Kirppislöytöjä

Taas olisi hyvä aika esitellä kirppislöytöjä. Nämä eivät ole löytyneet yhdellä kertaa, mutta kierrokset ovat tuottaneet yllättävän paljon taidejuttuja.

Vanhoista verhoista maksoin yhteensä 15 euroa. Nämä pääsivät keittiöön keltaisten kukkaverhojen tilalle. Vaihtelun vuoksi. Sekä näissä että keltaisissa verhoissa on samanlainen kangas, joka päästää kauniisti valoa läpi ja ehkäisee samalla kesäauringon paahdetta.

En varsinaisesti kerää Arabian Botanica-sarjaa, mutta ostan niitä silloin tällöin, jos aihe ja hinta ovat kohdallaan. Harvoin näitä nykyisin löytää todella edullisesti. Olen maksanut lautasista yleensä 12-20 euroa/kpl. Keskellä olevat kaksi lautasta on peritty mummolasta ja niiden ympärille on ilmaantunut kirppislöytöjä. Uusimmat kaksi ovat yläreunan lehtoimikkä (17e) ja puolukka (20e). Keskellä oleva lautanen on Björn Wiinbladin Rosenthalille kuvittama lautanen. Siitä taisin maksaa aikoinaan 28 euroa.

Tällaista emaloitua naulakkoa olen etsinyt, mutta en ole suostunut maksamaan useita kymppejä. Tämä löytyi kesällä Mikkelistä kuudellla eurolla.

Tämä kirja muutti aikoinaan tavan, jolla katson nykyisin taidetta ja maailmaa. Tämä samanlainen pahvikotelossa oleva 2000:n kappaleen numeroitu teos oli opetuskäytössä, kun opiskelin Ingmanin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa (nyk. Ingmanedu) kuva-artesaaniksi. Meillä alkoi elävänmallin maalauskurssi ja opettaja käytti esimerkkinä tätä kirjaa. Piirrän mielestäni ihan ok-hyvin, mutta värit ovat tuottaneet minulle vaikeuksia. Tämä kirja räjäytti tajunnan, kun näin kuinka Michelangelo oli käyttänyt värejä 1500-luvulla Sikstuksen kappelin freskoissa Vatikaanissa.

Kun harjoituksissa siirryttiin hiilipiirustuksesta vähitellen väreihin oli uskomatonta tajuta, että varjot eivät olekaan mustia. Ympärillä olevat värit ja valot vaikuttavat siihen, kuinka värit iholla ja vaatteissa muuttuvat. Michelangelo on käyttänyt huimia väriyhdistelmiä etenkin vaatteiden draperioissa (laskokset). Jotkin kuvat voisivat aivan hyvin olla modernin taiteen aikakaudelta 1900-luvulta.

Kirja on suomenkielinen ja upeiden yksityiskohtakuvien ansiosta mukavaa selailtavaa, sillä näin läheltä teoksia ei pääse oikein muuten näkemään. Maksoin kirjasta 20 euroa, mikä on mielestäni löytöhinta 271-sivuisesta teoksesta, sillä antikvariaateissa tätä myydään 40-70 eurolla.

Tämä viimeinen löytö oli yllätys. Muistan katselleeni tätä samaista grafiikanvedosta erään gallerian verkkokaupassa vuosien 2013-2014 tienoilla. Pidin teosta kauniina, mutta ei minulla silloin opiskelijana ollut siihen varaa. Minua viehättivät kuvassa arkkitehtuurin yksityiskohdat ja kirsikankukan oksat.

Kun näin tämän, olin hämmästynyt, että miten teos voi nyt olla tässä?! Juuri se sama teos, mitä olin useaan kertaan käynyt netissä ihastelemassa. Jännitin hintaa, sillä vedos oli leiman mukaan kehystetty ammattiliikkeessä. Sisäisiä riemunkiljahduksia syntyi, kun huomasin hintalapun: 20 euroa. Teos pääsi rakastavaan ja arvostavaan kotiin.

