Löydöt ja lahjat

Aina ei tarvitse lähteä kirpparille tehdäkseen hyviä löytöjä. Alla olevien kuvien esineistä en ole maksanut mitään, sillä ne ovat löytyneet kesän aikana kaappien kätköistä tai saatu lahjoina. Ja mikä parasta, kaikilla on oma tarinansa.

Kaulakoru äidin korulaatikosta.

Kivasti helisevät korvakorut tuliaiseksi Intiasta.

Tuliaisia: käsilaukku Vietnamista, huivi Intiasta.

Kaappien kätköistä mummon jäämistöä: Kastehelmi-kulhot ja Turun Kultateollisuuden hopealusikat (mummon 50v. lahja 1970-luvulta).

Lahja: Jyväskylän yliopistoyhdistyksen mitali.

Yllä oleva mitali oli kyllä kaikista suurin yllätys. Sain tämän lahjaksi vanhalta herralta, joka on mitalikeräilijä. Kyseinen herra on lähettänyt minulle materiaaleja graduani varten pitkin vuotta ja ajatteli ilahduttaa minua vielä tällaisella yllätyksellä, koska opiskelen juuri Jyväskylässä. Mitali on Raimo Heinon suunnittelema ja samanlainen mitali löytyy ainakin Turun Museokeskuksen kokoelmista. Kuinka moni graduntekijä saa tällaisia kiitoksia työstään ENNEN kuin gradu on edes lähellä valmista.... Melkoinen kiitollisuuden tunne, ja motivaattori!

Arabian uusi Aamu

Lapsuudenkodissani on odotellut edesmenneiden isovanhempieni astiasarja hetkeä, jolloin saisin kuljetettua kokonaisuuden kotiini. Sarja on Esteri Tomulan Arabialle 1970-luvulla kukittama Aamu. Muistan nämä lapsuudestani hyvin ja siksi ne ovat minulle erityisen tärkeitä.

Kaunis astiasarja vai mitä? Tätä kukkaihastusta varjosti kuitenkin se, että sarjan kannu oli mennyt pilalle ruosteisen veden vuoksi. Ei tuollaista ruskeapohjaista rumilusta kehdannut esille laittaa. Olin jo aiemmin kokeillut jos jonkin näköisiä puhdistusaineita ihmesienestä ja ruokasoodasta hammastahnaan ja erilaisiin kemikaaleihin, mutta turhaan. Paksu ruostekerros oli ja pysyi. Suututti.

Pilviraitti blogin Emaliin kiiltoa-postaus valoi kuitenkin pientä uskoa tulevaan. Ennen ja jälkeen kuvat mm. Finelin Tatti-kulhosta saivat miettimään josko sitä kokeilisi vielä kerran. Pilviraitti oli hyödyntänyt omiin astioihinsa Universal Stonea. Kyseisen vinkin löytämisestä on miltei vuosi aikaa, mutta koska nyt viimein sain astiat omaan kotiini päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Ulkopinnan pienet tummumat lähtivät todella nopeasti ja pinta kiilteli käsittelyn jälkeen kuin uutuuttaan.

Ennen.

Jälkeen.

Mutta se sisäpuoli... Hankasin ja hankasin, vaahdotin ja vaahdotin. Aluksi näytti siltä ettei mitään tapahdu ja aloin masentua että menin sitten laittamaan rahani tähänkin vitsiin. Mutta. Kärsivällisyys palkittiin ja ruosteen alta alkoi pikkuhiljaa kuultaa valkoista pintaa, joka sai aikaan valtavan riemun tunteen!

Hinkkaamisen ja vaahdottamisen tuntuessa raskaalta edellisen kuvatallennuksen katsominen ja edistyksen havaitseminen laittoi jatkamaan eteenpäin. Olisihan sitä tietysti perjantai-iltana kenties parempaakin tekemistä ollut kuin istua lattialla ja halata kannua ranne jumissa, mutta lopussa kiitos seisoo...

Kokonaista kaksi tuntia siihen meni lähes tauotonta hinkkaamista, mutta oli se kyllä jokaisen rannekivun ja yhden katkenneen kynnen arvoista! Sain rakkaalle kannulle uuden elämän ja nostettua sen astiasarjan kruunuksi. Vieläkin siellä on havaittavissa pientä ruosteen punerrusta, mutta kyllä tuon kelpaa jo tarjoilupöytään nostaa. Rakkaus tähän ihmetahnaan syttyi kyllä lopullisesti! ♥

Onko teillä kokemuksia Universal Stonesta tai muista ihmeaineista? 

Mielelläni otan vinkkejä vastaan tulevaisuuden varalle.

Mummola = aarreaitta

 
Kävin etsimässä vanhoja hattuja työkaverini projektiin ja mukaan tarttui hattujen lisäksi tällaista mukavaa :)

Kahvipannu pääsee vanhan kahvimyllyn kaveriksi.



Lamppu oli likainen ja öljyinen. Pesun jälkeen siitä tuli kaunis.


Pelastin kaksi vanhaa mummon laukkua vintiltä. Valkoinen on ilmeisesti ollut enemmänkin edustuskäytössä, sillä laukusta löytyi paljon erilaisia pääsylippuja. Molemmissa on kauniit lukot.



Tämä vanha matkalaukku oli hautautunut laatikoiden ja tuolien alle. Se oli lukossa ja yritimme avata sitä löytämillämme avaimilla, mutta turhaan. Kiikutimme matkalaukun vanhempieni luokse, jossa isä vain napsautti lukot auki :P Avaimia ei siis tarvinnut lainkaan. Laukku piti sisällään isäni ja tätini vanhoja koulukirjoja, vihkoja ja lehtiä. Laukusta pörisi lentoon kaksi tokkuraista kärpästä, mikä oli iljettävää :S Puhdistuksen jälkeen tästäkin tuli upea. Nyt pitää keksiä sille vielä käyttötarkoitus ja paikka :)




Tässäpä niitä, aarteita mummon ja ukin vintiltä. Unohdettuja, mutta saivat taas uuden elämän.