Taiteilijan työhuoneella: Sami Korkiakoski

Sami Korkiakoski (s.1978) on Kuopiossa asuva kuvataiteilija. Hän valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta 2007 ja kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2013. Sami Korkiakoski on maalannut erilaisia viivan rytmejä vuodesta 2003 alkaen. Hän on myös yksi tasavallan presidentti Sauli Niinistön muotokuvan tekijöistä (2017).

Millainen on tavallinen työpäiväsi?

-Nukun pitkään, olen täällä [työhuoneella] yöhön asti. Mulla on tasainen rytmi myös viikonloppuisin. Työskentelen vähintään viitenä päivänä viikossa.

Mitä pidät tärkeänä työhuoneessa?

-Äänimaailma on tärkeä, tämä on kuin toinen koti tai vetäytymispaikka. Täällä on musiikkilaitteet ja kitara. Hoidan täällä myös toimistohommat, en vie töitä kotiin. Aika menee siivillä ja aina on tekemistä. Inspiraatiota ei tarvitse etsiä. Kun teen töitä, en pysty olemaan sosiaalinen. Puhelin saattaa myös olla häiriötekijä, joten pidän sitä äänettömällä.

Valtaosa teoksistasi on suurikokoisia, kuinka säilytät teoksia?

-Työhuone on myös säilytystila. Teoksia on myös taidelainaamoissa, kuten Helsingin G12 ja AMA -gallerioissa, Kuopion taidelainaamossa ja Australiassa.

Onko tekemiselläsi jokin alkuajatus tai teema?

-Tunne. Yksinkertaistettuna. Teen vähintään kahta, välillä 10 teosta yhtä aikaa. Välillä käsittelen tiettyä tunnetta, usein tunne syntyy hetkessä. Alitajunta alkaa luoda teoksia.

-Symboliikkaa olen tuonut teoksiini ja tykkään eräänlaisesta teosten merkkaamisesta. Olen käyttänyt esimerkiksi oksasymbolia, silmää ja sydäntä. Tosin sydäntä en käytä koskaan teoksissa oikeinpäin. Ylösalaisin tai vinossa se ei ole naiivi, ja antaa erilaisen tulkintamahdollisuuden kuin olemalla pelkkä sydän perinteisessä mielessä.

Oletko tehnyt tilaustöitä?

-Joo, ne on antoisia projekteja. Usein tilaaja tietää etukäteen tyylini ja tapani tehdä ja antaa vapaat kädet. Lähetän kuvia työn edetessä, että olenko menossa ”oikeaan suuntaan”.

Teoksissasi on paljon paksuja värikerroksia ja ne ovat paikoin hyvin reliefimäisiä. Mikä on suhteesi teosten materiaaleihin?

-Haluan, että teos on elävä, siinä on ohutta ja paksua. Haluan, että teokset ovat katsottavissa myös läheltä. Olen värihullu, mutta pyrin löytämään sopivan värisuhteen. Pienikin värialue voi värittää koko työn. Toisaalta olen maalannut osaan töistä kokonaan värillisen pohjan, jolloin se toimii pohjana kaikelle muulle.

-Mietin paljon, miten värit sopivat toisiinsa. Väri on minulle tutkimisprosessi ja käyn jatkuvaa keskustelua teosten kanssa.

Olet todella fyysinen maalari ja maalaat nopealla tempolla isoja pintoja. Kuinka nopeus vaikuttaa tekemiseen ja vaikuttavatko esimerkiksi vuodenajat tekemiseesi?

-Musiikki luo tekemiselle rytmin. Hmm…ehkä vuodenajat vaikuttavat siten että mietin, haluanko kokeilla maalaamista värilliselle pohjalle. Keväällä tulivat esimerkiksi kirkkaanvihreä ja keltainen maalauskankaiden pohjaväreiksi.

Millaisena koet Kuopion kuvataidekentän?

-Tosi hyviä taiteilijoita on kymmenkunta, sellaisia, joiden ajattelen olevan valtakunnallisesti merkittäviä. Kuopion taidemuseoon avattu Taidelainaamo on hyvä juttu. Toivottavasti ihmiset löytäisivät tämän. Taidemuseossa on muutenkin nyt erittäin hyvä meininki. Tulee sellainen Jes! -olo, että täällä tapahtuu.

Onko sinulla taiteellisia esikuvia?

-On vaikka ja kuinka! Saksalainen ja amerikkalainen ekspressionismi ovat vaikuttaneet paljon. Yksittäisistä taiteilijoista esimerkiksi Tal R [tanskalainen Tal Rosenzweig, s. 1967], Tapies – mies joka viljeli plus-merkkejä [espanjalainen Antoni Tàpies 1923–2012]. Matisse [ranskalainen Henri Matisse 1869–1954] on vaikuttanut myös.

Totta! Tunnistan Matissen vahvat värit!

-Haluan, että teoksissa on syvyyttä, mutta en maalaa koskaan horisonttia [kuten esimerkiksi Matisse].

Maalaatko teokset aina ”oikeinpäin”?

-Aloitan usein aina lattialta, jolloin maalaan joka suunnalta, mutta teos löytää nopeasti oman suunnan.

Minulla on tunne, että maalaamisen fyysisyys ja tekeminen on sinulle tärkeämpää kuin varsinainen lopputulos, olenko oikeassa?

-(naurahten) Et. Molemmat ovat yhtä tärkeitä. En pysty määrittelemään toista tärkeämmäksi. Isojen teosten ääressä tekeminen on fyysistä, mutta minulle on erittäin tärkeää se miltä lopputulos näyttää ja mikä tunnelma siinä on. Pohdin jatkuvasti esimerkiksi sitä, millaiset värit sopivat tai eivät sovi yhteen.

Olet tunnettu nimenomaan suurikokoisista töistäsi. Oletko maalannut pieniä töitä ja millaista niiden tekeminen on verrattuna isoihin?

-Suhtaudun pieneen maalauspohjaan samalla tavalla kuin isoon, pienillä vivahde-eroilla vain. Maalaan useaa teosta kerralla ja aluksi leikittelen väreillä samaan tapaan kuin isoissa: teen jälkiä, merkkejä ja värejä joka puolelta teosta. Aloitan melko sokeasti vain fiilistelemällä käden liikkeitä ja jälkiä, jotka jäävät näkyviksi. Alan tutkia, miten värit ja viivat alkavat puhutella ja mikä on teoksen muoto ja suunta. Jäsentelen kuvaa kerrosten ja prosessin kautta. Pohdin, mikä teoksessa on tarinan kannalta olennaisinta ja mihin haluan tarttua, ja mitä haluan tuoda esiin. Maalaan ylimääräisen yli ja työstän, kunnes lopputulos on sellainen, ettei ole enää lisättävää.

-Pienten teosten maalaamisprosessi on hieman meditatiivisempaa kuin suurempien. Koko saa aikaan sen, että koko keho ei ole käytössä, mutta pyrin suhteuttamaan samanlaisen ison liikkeen ja voiman kuin suuremmissa teoksissa. Ehkä ajattelen jopa enemmän tekeväni fyysistä esinettä kuin suurissa kankaissa, jotka ovat vahvemmin jonkinlaisia tunteenpurkauksia elämästä.

Sami Korkiakoski on valokuvannut kaikki teoksensa. Nettisivuilla on esillä vain pieni osa. Hän näytti minulle arkistoistaan valokuvia pienemmistä teoksista, joka johti lopulta siihen, että ostin Korkiakoskelta itselleni pienikokoisen (46 x 38,5cm) maalauksen:

Sami Korkiakoski: Kun tuuli soi, 2022.

Kiitos Sami, että sain vierailla työhuoneellasi!

Aiemmat työhuonevierailut voitte käydä lukemassa täältä.