Joku on joskus kysynyt, että kuinka teen niin hyviä löytöjä. Tähän on vain yksi vastaus: kirppareilla pitää kiertää tarpeeksi usein. Näin alkaa karttua tietoutta siitä, mitä mistäkin tuotteesta kannattaa maksaa, mikä on löytöhinta ja mikä ei. Toisaalta, jos toivoo löytävänsä jotain oikein kovasti, ja sitten kun sen viimein löytää, voi olla valmis maksamaan löydöstään aiottua enemmän. Kierrätysostaminen on erittäin kannattavaa, mutta siihen menee yleensä tavallista enemmän aikaa, kun haluamaansa ei välttämättä löydä heti seuraavalla kirppiskierroksella.

Retrovärejä

Olen vieraillut kirppiksillä lähinnä bussia odotellessa, jolloin on pitänyt tehdä vain pikainen yleiskatsaus tarjontaan. Nämä oranssikukalliset verhot bongasin UFFin ikkunasta ja ajattelin, että ne on varmasti hinnoiteltu 15-20€/kpl. Hintalapussa odotti iloinen yllätys, kun kappalehinta oli vajaat 10 euroa. Kanta-asiakaskortilla sain verhot alle 8€/kpl. Näissä ei ollut tietoa valmistajasta, joten jos tunnistat kuosin tai valmistajan ottaisin mielelläni tiedon vastaan. :)
--> Lukija tunnisti kankaan Finlaysonin Samettikukkia-kuosiksi. Kiitos!

Tätä pöytäliinaa katselin muutamaankin otteeseen kirpparilla, mutta 20 euron hinta oli omalle kirppisbudjetilleni vähän liikaa. Odottaminen kannatti, sillä erään kerran hinta oli laskettu 12 euroon. Kyseessä on Anneli Qveflanderin ja Marimekon Askolle suunnittelema Pimpinella-kuosi vuodelta 1968. Tätä on näemmä valmistettu myös beigenä, harmaaviolettina ja pinkkinä. Tämä sinivioletti on omaan makuuni sopivin.

Esteri Tomula: Niittyleinikki, Karpalo, Maitohorsma, Rohtoimikkä, Mustikka.

En varsinaisesti kerää tietoisesti mitään sarjaa. Noh, astioissa on kyllä mm. Arabian Taikaa ja Aamua, mutta mitään en enää tarvitsisi. Olen saanut perintönä kaksi Esteri Tomulan Arabialle suunnittelemaa Botanica-lautasta (Niittyleinikki ja Karpalo). Olin pitkään sitä mieltä, että en ala keräämään kyseisiä lautasia, sillä keräämisestä ei todennäköisesti tulisi loppua. Ja pitkään sainkin pidettyä mieleni kurissa, kun yhden lautasen hinta on heilunut 23-45 eurossa. Mutta. Kun lautasia on tullut ajoittain vastaan alle 20 eurolla (paras löytö syntyi 12 eurolla) olen ostanut jos kuvio on miellyttänyt. Nyt minulla on Niittyleinikin ja Karpalon lisäksi Mustikka, Maitohorsma ja Rohtoimikkä. Ruusukuoseista en niin välitä, mutta esimerkiksi Mesimarja ja Karhunvatukka olisi kiva löytää.

____________________

Mikäli et ole käynyt tutustumassa Hurmioituneen sisarblogiin Taiteentuntijaan nyt on hyvä hetki, sillä se on Ars Liberan 60-vuotisjuhlavuoden virallinen blogi.

Synttärisankari

Hyvää uutta vuotta! Minulla se vaihtui mukavassa seurassa Joensuussa ja siinä samalla juhlittiin parit synttäritkin. Omani ovat virallisesti tänään. Muistamisia on tullut paljon, pari lahjaakin vaikken mitään ollut toivonut. Itselleni ostin Joensuun kirpparilta ikään kuin syntymäpäivälahjaksi nättiä Arabiaa. 

