Milavida

Tämä vierailu tapahtui jo uudenvuoden aattona, kun Museo Milavida sattui iloksemme olemaan avoinna. Olin haaveillut täällä vierailusta jo paikan avautumisesta lähtien, mutta vasta nyt tarjoutui tilaisuus tutustua komeaan Näsilinnaan.  

Eteishallin, vestibyylin, shakkiruutukuvioinen lattia johdattaa toisen kerroksen näyttelytiloihin. Kiviportailla on nähtävissä vielä pinttyneet veritahrat, jotka muistuttavat vuoden 1918 tapahtumista. Rakennuksessa toimi aiemmin Hämeen museo, joka joutui sulkemaan ovensa, kun sitä alettiin käyttää Punaisen Ristin sairaalana. Punaiset perustivat Näsilinnaan tukikohdan. Tampereen valtauksessa Näsilinna jäi keskelle taisteluja ja se kärsi suuria vahinkoja: taloon oli osunut yli 4 000 ammusta tai sirpaletta ja lähes kaikki ikkunat, ovet ja kaakeliuunit olivat rikkoutuneet. Näyttelyt avattiin yleisölle uudelleen 1920. Talvisodan pommituksista rakennus selvisi suuremmitta vahingoitta ja sen modernit näyttelyt olivat esimerkkinä muille Suomen museoille. Museo suljettiin peruskorjauksen vuoksi 1998, mutta remontti siirtyi ja siirtyi. Peruskorjaus aloitettiin lopulta 2013 ja uusi Museo Milavida avasi ovensa kesällä 2015.

Toisen kerroksen näyttelytiloissa meidät vastaanotti tummaan pukuun sonnustautunut mies, jolta saimme kuulokkeet ja ohjeet ääniopaskierrokseen. Pieni ele, mutta se teki positiivisen muistijäljen.

Constance ja Wilhelm von Nottbeck.

Milavidan näyttely ja restauroitu rakennus vievät ajassa 1800-luvulle, jolloin Tampereen pienen puuvillakehräämön johtoon lähetettiin 20-vuotias pietarilainen Wilhelm von Nottbeck. Perhe eli loisteliasta ja kansainvälistä elämää Tampereella. Wilhelm avioitui 1847 Constance von Mengdenin kanssa. Perhe nousi Venäjän keisarin suosioon ja Nottbeck aateloitiin 1855.

Veistokset esittävät Venäjän keisariparia Elisabet Aleksejevnaa ja Aleksanteri I:stä. Tampereen museot.

Taljan on muokannut eläintentäyttäjä Esa Kemppainen. Tampereen museot.

Keisari Aleksanteri II:sta odotettiin von Nottbeckien vieraaksi jo aatelointia seuraavana vuonna 1856. Karhuntalja oli yleinen ja näyttävä sisustuselementti 1800-luvun yläluokkaisissa kodeissa. Taljassa kuului olla pää kita ammollaan ja tassut kynsineen. Perimätiedon mukaan von Nottbeckien saadessa keisarillisia vieraita, lattialle levitettiin suuri karhuntalja. Kerran tieto korkea-arvoisten vieraiden saapumisesta tuli myöhään ja talossa oli kova kiire. Kerrotaan, että Wilhelm olisi itse vetänyt ullakolta suuren karhuntaljan salin lattialle ja asettanut sen käpälät kynnykselle. Tällä arveltiin olleen jokin alamaisuutta osoittava merkitys.

Wilhelm von Nottbeck toteutti laajoja sosiaalisia uudistuksia, ja hänen aikanaan Finlaysonin tehtaan yhteyteen perustettiin oma koulu, säästö-, sairaus- ja eläkekassa, lastenkoti ja vanhainkoti sekä rakennettiin oma kirkko.

Yksi Wilhelmin ja Constancen seitsemästä pojasta, Peter von Nottbeck, osti Tampereen kaupungin omistaman kallion laelta tontin tulevalle kodilleen 1893. Piirustukset tilattiin tunnetulta arkkitehdiltä, Karl August Wredeltä, ja Milavidaksi nimetyn palatsin piirustukset valmistuivat 1897. 1800-luvun loppu oli kertaustyylien aikaa ja myös Milavidan arkkitehtuurissa näkyy vaikutteita useista tyylisuunnista.

Peter von Nottbeckin perheen tarina päättyi surullisesti ennen kuin elämä Tampereen Milavidassa ehti edes alkaa.  Perheeseen syntyi neljä lasta: Iris (1895), Andrée (1897) ja kaksoset Alfred ja Olga (1898). Lasten äiti, Olga von Nottbeck kuoli Baden-Badenissa samana päivänä kun kaksoset syntyivät. Saatettuaan vaimonsa Lielahden sukuhautaan Peter von Nottbeck selvitteli keskeneräisen palatsinsa rakennusasioista, jotka eivät sujuneet kuten piti: mm. rakennusurakoitsija oli mennyt konkurssiin. Keväällä 1899 hän palasi perheensä luo Pariisiin, jossa yllättäen kuoli umpisuolentulehdukseen. Palatsin omistivat nyt neljä pientä orpolasta, jotka asuivat Milavidassa palveluskuntineen syksystä 1899 syksyyn 1902. Lasten holhoojaksi määrätty Edvard von Nottbeck myi palatsin Tampereen kaupungille vuonna 1905 ja suku muutti kaupungista vähitellen.

Oikealla Olga von Tobiensenin maalama muotokuva Amanda Koskisesta (s. 1882), 1884. Tytön vanhemmat työskentelivät kartanossa. Yksityiskokoelmat.

Esinetekstit löytyvät kosketusnäytöiltä.

Alun perin kartanon alakerta oli tarkoitettu edustustilaksi, keskikerros (jossa näyttelyt sijaitsevat) perheelle ja heidän vierailleen ja ylin kerros palvelusväelle. Nyt ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevat upeasti toteutetut Café Milavida sekä Ravintola Von Nottbeck.

Kokonaisuus on toteutettu hienosti. Sekä von Nottbeckien elämästä kertova näyttely että henkilökunnan asut henkivät 1800-luvun herraskartanoelämää. Kävijä saa hetken olla osa tuota kaikkea. Onnea Tampere! Ihana museo!

Uudenvuoden aattona maisemat Näsijärvelle olivat komeat.

Seuraavassa tekstissä hieman Milavidan tämän hetken vaihtuvasta näyttelystä.

Sikses kiva paikka-blogi vieraili Milavidassa jo elokuussa 2015.