Söpöt mutta epäkäytännölliset

Ennen.

Osa teistä muistaa mullistavan muutoksen Arabian Aamu-kannun ja Universal Stonen yhteistyön tuloksena. Sen jälkeen olen uskonut tuon ihmeaineen voimaan. Kaapin perukoilla on seisonut pitkään epäkäytännölliset Arabian kupit. Epäkäytännölliset siksi, että nykymitoituksella kahvikupit ovat liian pienet (hieman päälle 1dl), mutta en ole raaskinut antaa niitä eteenpäin vaikka toisesta puuttuu lautanen ja toisessa kupissa on pieni halkeama, koska pidän niiden muodosta ja kuvioinnista. Näihin oli pinttynyt laikkuja ja muita jälkiä, joka ei myöskään antanut aihetta nostaa paria esille. Nyt puhdistuksen jälkeen Raija Uosikkisen kuvioimat kupit näyttävät salonkikelpoisemmilta. Kuppien kuvion nimeä en tiedä, mutta jos joku tunnistaa tai tietää näistä enemmän, otan mielelläni tiedot vastaan. Lautasen pohjassa on leima, jonka mukaan nämä olisi valmistettu vuonna 1962. Olen yrittänyt etsiä kirppareilta toista tassia, toistaiseksi tuloksetta. Vaaleansinisinä näitä on tullut pari kertaa vastaan, mutten ole vielä kertaakaan törmännyt tällaisiin vaaleanpunaisiin.

Jälkeen.

Ennen.

Jälkeen.

Ennen.

Jälkeen.

Ennen.

Jälkeen.

Pitäisi opetella juomaan espressoa, jotta nämä saisi oikeaan käyttöön.

Arabian uusi Aamu

Lapsuudenkodissani on odotellut edesmenneiden isovanhempieni astiasarja hetkeä, jolloin saisin kuljetettua kokonaisuuden kotiini. Sarja on Esteri Tomulan Arabialle 1970-luvulla kukittama Aamu. Muistan nämä lapsuudestani hyvin ja siksi ne ovat minulle erityisen tärkeitä.

Kaunis astiasarja vai mitä? Tätä kukkaihastusta varjosti kuitenkin se, että sarjan kannu oli mennyt pilalle ruosteisen veden vuoksi. Ei tuollaista ruskeapohjaista rumilusta kehdannut esille laittaa. Olin jo aiemmin kokeillut jos jonkin näköisiä puhdistusaineita ihmesienestä ja ruokasoodasta hammastahnaan ja erilaisiin kemikaaleihin, mutta turhaan. Paksu ruostekerros oli ja pysyi. Suututti.

Pilviraitti blogin Emaliin kiiltoa-postaus valoi kuitenkin pientä uskoa tulevaan. Ennen ja jälkeen kuvat mm. Finelin Tatti-kulhosta saivat miettimään josko sitä kokeilisi vielä kerran. Pilviraitti oli hyödyntänyt omiin astioihinsa Universal Stonea. Kyseisen vinkin löytämisestä on miltei vuosi aikaa, mutta koska nyt viimein sain astiat omaan kotiini päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Ulkopinnan pienet tummumat lähtivät todella nopeasti ja pinta kiilteli käsittelyn jälkeen kuin uutuuttaan.

Ennen.

Jälkeen.

Mutta se sisäpuoli... Hankasin ja hankasin, vaahdotin ja vaahdotin. Aluksi näytti siltä ettei mitään tapahdu ja aloin masentua että menin sitten laittamaan rahani tähänkin vitsiin. Mutta. Kärsivällisyys palkittiin ja ruosteen alta alkoi pikkuhiljaa kuultaa valkoista pintaa, joka sai aikaan valtavan riemun tunteen!

Hinkkaamisen ja vaahdottamisen tuntuessa raskaalta edellisen kuvatallennuksen katsominen ja edistyksen havaitseminen laittoi jatkamaan eteenpäin. Olisihan sitä tietysti perjantai-iltana kenties parempaakin tekemistä ollut kuin istua lattialla ja halata kannua ranne jumissa, mutta lopussa kiitos seisoo...

Kokonaista kaksi tuntia siihen meni lähes tauotonta hinkkaamista, mutta oli se kyllä jokaisen rannekivun ja yhden katkenneen kynnen arvoista! Sain rakkaalle kannulle uuden elämän ja nostettua sen astiasarjan kruunuksi. Vieläkin siellä on havaittavissa pientä ruosteen punerrusta, mutta kyllä tuon kelpaa jo tarjoilupöytään nostaa. Rakkaus tähän ihmetahnaan syttyi kyllä lopullisesti! ♥

Onko teillä kokemuksia Universal Stonesta tai muista ihmeaineista? 

Mielelläni otan vinkkejä vastaan tulevaisuuden varalle.