Torholan luolan luontopolku

Torholan luolan suuaukko.

Siinä missä Paavolan tammi oli satumetsä, oli Torholan luolan luontopolku kuin peikkometsä. Paljon kaatuneita puita ja sateen jälkeinen illan hämärä loi jo valmiiksi jännittävää tunnelmaa tulevaan.

Lohjalla, Torholan luolan luonnosuojelualueella kulkee noin kilometrin mittainen luontopolku, joka johdattaa Suomen suurimman kalkkikiviluolan suulle.

Torholan luolamuodostuma käsittää kolme huonemaista tilaa sekä ahtaan käytävän, jonka läpi ihminen ei katosta pudonneen kiven vuoksi pääse. Luolan kokonaispituus on 31 metriä, leveys 1-6 metriä ja korkeus 1-4 metriä. 

Luola on muodostunut kalliohalkeamia pitkin virranneen veden liottaessa kalkkikiveä. Nykyisestä noin kilometrin päässä sijaitsevasta Vehkalammesta virrannut puro on liottanut pehmeän kalkkikiven kovempien kivilajien välistä ja jäljelle on jäänyt suuri onkalo. Luola alkoi muodostua jo ennen viimeistä jäätiköitymistä, mutta suurin osa lienee liuennut kuluneiden 3000 vuoden aikana. Koska puro ei enää virtaa luolan läpi myös onkalon kasvu on pysähtynyt.

Luolan suuaukko. Vasemmassa reunassa, kielekkeen alla, pystyy aikuinen seisomaan suorassa. 

Ajatus Torholan luolan luontopolulla kulkemisesta syntyi hieman yllättäen, joten emme olleet ottaneet kohteesta tarpeeksi selvää etukäteen. Luontopolun voi kulkea huoletta tavallisissa ulkoiluvaatteissa, mutta Torholan luolaan olisi tarvinnut taskulampun, (kypärän), tukevat kengät ja ryömimiseen sopivat vaatteet. Ajattelin, että luolan eteinen olisi sellainen, jossa voisi käväistä ja mahtuisi seisomaan. Ja olihan se sen kokoinen, että suuaukolla mahtuu seisomaan, mutta illan hämärä alkoi viedä valoa mukanaan, eikä meillä ollut edes taskulamppuja (puhelimen taskulampun valoteho ei ollut riittävä), joten kieltäydyin laskeutumasta edes luolan eteiseen. Suuaukko näytti niin pimeältä, että en halunnut kokeilla lentäisikö vastaan lepakkoparvi, jos valoa vilkuttelisi seinille.

Torholan luolakokemus jäi siis kokematta, mutta jos haluatte nähdä miltä luolassa näyttää, Metsien kätkemä -sarjassa ryömittiin luolan kellariin saakka (Torholan luola videossa kohdassa 8:20 alkaen).

Torholan luolalta luontopolku jatkuu rinnettä alas Lohjanjärven rannalle. Rantaa reunustavat suuret tervalepät. Rinteessä on suuria tammia sekä molempia harvinaisia jalavalajeja, kynä- ja vuorijalavia.  Polku jatkuu rannan suuntaisesti kivikkoisena ja kääntyy puronvartta pitkin pohjoiseen. Puronvarren lehdosta voi erottaa ryhmän suuria ja suorarunkoisia puita. Ne ovat harvinaisia metsälehmuksia eli niinipuita.

Lehmusten ympäristössä näkee myös kuusia, joissa on moottorisahalla sahattu pari rakoa puun ympäri. Tämä on nykyajan tapa kaulata puita ja ne kuolevat hiljalleen pystyyn. Näillä hoitotoimenpiteillä saadaan metsälehmuksille lisää valoa ja kasvutilaa.

Luontopolku ei ole yhtä kaunista lehtoa kuin Paavolan tammen luontopolku, mutta täältä voivat uskaliaimmat hakea jännitystä ryömimällä Torholan luolaan. Varsinaisen luontopolun kiertää nopeasti, vaikka korkeuseroja hieman onkin.