Ihanat pokat

Milavidan vaihtuvana näyttelynä oli Ihanat pokat. Vähän (tai aika paljonkin) harmittaa, etten ehtinyt näkemään edellistä näyttelyä Salvatore Ferragamon kengistä. Mutta noh, aina ei ehdi kaikkialle. Milavidassa pääasia oli nähdä itse rakennus ja perusnäyttely, joten en etukäteen miettinyt Ihanat pokat -näyttelyä.

Mannerheimin lasit. Päämajamuseo, Mikkeli.

SA-kuva.

Näyttely alkaa silmälasien keksimisestä ja tulee tämän päivän silmälasimuotiin. Niin, lasit eivät ole enää pelkkä näön parantamisen väline, vaan yksi muodin laji. Samalla tavalla kuin esimerkiksi huivit, myös silmälasien pokat kertovat kulttuurista ja muodin muutoksista. Näyttelyssä on esillä mitä mielikuvituksellisempia silmälaseja, korumaisia lornjetteja, ohuen ohuita metallisankoja, koristeellisia kissamaisia laseja ja näyttäviä muovikehyksiä. Ihanat pokat nostaa esille myös tunnettuja silmälasipersoonia. Kuka teille tulee ensimmäisenä mieleen silmälaseista? Kyllä, ainakin Kekkonen ja Mikko Alatalo. Muun muassa heidänkin rillinsä ovat päässeet näyttelyyn.

Kuva: Juhani Riekkola, Vapriikin kuva-arkisto. Lasit: Suomen Kansallismuseo.

Silmälasien todellinen keksijä on jäänyt tuntemattomaksi, vaikka yhtenä keksijänä on pidetty italialaista Salvino D'Armatea, 1284. Ensimmäisiä silmälaseja käytettiin kaukonäköisyyden korjaamiseen. Likinäköisyyden korjaavia silmälaseja alettiin valmistaa vasta 1500-luvulla. Varhaisissa silmälaseissa ei ollut sankoja.

17. Kaulakorulornjetti, 1950-1960-luku. 21. Rintakorulornjetti, 1930-luku. 23. Pukukorulornjetti, 1960-luku, Yhdysvallat, strassikoristeista selluloosa-asetaattia, kissansilmämalli.

Silmälasit oliva pitkään poissa muodista, sillä ne yhdistettiin vanhuuteen. Varakkaat ihmiset näyttivät mieluummin sangattomia, kädessä pidettäviä lornjetteja tai monokkeleja. Jos silmälaseja käytettiin, ne olivat mahdollisimman pieniä ja huomaamattomia. 

Silmälast ja kotelo, 1800-luvun puoliväli. Ranskalaisvalmisteiset kehykset, 14-karaatin kultaa, x-silta. Aisojen päät taivutettu silmukoiksi. Kotelo puuta, paperi- ja helmikirjailukoristelu.

Kippurat, korvan taakse kiertyvät jousaisat, ns. ratsastusaisat, olivat 1800-luvun alun loistokeksintö. Ne oli alun perin tarkoitettu vauhdikkaaseen menoon, kuten ratsastukseen, mutta vakiintuivat lopulta yleiseksi aisatyypiksi.

Kissansilmäkehykset olivat pitkään suosiossa ja sama muoti näkyy miellyttävän jälleen. Muoti alkoi Yhdysvalloissa ja Euroopassa 1940-luvulla, mutta rantautui Suomeen myöhemmin. Trendi kesti 1960-luvun alkupuolelle saakka. 1950-luvun muovikehyksissä ei enää jäljitelty luonnonmateriaaleja, kuten luuta ja puuta,  vaan muovi sai näyttää muovilta.

7. Silmälasikehykset, 1970-luvun alku, Wood Look, Ranska. Kehykset ja aisat puuta. 5. Silmälasikehykset, 1965, Fioc, Italia. Puujäljitelmää, selluloosa-asetaattia.

23. Silmälasit, 1970-luvun alkupuoli, Menrad, Saksa, selluloosa-asetaatti. 26. Silmälasikehykset, 1970-luku, Marwitz, Saksa, liukuvärätty spx-muovi. 27. Silmälasit, 1974, Cobra, Itävalta, liukuvärjätty epoksihartsi.

1960-1970-lukujen vaihteessa silmälasien linssiaukot suurenivat. Käyttöön tuli kaksi perusmuotoa: soikio ja suorakaide. Tummat värit jäivät muodista ja tilalle tulivat läpikuultavuus sekä vaaleat värisävyt. Uusi muovi, kevyt ja kestävä optyl, tuli käyttöön 1968, joka mahdollisti valumenetelmällä valmistettavat kehykset. Sisälle ei tarvinnut enää metallista tukirunkoa. 1970-luvun alussa silmälasien peinteiset geometriset muodot ja hillityt värit hylättiin. Anatominen istuvuuskaan ei ollut enää määrittävä tekijä. Ideoita etsittiin uusista lähteistä, eri kulttuuripiireistä ja avaruudesta.

