Vuosi työelämässä

Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun allekirjoitin työsopimuksen RIISAan. Uskomatonta miten nopeasti aika kuluu. Hyppäsin suoraan keskelle toimintaa kansainvälisen Faces of Christ -näyttelyn rakentamisessa, ja suoraan sanoen jännitin, kuinka selviäisin tilanteesta. Työkaverit ja työympäristö olivat kuitenkin tuttuja. Olin ollut enemmän tai vähemmän museon kanssa tekemisissä vuodesta 2008 lähtien.  

Museotyön jokainen päivä on ollut erilainen. Sovitut aikataulut, tapaamiset, järjestelyt ja näyttelyt toki rytmittävät arkea, mutta asiakkaat tuovat päiviin oman jännityksensä. Paljon on tullut "Osaatko sanoa mikä tämä on?" -kysymyksiä. Suurimmaksi kysymysryhmäksi on tällaisella vuoden kokemuksella nousseet metalli-ikonit.

Esittelin työhuoneeni muutosta ja myöhemmin syksyllä mm. huoneeseen löytynyttä mattoa. Tuolloin tuli kysymys myös kirjahyllyjeni sisällöstä, joten tässäpä muutama kuva niistäkin:

Tässä pinossa on omia henkilökohtaisia (ei museon) kirjojani.

Vuoden aikana on mm. rakennettu ja suunniteltu näyttelyitä, otettu vastaan lahjoituksia, ohjattu työssäoppijoita, annettu haastattelu ja kirjoitettu ensimmäinen artikkeli. Artikkelissa käsittelin Kolmikätistä Jumalanäitiä (Tricherusa), jollainen löytyy myös RIISAn kokoelmista. Nimestään huolimatta ikonissa oleva ylimääräinen käsi ei ole alun perin kuulunut Jumalanäidille, vaan Johannes Damaskolaiselle.

Kuvassa Athosvuoren Hilandar-luostarin Kolmikätinen Jumalanäiti.

Erilaiset yhteistyökuviot ovat myös olleet mielenkiintoisia. Yksi muistettavimmista päivistä oli Karjalapäivä Lapinlahden Asutusmuseossa. Ajankohtaisimpana Vetovoimaa ortodoksisesta kulttuurista -kehittämishanke Joensuussa, jossa olen mukana ideoimassa uutta näyttelyä Ortodoksiseen kulttuurikeskukseen.

Kulttuurikeskuksen näyttelyn uusimista ovat ideoimassa myös Antti Narmala Valamon konservointilaitokselta sekä Tarja Raninen-Siiskonen ja Iiris Heino Pohjois-Karjalan museosta. Kuva: Juha Riikonen.

Valokuvaamaankin olen päässyt pitkin vuotta kokoelmanhallinnan ja markkinoinnin sekä erilaisten tapahtumien puitteissa. Työmatkoilla olen saanut nauttia myös kirkkoarkkitehtuurin kauneudesta:

Tänä vuonna juhlitaan paitsi omia kolmekymppisiäni (juhlat jatkuvat Roomassa!) ja satavuotiasta Suomea, myös RIISAa, joka täyttää 60-vuotta. Ensi lauantaina 21.1. avautuva Taivaallista Valoa -näyttely on ekumeeninen ikoninäyttely, ja mikäs sen oivallisempaa, kun luterilainen kirkko juhlii reformaation 500-vuotista taivalta. Ikonit ovat joensuulaisen taiteilijan, Eeva Zittingin, maalaamia. Niihin on kuvattu sekä ortodoksisen, katolisen että luterilaisen kirkon pyhiä ja tapahtumia. Mukana on esimerkiksi syksyllä 2016 pyhimykseksi julistettu Pyhä äiti Teresa Kalkuttalainen.

Eeva Zitting: Pyhä äiti Teresa Kalkuttalainen, 2016. Kuva: Kari Riitakangas.

Värikäs ja monipuolinen vuosi takana.

Toivon, että tämä alkanut vuosi antaa lisää varmuutta tuleviin tehtäviin. 

Tervetuloa juhlimaan kanssamme!

Ps. Mikäli vierailette museossa arkipäivinä, kysäiskää minua kassalla, niin tulen mielelläni moikkaamaan!