Arjen reippauspalkinto

Täällä aivot yrittävät vielä tavoitella lomatunnelmaa, sillä kesälomalle siirtyminen ei sujunut niin pehmeästi kuin olisin toivonut. Kuvailinkin ystävälle, että olo on vähän sellainen kuin olisi juossut päin seinää ja sitten nostetaan ylös ja kerrotaan, että hyvää lomaa! :D Mutta te, jotka olette jo palanneet takaisin sorvin ääreen, olette osa arjen sankareita. 

Meillä syntyi heinäkuun hiljaisempina päivinä työpaikan kahvipöydässä keskustelua positiivisen palautteen antamisesta ja suoristuskeskeisen yhteiskunnan luomista paineista. Muistan kuinka lapsena saatiin esimerkiksi hammaslääkärissä käydessä reippauspalkinto tai alakoulussa tarroja tehtyjen suoritteiden mukaan. Kuinka kivalta tuollainen pieni huomionosoitus tuntui! Kysyinkin kahvipöydässä ääneen, että miksei aikuisilla ole enää mitään reippauspalkintoja? Eikö meille voitaisi jakaa vaikka hymytarroja? Työkaveri vastasi, että entäs sitten, kun joku toinen saisi enemmän tarroja kuin toinen? Totta. Tässä on vaaran paikka eriarvoistamisen suhteen. 

Mietin mielessäni, että kuinka lohduttavaa olisi joskus saada "reippauspalkinto" ihan vain tekemällä työnsä ja hoitamalla arjen kuten tavallisesti, parhaansa mukaan. "Hyvä Henna, kun maksoit puhelinlaskun ajoissa!" tai "Hienoa, kun jaksoit täyttää tiskikoneen!" Noinhan me lapsille puhuttaisiin, kannustavasti. Mutta väitän, että jokainen aikuinenkin tarvitsisi ajoittain kannustavaa puhetta arkeen.

Niinpä päätin tehdä kaikille kiinteistöhallinnon työntekijöille reippauspalkinnot. Tämä oli eräänlainen yhdistetty pienimuotoinen "tarra- ja kunniakirja". Jaoin palkinnot kaikille riippumatta siitä, olivatko he paikalla vai eivät (muutama saa palkintonsa lomani jälkeen), tietoisia kahvipöytäkeskustelusta tai eivät. Palkintoon kuului kortin lisäksi pillimehu, koska se symboloi minulle lapsuutta ja hyvää mieltä. Miten voikin pillimehusta tulla niin iloiselle mielelle! Parasta tässä oli se, että purkin kyljessä luki "Pieni juoma, iso ilo". 

Tästä tempauksesta tuli ilahtuneita kommentteja sekä kasvotusten että sähköpostitse. Osa aluksi hieman ihmetteli (jotka eivät olleet kahvipöytäkeskustelussa mukana), mutta ymmärsivät ajatukseni taustatarinan kerrottuani. Joku lienee pitänyt ajatusta ehkä vähän pöhkönäkin, mutta sainpahan heidät ainakin hymyilemään.

Joten reippauspalkintoja kaikille teille, jotka palaatte ja olette jo palanneet töihin!

Toivon aurinkoisia elokuun päiviä meille, jotka vielä kesälomailemme. 

Ps. Idean saa varastaa vapaasti!