16. Ray Ban Wings. 17. Ray Ban Shooter, malli on laseerattu 1938. Keltaiset linssit ja korkealle viety silta ovat metsästäjien tarpeisiin suunniteltuja ominaisuuksia.

Sävytetyt linssit olivat 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun hitti. Pitkän tummasävyisen ja raskastyylisen kauden jälkeen muovikehyksiin tuli 1980-luvulla vaaleita helmiäissävyjä ja läpikuultavia materiaaleja. 1970-luvulla designerit tulivat mukaan silmälasimuotoiluun ja silmälasimarkkinat vilkastuivat. 1980-luvulla myös suomalainen kehysvalmistus nosti päätään.

16. Silmälasit, 1970-1980-luvun taite, kosmeettiset sävyvärjätyt linssit.15. Silmälasit, 1980-liku, Polaris, Ruotsi, eloksoitu metalli. 21. Silmälasikehykset, 1980-luvun alkupuoli, Menrad, Saksa, selluloosa-asetaatti.

Dora Demmelin Futura-mallisto.

Dora Demmelin suunnittelema Futura-mallisto vuodelta 1974 ei ollut takoitettu arkiseen käyttöön vaan tekemään Silhouette-brändistä tunnettu. Malli löi läpi paremmin kuin oli kuviteltukaan ja se näkyi optikkoliikkeen ikkunoiden lisäksi muotilehdissä ja elokuvissa. Futura-malliston täyttäessä  40 vuotta 2014, siitä lanseerattiin 2010-luvulle päivitety versio.

Jussi 69:n aurinkolasit.

Tamperelainen Matti Hännisen vuonna 2012 perustama Kraa Kraa Eyewear valmistaa puukehyksiä mittatilaustyönä. Silmälasikehykset, malli Niilo, kotimaista koivua.

Vaikka piilolinssien ja laserleikkausten määrä on yleistynyt, toistaiseksi ei näytä todennäköiseltä, että silmälasit jäisivät historiaan. Silmälasien käyttäjiä on enemmän kuin koskaan, noin puolet kaikista yli 15-vuotiaista suomalaista. Silmälaseja myydään Suomessa yli miljoona paria vuodessa. Silmälasit ovat osa muotia ja asustusta enemmän kuin koskaan aiemmin, sillä  yhä usemmalla on käytössään useampi kehyspari erilaisia käyttötilanteita ja asuja varten.

Näyttelyn ehdottomasti hauskin osuus oli päästä itse sovittamaan peilin ääreen erilaisia laseja! Olen käyttänyt silmälaseja vuodesta 2003 lähtien, ja olen ehdottomasti enemmän silmälasi- kuin piilolinssityttöjä.

Lähde: Museo Milavida / Ihanat pokat -näyttelytekstit.

Ihanat pokat -näyttely on esillä Museo Milavidassa 21.5.2017 saakka.

Milavida

Tämä vierailu tapahtui jo uudenvuoden aattona, kun Museo Milavida sattui iloksemme olemaan avoinna. Olin haaveillut täällä vierailusta jo paikan avautumisesta lähtien, mutta vasta nyt tarjoutui tilaisuus tutustua komeaan Näsilinnaan.  

Eteishallin, vestibyylin, shakkiruutukuvioinen lattia johdattaa toisen kerroksen näyttelytiloihin. Kiviportailla on nähtävissä vielä pinttyneet veritahrat, jotka muistuttavat vuoden 1918 tapahtumista. Rakennuksessa toimi aiemmin Hämeen museo, joka joutui sulkemaan ovensa, kun sitä alettiin käyttää Punaisen Ristin sairaalana. Punaiset perustivat Näsilinnaan tukikohdan. Tampereen valtauksessa Näsilinna jäi keskelle taisteluja ja se kärsi suuria vahinkoja: taloon oli osunut yli 4 000 ammusta tai sirpaletta ja lähes kaikki ikkunat, ovet ja kaakeliuunit olivat rikkoutuneet. Näyttelyt avattiin yleisölle uudelleen 1920. Talvisodan pommituksista rakennus selvisi suuremmitta vahingoitta ja sen modernit näyttelyt olivat esimerkkinä muille Suomen museoille. Museo suljettiin peruskorjauksen vuoksi 1998, mutta remontti siirtyi ja siirtyi. Peruskorjaus aloitettiin lopulta 2013 ja uusi Museo Milavida avasi ovensa kesällä 2015.

Toisen kerroksen näyttelytiloissa meidät vastaanotti tummaan pukuun sonnustautunut mies, jolta saimme kuulokkeet ja ohjeet ääniopaskierrokseen. Pieni ele, mutta se teki positiivisen muistijäljen.