Vaaleanpunainen Lumikukka-sarjan (Raija Uosikkinen) soppakulho, valmistettu vuosina 1961-1964. Lumikukka on ensimmäisiä Arabian oman seripainon tuottamia koristeita.

2 kpl Hilkka-sarjan (Raija Uosikkinen) pientä kulhoa, valmistettu vuosina 1965-1969.

Ystävä oli löytänyt kauniin rannekorun Rauman Pitsiviikoilta ja sisko antoi hauskat Korut360-kierrätyskorvikset.

Lahjojen alla näkyy valkoinen pöytä, jonka pelastin roskistuomiolta. Senkin kai voisi lukea jonkinlaiseksi lahjaksi itselle? Kyseessä on ihana 50-luvun kahvipöytä, jonka kansi on valitettavasti kärsinyt kosteusvaurioista. Ajattelin kokeilla, että jos kupruilevan viilupinnan kuorisi pois, ja mikäli alla oleva puu on vielä käyttökelpoinen, hioisin maalit pois ja käsittelisin puupinnan uudelleen. Siinä olisi todennäköisesti ensi kesän projekti. Viime kesän projekti kun näytti tältä.

 

Vuosi 2017 oli täynnä juhlan tuntua, suruakin, mutta pääasiassa nautin jokaisesta kuukaudesta. Työkaveri antoi joululahjaksi Päivänsäteen, jonka mietelause aloittaa nykyisin jokaisen päiväni. Toivon alkaneeseen vuoteen paljon iloa ja hymyä, vaikka aurinko välillä menisikin pilveen.

Hyvää alkanutta vuotta!

Arabian Maisema

Sinisten astioiden himoni alkaa vain yltyä. Itse asiassa se taisi lähteä alun perin tästä mummolasta peritystä Aamusta. Lautasia en todellakaan enää tarvitsisi, mutta tämä ostos oli laatua ostin kun sain halvalla. Arabian Maisema-astioita olen hipelöinyt kirppiksillä usein, mutta aina ne ovat jääneet hyllyyn hinnan ja tarvitsemattomuuden vuoksi. Nyt eteen tuli kuitenkin niin hyvä tarjous, ettei tilaisuutta voinut ohittaa: Maisema-ruokalautasia hintaan 3e/kpl. Yleensä näitä näkyy siellä 10 euron hujakoilla/kappale, mutta tässä tapauksessa hintaan vaikutti lautasten väri. 

Vasemmalla puhdistettu lautanen, oikealla puhdistamaton.

Pinta oli kaikissa tummunut ruosteveden myötä ruskeaksi. Tämähän ei minua haitannut, sillä osa teistä muistaa juuri tuon Aamu-astiastoon kuuluvan kannun pelastusoperaation. Universal Stonelle tuli jälleen käyttöä. Valitsin pinosta tosin niitä puhtaimpia yksilöitä, sillä osa oli todella paksun ruosteen peitossa eikä useamman tunnin hinkkausurakka houkuttanut. 

Sinivalkoisen posliinin historia juontaa juurensa 800-luvun Lähi-itään ja sinivalkoinen koristelu kukoisti erityisesti Kiinassa 1300-luvulla. Muutamaa vuosisataa myöhemmin siitä innostuivat myös eurooppalaiset. Arabialle Maisema-kuvioinnin suunnitteli Reinhard Richter ja astiat olivat tuotannossa vuosina 1941-1971. Sinisen lisäksi Maisemaa tehtiin punaisena ja harmaana, mutta sininen taitaa olla edelleen se suositun väri.

Olisitteko itse jättäneet lautaset hyllyyn...?

Kirpparikassista

...löytyi tällä kertaa tällaisia.

Ikonikatalogi 0.50 euroa, korvikset 2.50 euroa.

Takki 7 euroa.

