa viettelyksiä kaikille aisteille. Koivumäen Kartano tarjoaa mm. kesälounasta, grilli-iltoja, kokous- ja juhlapalveluita sekä palvelee ryhmämatkailijoita ympäri vuoden. Kartanoon pääsee oman auton lisäksi julkisilla (bussit nro 31 ja 35) tai vaikka veneellä.
Koivumäen Kartanon historia alkaa 1700-luvulta. Elettiin Ruotsin vallan aikaa, ja Hiltulanlahden kylällä oli sotilasvirkataloja. Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf katsoi, että niissä oli liikamaita, joten hän muodosti uuden tilan vuonna 1792 Björkbackan eli Koivumäen tilan. Kuningas lahjoitti Koivumäen tilan valtion virkamiehenä Kuopiossa toimineelle asessori Saloniukselle. Saloniuksen jälkeen hänen poikansa perivät Koivumäen tilan, mutta se pakkohuutokaupattiin vuonna 1869. Silloin tilan itselleen huusi kauppaneuvos Gustaf Ranin.
 |
| Gustaf Emanuel Ranin. |
Gustaf Emanuel Ranin (1825-1896) oli tullut nuorena Savonlinnasta kauppalaivan kyydissä Kuopioon vuonna 1840 ja aloittanut juoksupoikana kuopiolaisissa kauppaliikkeissä. Savon vanhin kauppahuone sai alkunsa vuonna 1852, kun Ranin perusti Kuopion keskustaan vähittäistavarakaupan. Ranin eteni hyvin nopeasti urallaan, ja kun hän oli ostanut Koivumäen tilan, hänellä oli jo oma tukkukauppa, laivanvarustamo, mylly, panimo ja tislaamo. Harmillisesti Raninin vaimo Flora Katarina oli menehtynyt vähän aikaisemmin lavantautiin, eikä hän ehtinyt koskaan asua Koivumäellä.
 |
| Koivumäen entinen päärakennus ennen vuotta 1907. |
Ranin kehitti paljon Koivumäen tilaa ja sen toimintaa. Hän perusti yksityisen kansakoulun Alapihaan, jotta kylän ja tilan lapset saivat käydä omaa koulua. Siihen aikaan kansakoulu oli kolmivuotinen. Ranin oli tallettanut KOP:iin yhden Suomen markan talletuskirjoja, joita hän antoi lapsille, jos he jaksoivat 3 vuotta kuluttaa koulun penkkiä. Tilan koko oli suurimmillaan noin 2000 hehtaaria ja siellä elettiin hyvin omavaraisesti maa- ja metsätaloudesta. Koivumäen tila oli siihen aikaan hyvin kaukana maatilalla, ja vieraat tulivat junilla Pitkälahden asemalle, mistä heidät haettiin hevoskärryillä Koivumäelle. Ranin määräsi testamentissaan, että Koivumäen Kansanopisto on rakennettava hänen mailleen. Raninin sisar, Elisabet Rossi, toimi veljensä tilalla emäntänä Koivumäellä.
 |
| Gustaf Raninin sisar Elisabet Rossi ja poika Peter Emmanuel Ranin. |
Raninin jälkeen Koivumäen tilan isännäksi tuli hänen poikansa Peter Emmanuel. Hän ehti pitää tilaa vain noin 10 vuotta, sillä hän kuoli nuorena 1906. Tämän jälkeen tilan ja yhtiön johtoon pyydettiin Raninin tyttären Alman mies Ernst Biese. Alma oli muuttanut aikoinaan Helsinkiin, ja oli mennyt naimisiin helsinkiläisen meteorologisen laitoksen ensimmäisen pääjohtajan kanssa. Tähtitiedemies Ernst ja Alma muuttivat Savoon ja rakennuttivat ensitöikseen Koivumäen nykyisen uuden päärakennuksen vuonna 1907 omaksi kodikseen.
Jugend-tyylisen kansallisromanttisen hirsikartanon suunnitteli helsinkiläinen arkkitehti Waldemar Aspelin. Kartanossa on edelleen 18 alkuperäistä kaakeliuunia, jotka on kaikki valmistettu helsinkiläisissä kaakelitehtaissa ja muun muassa ruokasalissa on samanlainen, kuin Eliel Saarisen Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1900 suunnittelema kakluuni.