Constance ja Wilhelm von Nottbeck.

Milavidan näyttely ja restauroitu rakennus vievät ajassa 1800-luvulle, jolloin Tampereen pienen puuvillakehräämön johtoon lähetettiin 20-vuotias pietarilainen Wilhelm von Nottbeck. Perhe eli loisteliasta ja kansainvälistä elämää Tampereella. Wilhelm avioitui 1847 Constance von Mengdenin kanssa. Perhe nousi Venäjän keisarin suosioon ja Nottbeck aateloitiin 1855.

Veistokset esittävät Venäjän keisariparia Elisabet Aleksejevnaa ja Aleksanteri I:stä. Tampereen museot.

Taljan on muokannut eläintentäyttäjä Esa Kemppainen. Tampereen museot.

Keisari Aleksanteri II:sta odotettiin von Nottbeckien vieraaksi jo aatelointia seuraavana vuonna 1856. Karhuntalja oli yleinen ja näyttävä sisustuselementti 1800-luvun yläluokkaisissa kodeissa. Taljassa kuului olla pää kita ammollaan ja tassut kynsineen. Perimätiedon mukaan von Nottbeckien saadessa keisarillisia vieraita, lattialle levitettiin suuri karhuntalja. Kerran tieto korkea-arvoisten vieraiden saapumisesta tuli myöhään ja talossa oli kova kiire. Kerrotaan, että Wilhelm olisi itse vetänyt ullakolta suuren karhuntaljan salin lattialle ja asettanut sen käpälät kynnykselle. Tällä arveltiin olleen jokin alamaisuutta osoittava merkitys.

Wilhelm von Nottbeck toteutti laajoja sosiaalisia uudistuksia, ja hänen aikanaan Finlaysonin tehtaan yhteyteen perustettiin oma koulu, säästö-, sairaus- ja eläkekassa, lastenkoti ja vanhainkoti sekä rakennettiin oma kirkko.

Yksi Wilhelmin ja Constancen seitsemästä pojasta, Peter von Nottbeck, osti Tampereen kaupungin omistaman kallion laelta tontin tulevalle kodilleen 1893. Piirustukset tilattiin tunnetulta arkkitehdiltä, Karl August Wredeltä, ja Milavidaksi nimetyn palatsin piirustukset valmistuivat 1897. 1800-luvun loppu oli kertaustyylien aikaa ja myös Milavidan arkkitehtuurissa näkyy vaikutteita useista tyylisuunnista.

Peter von Nottbeckin perheen tarina päättyi surullisesti ennen kuin elämä Tampereen Milavidassa ehti edes alkaa.  Perheeseen syntyi neljä lasta: Iris (1895), Andrée (1897) ja kaksoset Alfred ja Olga (1898). Lasten äiti, Olga von Nottbeck kuoli Baden-Badenissa samana päivänä kun kaksoset syntyivät. Saatettuaan vaimonsa Lielahden sukuhautaan Peter von Nottbeck selvitteli keskeneräisen palatsinsa rakennusasioista, jotka eivät sujuneet kuten piti: mm. rakennusurakoitsija oli mennyt konkurssiin. Keväällä 1899 hän palasi perheensä luo Pariisiin, jossa yllättäen kuoli umpisuolentulehdukseen. Palatsin omistivat nyt neljä pientä orpolasta, jotka asuivat Milavidassa palveluskuntineen syksystä 1899 syksyyn 1902. Lasten holhoojaksi määrätty Edvard von Nottbeck myi palatsin Tampereen kaupungille vuonna 1905 ja suku muutti kaupungista vähitellen.

Oikealla Olga von Tobiensenin maalama muotokuva Amanda Koskisesta (s. 1882), 1884. Tytön vanhemmat työskentelivät kartanossa. Yksityiskokoelmat.

Esinetekstit löytyvät kosketusnäytöiltä.

Alun perin kartanon alakerta oli tarkoitettu edustustilaksi, keskikerros (jossa näyttelyt sijaitsevat) perheelle ja heidän vierailleen ja ylin kerros palvelusväelle. Nyt ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevat upeasti toteutetut Café Milavida sekä Ravintola Von Nottbeck.

Kokonaisuus on toteutettu hienosti. Sekä von Nottbeckien elämästä kertova näyttely että henkilökunnan asut henkivät 1800-luvun herraskartanoelämää. Kävijä saa hetken olla osa tuota kaikkea. Onnea Tampere! Ihana museo!

Uudenvuoden aattona maisemat Näsijärvelle olivat komeat.

Seuraavassa tekstissä hieman Milavidan tämän hetken vaihtuvasta näyttelystä.

Sikses kiva paikka-blogi vieraili Milavidassa jo elokuussa 2015.