Kun aiemmassa kirpparipostauksessa esittelin yllä olevan mustan kevättakin, kerroin vierastavani pukeutumisessa mustaa. Tuolla kirkkaalla huivilla kokonaisuus on tuntunut ihan hyvältä ja tykkään edelleen takin mallista. Väriyhdistelmä on myös tuottanut kivoja kommentteja tutuilta. Ehdin jo kaveripiirissä kovaan ääneen haukkua entisen beigen värisen kevättakkini, jonka myötä iho tuntui näyttävän aneemiselta. Olin sitä mieltä, että musta takki toi kaikesta synkkyydestään huolimatta pukeutumiseen enemmän ryhtiä kuin ruskeaan taittava beige. Mutta kuinkas sitten kävikään.... Mustan takin löytymisestä ei tainnut mennä kuin viikko tai kaksi, kun toisen kaupungin kirpparilla tuli vastaan tismalleen samanlainen takki, mutta vaaleana beigenä....

Takki 8 euroa, huivi 2.50 euroa.

Ja olihan se ostettava mukaan. Entiseen verrattuna tämä on puhtaamman ja vaaleamman värinen kuin se edellinen ruskeaan taittava, joten jouduin pyörtämään puheeni beigestä takista. Tämä tuntuu päällä enemmän omalta kuin tuo musta, vaikka olen edelleen sitä mieltä, että mustassa on tiettyä ryhtiä. Noh, mutta onpahan nyt kevättakkeja mistä valita. Ja tuo huivissa oleva vanha roosa miellyttää värinä paljon.

Kakkuvuoka 6 euroa.

En ole kovin suuri kuivakakkujen ystävä, mutta taateli- ja banaanikakku maistuvat, kunhan ne ovat tarpeeksi kosteita. Tämän pöllövuoan nähdessäni ajattelin, että voisihan sitä opetella itsekin tekemään kyseisiä kakkuja, kun siihen on nyt inspiroiva ja nätti vuoka.

Viisi Arabian matalaa ruokalautasta, 2 euroa kappale.

Sinivalkoiset astiat vetoavat edelleen kovasti, mutta tuskin olisin ostanut näitä mukaani ellei hinta olisi ollut niin edullinen. Aamu-astioita kun oli jo ennestään kattava määrä. Ehkä ajattelin kuitenkin olevani hieman suojeleva noita Aamuja kohtaan, kun päätin että nämä voisivat tulla arkisempaan käyttöön. Ei sureta niin paljon jos näille sattuisi jotain.

En tunnistanut reunakuviota entuudestaan, enkä ole löytänyt siitä vieläkään lisätietoja aktiivisesta etsinnästä huolimatta. Kuviota ei ollut Keräilijän aarteet - Arabian astiastoja opuksessa, ei Astiataivaan sivuilla eikä Designmuseon Arabia-kokoelmissa. Muistelen kyllä joskus aiemmin jossain blogissa kuvion bonganneeni (tai ainakin hyvin samanlaisen), mutta en muista enää että kenen. Leiman mukaan lautaset sijoittuvat vuosiin 1971-1975. Joten, mikäli osaat kertoa kuviosta enemmän, ottaisin tiedon onnellisena vastaan. :)  

Yllättävää ystävyyttä

Ystävänpäivän kunniaksi haluan jakaa teidän kanssanne yllättävän ystävyyden osoituksen. Tämä tapahtui itse asiassa jo helmikuun alkupuolella, mutta ajattelin että tämä on oikea ajankohta nostaa tapahtuma esille. Kaikki alkoi siitä, kun Materian taju esitteli blogissaan vanhaa Arabian lasten lautasta. Hän oli löytänyt tuon uudenveroisessa kunnossa olevan Nooan arkki -lautasen SPR:n kirpparilta. Näytin kyseistä postausta K:lle ja hän hihkaisi pettyneenä, että haluaa samanlaisen. Hän ei ole tiennyt, että olen yrittänyt etsiä kirppareilta ja netistä kyseistä lautasta hänelle viimeiset 2-3 vuotta. Edellisen kerran lautanen tuli puheeksi maaliskuussa 2014, kun vierailimme Kansallismuseossa ja bongasimme näyttelystä kyseisen sarjan emalimukin. 

Finelin valmistama Nooan arkki emalimuki 60-luvun lopusta. Kansallismuseon kokoelmat.

Jätin Materian tajun postaukseen kommentin, jossa kerroin etsiväni samanlaista lautasta. Ei mennyt aikaakaan, kun Lumivalkoista blogin Minnamarika otti minuun yhteyttä sähköpostitse ja kertoi, että hänellä on tuo etsimäni lautanen ja olisi valmis siitä luopumaan. Hän oli nähnyt viestini Materian tajun postauksessa. Viestin luettuani en malttanut pysyä aloillani ja teki mieli hihkua innosta, mutta piti hillitä itsensä, ettei yllätys menisi pilalle.

Gunvor Olin-Grönqvistin kuvioima lautanen vuodelta 1967.

Tehtiin Minnamarikan kanssa kaupat, ja kun hain paketin postista mietin, että olisinko säästänyt yllätyksen täksi päiväksi, mutta en malttanut, kun sen viikonkin salailu teki tiukkaa. Näytin varmaan tyhmältä aika ajoin itsekseni hymyillen, mutta en paljastunut. Annoin postipaketin K:lle avattavaksi ja sanoin, että se on ennakkoon annettu ystävänpäivälahja. Ei meillä tosin ole mitään perinnettä ostella toisillemme ystävänpäivälahjoja, mutta tämä oli erikoistilanne. Ja voi sitä iloa ja hymyä mikä siitä syntyi, kun hän huomasi mikä paketista paljastuu! Taisi olla rakkautta ensisilmäyksellä.

Kovasti hän pohti raaskiiko lautasta ottaa käyttöön mutta sanoin, että enemmän siitä lautasesta on käytössä iloa, ja viikonlopun kunniaksi tein vielä K:n lempparimakeaa, porkkanakakkua. Lautaseen tiivistyy paljon hänen lapsuusmuistojaan mummolasta ja tiedän omasta kokemuksesta, kuinka tärkeitä ne muistot voivat olla. Suuren suuri kiitos Sinulle Minnamarika vielä tätäkin kautta! Kuten sanoin, tämän hienommin lautanen ei olisi voinut uudelle omistajalleen päätyä. Lautanen pääsi hyvään kotiin.

Ystävänpäivän kunniaksi minut yllätettiin kotiin tullessa tulppaanikimpulla. Kun satuin kysymään millä perusteella tulppaanien väri oli valittu (lahjakukkien värillä ei koskaan ole itselleni mitään väliä, ajatus on tärkein), sain vastaukseksi: "No tuossa sai kaksi väriä yhden hinnalla". 

Miehet... ♥ ;D

Hyvää ystävänpäivää juuri Sinulle!

Söpöt mutta epäkäytännölliset

Ennen.

Osa teistä muistaa mullistavan muutoksen Arabian Aamu-kannun ja Universal Stonen yhteistyön tuloksena. Sen jälkeen olen uskonut tuon ihmeaineen voimaan. Kaapin perukoilla on seisonut pitkään epäkäytännölliset Arabian kupit. Epäkäytännölliset siksi, että nykymitoituksella kahvikupit ovat liian pienet (hieman päälle 1dl), mutta en ole raaskinut antaa niitä eteenpäin vaikka toisesta puuttuu lautanen ja toisessa kupissa on pieni halkeama, koska pidän niiden muodosta ja kuvioinnista. Näihin oli pinttynyt laikkuja ja muita jälkiä, joka ei myöskään antanut aihetta nostaa paria esille. Nyt puhdistuksen jälkeen Raija Uosikkisen kuvioimat kupit näyttävät salonkikelpoisemmilta. Kuppien kuvion nimeä en tiedä, mutta jos joku tunnistaa tai tietää näistä enemmän, otan mielelläni tiedot vastaan. Lautasen pohjassa on leima, jonka mukaan nämä olisi valmistettu vuonna 1962. Olen yrittänyt etsiä kirppareilta toista tassia, toistaiseksi tuloksetta. Vaaleansinisinä näitä on tullut pari kertaa vastaan, mutten ole vielä kertaakaan törmännyt tällaisiin vaaleanpunaisiin.

Jälkeen.

Ennen.

Jälkeen.

Ennen.

Jälkeen.

Ennen.

Jälkeen.

Pitäisi opetella juomaan espressoa, jotta nämä saisi oikeaan käyttöön.

Arabian uusi Aamu

Lapsuudenkodissani on odotellut edesmenneiden isovanhempieni astiasarja hetkeä, jolloin saisin kuljetettua kokonaisuuden kotiini. Sarja on Esteri Tomulan Arabialle 1970-luvulla kukittama Aamu. Muistan nämä lapsuudestani hyvin ja siksi ne ovat minulle erityisen tärkeitä.

Kaunis astiasarja vai mitä? Tätä kukkaihastusta varjosti kuitenkin se, että sarjan kannu oli mennyt pilalle ruosteisen veden vuoksi. Ei tuollaista ruskeapohjaista rumilusta kehdannut esille laittaa. Olin jo aiemmin kokeillut jos jonkin näköisiä puhdistusaineita ihmesienestä ja ruokasoodasta hammastahnaan ja erilaisiin kemikaaleihin, mutta turhaan. Paksu ruostekerros oli ja pysyi. Suututti.

Pilviraitti blogin Emaliin kiiltoa-postaus valoi kuitenkin pientä uskoa tulevaan. Ennen ja jälkeen kuvat mm. Finelin Tatti-kulhosta saivat miettimään josko sitä kokeilisi vielä kerran. Pilviraitti oli hyödyntänyt omiin astioihinsa Universal Stonea. Kyseisen vinkin löytämisestä on miltei vuosi aikaa, mutta koska nyt viimein sain astiat omaan kotiini päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Ulkopinnan pienet tummumat lähtivät todella nopeasti ja pinta kiilteli käsittelyn jälkeen kuin uutuuttaan.

Ennen.

Jälkeen.

Mutta se sisäpuoli... Hankasin ja hankasin, vaahdotin ja vaahdotin. Aluksi näytti siltä ettei mitään tapahdu ja aloin masentua että menin sitten laittamaan rahani tähänkin vitsiin. Mutta. Kärsivällisyys palkittiin ja ruosteen alta alkoi pikkuhiljaa kuultaa valkoista pintaa, joka sai aikaan valtavan riemun tunteen!

Hinkkaamisen ja vaahdottamisen tuntuessa raskaalta edellisen kuvatallennuksen katsominen ja edistyksen havaitseminen laittoi jatkamaan eteenpäin. Olisihan sitä tietysti perjantai-iltana kenties parempaakin tekemistä ollut kuin istua lattialla ja halata kannua ranne jumissa, mutta lopussa kiitos seisoo...

Kokonaista kaksi tuntia siihen meni lähes tauotonta hinkkaamista, mutta oli se kyllä jokaisen rannekivun ja yhden katkenneen kynnen arvoista! Sain rakkaalle kannulle uuden elämän ja nostettua sen astiasarjan kruunuksi. Vieläkin siellä on havaittavissa pientä ruosteen punerrusta, mutta kyllä tuon kelpaa jo tarjoilupöytään nostaa. Rakkaus tähän ihmetahnaan syttyi kyllä lopullisesti! ♥

Onko teillä kokemuksia Universal Stonesta tai muista ihmeaineista? 

Mielelläni otan vinkkejä vastaan tulevaisuuden varalle.