Alma-rouva piti tilaa aina 1940-luvulle saakka, jonka jälkeen tila siirtyi kauppahuoneen ja perikunnan omistukseen. Perikunnan jäsenistä on kukin vuorollaan asuttanut tilaa. Vielä 1970-luvulle saakka kartanolla toimi iso, parhaimmillaan 700 sian sikala, jossa hyödynnettiin oluen panemisessa ylijäävä mäski. Vähitellen kuitenkin maatalous alkoi hiipua. 1990-luvun lamavuosina Raninin kauppahuone katsoi, että heidän liiketoimintaansa ei enää kuulunut vanhan maalaistilan ja -talon ylläpitäminen ja he tarjosivat, että jos joku sukulaisista haluaisi lunastaa tilan itselleen. Siinä vaiheessa tilasta oli lohkaistu muutaman hehtaarin määräala, johon kuului kaikki 13 pihapiirissä olevaa rakennusta. Kirsti Dunkel, Raninin jälkeläinen viidennessä polvessa, oli viettänyt kartanolla paljon aikaa ja varsinkin lapsuuskesiään. Hän osti vuonna 1994 miehensä Harry Dunkelin, sekä veljensä Timo Nylundin, kanssa tilan itselleen. Aluksi oli tarkoituksena tehdä kartanosta kahden perheen koti. Timon perhe luopui kuitenkin tästä ajatuksesta ja tila jäi pelkästään Kirstin perheelle.
Jotta Dunkelit pystyivät pitämään Koivumäen Kartanoa kunnossa, he tarvitsivat siihen lisätienestiä ja siksi ravintola päätettiin avata alakertaan vuonna 1999. Kirsti muutti perheineen Koivumäen Kartanon yläkerran tiloihin vuonna 2000.
Koivumäen Kartano on valjastanut mainoslauseeksi ruokarauhan. Tämä kuvaa kartanon tunnelmaa hyvin, sillä kauniissa maisemissa sisällä ja ulkona, musiikin säestämänä ja makujen nautittavana ruokailusta syntyy elämys, jonka haluaisi pysäyttää. Raaka-aineiden hankinnassa korostetaan kotimaisuutta, paikallisuutta, eettisyyttä ja ympäristöystävällisyyttä.
Vein kartanon kesälounaalle äitini, joka ei ollut aiemmin paikassa käynyt. Pöytävaraus kannattaa tehdä etukäteen. Lounaslista vaihtuu viikoittain ja on tarjolla klo 11-14, mutta kesälounas on tarjolla enää ensi viikon perjantaihin 11.8.2023 saakka. Sään salliessa ruokailijat voivat nauttia lounaan myös puutarhassa olevista pöydistä, mutta minä haluan aina nähdä salit. Kartanossa on useita tunnelmallisia huoneita, joista saa varaustilanteen mukaan valita mieleisensä. Tällä kertaa istuimme keltaisessa salissa. Musiikin lomaan kantautui linnunlaulua ja tuulenvire avoimesta ikkunasta.
 |
| Ulla Remes: Pelakuut tuvan ikkunasta, 1991, akryyli kankaalle; Silta, 1987, öljymaalaus kankaalle. |
Oivallusten puu
Ruokailu-, musiikki- ja miljöötunnelmoinnin lisäksi kartanossa on tänä kesänä esillä kuvataiteilija Ulla Remeksen kesänäyttely Oivallusten puu. Retrospektiivin näyttelyn teokset ajoittuvat öljy- ja akryylimaalauksista 1980-luvulta tänä vuonna valmistuneisiin monotypioihin. Ulla Remes tunnetaan vahvana värienkäyttäjänä. Teokset oli ripustettu seinille tiloja kunnioittaen ja niiden värimaailmasta inspiroituen.
 |
| Ulla Remes: Asetelma jossa on silitysrauta, 1986, öljymaalaus kankaalle. |
 |
| Ulla Remes: (yläpuolella) Tuulen henkäys, 2016, sekatekniikka paperille; (alapuolella) Vuoren rinteiltä näkyy meri, 2016, sekatekniikka paperille. |
 |
| Ulla Remes: (vasemmalla) Oivallusten puu, 2023, monotypia; (oikealla) Ihan tavallinen metsä, 2023, monotypia. |
Koivumäen kartanoon kannattaa varata enemmän aikaa kuin perinteinen ruokatunti. Se, että antaa itselleen aikaa rauhoittua ruoan äärelle, merkitsee paljon. Vierailulla saa käyttää kaikkia aistejaan tutustuessa kartanoon sisältä ja ulkoa. Pihapiiri on ympäröity vanhoilla rakennuksilla, joista 1850-luvulta peräisin olevassa Posakkatuvassa on mahdollista majoittua. Posakkatupa oli päivätyöläisten talo, jonne tuli kaikkien postit ja siellä tehtiin kaikenlaisia tilan ja talon töitä, korjattiin hevosten varusteita ja muuta sellaista. Rakennus on toiminut myös väentupana, jossa palvelusväki, rengit ja piiat sekä pehtoori on majoittunut.
 |
| Posakkatupa. |
Päärakennuksen sivulta avautuu upea maisema vesistöön ja rinteen juurella laiduntaviin lampaisiin sekä hevoslaumaan. Katse etsii rakennusten vierustoilta perinnekasveja ja mietin, kuinka hienoja lähimatkailukohteita Savossa on. Ja mikäli matkailette Kuopioon kauempaa, poiketkaapa Matkuksen shoppailutaivaasta kartanotunnelmaan, lupaan ettette pety.
Terveisin paikallinen elämysmatkailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti