Taideostoista

Taiteen ostaminen on ollut ahkerasti otsikoissa mm. Taikon perustamisen ansiosta. Bloggasin siitä aiemmin täällä ja nyt mm. Sara Parikka innostui ostamaan taidetta kotiinsa. Myös Taide-lehti keskittyi aiemmassa numerossaan (5/16) taiteen ostamiseen. Olen selaillut Taikon ja gallerioiden verkkokauppoja aina silloin tällöin, mutta tähän mennessä olen itse ostanut lähes kaikki teokset suoraan taiteilijoiden näyttelyistä tai taiteilijoiden myyntitapahtumista (Jyväskylässä esim. Taidebasaari). On äärettömän hienoa, että Taikon ja gallerioiden omien verkkokauppojen myötä taide viedään jokaisen nenän eteen. Sen kun vain valitsee hakuehtoja ja katselee tuloksia. Jokaiselle löytyy varmasti mieleistä taidetta.

Vasemmalla Rita Vargas: Time, 2015, 6-värinen silkkipaino, uniikkivedos. Oikealla Päivi Hintsanen: Vaikea päätös, 2011, Irtokuvituksia-sarja.

Suhtaudun tähän itse toistaiseksi vähän varauksella. Jos ei ihan tarkkaan tiedä mitä ja millaista taidetta haluaa, minulle käy sivuja selatessa usein niin, että vaihtoehdot alkavat muuttua harmaaksi massaksi, eikä joukosta nouse lopulta teosta, joka vetäisi puoleensa niin paljon, että sen tahtoisi kotiinsa saakka. Käytetäänpä esimerkkinä vaikka tällaista: Odotat innoissasi pääseväsi esimerkiksi Louvren taidemuseoon. Rakennus täynnä taidehistorian merkkiteoksia! Kiertelet museossa, mutta kokonaisuus on niin valtava, että kun sinua pyydetään nimeämään yksi museon paras teos, tehtävä osoittautuu mahdottomaksi. Ethän ole ehtinyt kiertää edes koko rakennusta loppuun saakka! Verkkoshoppailussa olen itse tullut samanlaisen ongelman eteen.

Kristian Tuomainen: Korona, 2013, lyijykynä, muste ja akryyli paperille.

En kiellä sitä, etteikö verkkokaupoilla voi tapahtua samaa pysähtymistä tietyn teoksen äärelle kuin fyysisesti taiteen äärellä. Ja sieltä voi tehdä onnistuneita uusia taiteilijalöytöjä! Itselleni taiteen ostamisessa tärkeintä on kuitenkin tunne, ei se, kuinka teos väreineen sopii sisustukseen tai muihin teoksiin. Ostan teoksen silloin kun se vetää puoleensa, ärsyttää tai kiehtoo katsetta ja mieltä juuri sen verran, että et pysty tulkitsemaan sitä alusta loppuun yhdeltä istumalta. 

Tavallisen kuluttajan näkökulmasta Pupulandian Jenni kertoi jo vuosia sitten loistavan idean. Hän on ostanut veronpalautusrahoillaan taidetta kotiinsa. Hän on nimennyt sen leikkisästi "veronpalautus-kokoelmaksi". Mikä ihana ajatus! Palkita itsensä vuoden lopussa jollain pysyvällä.

Tuula Hara: Strokkur Geysir, Islanti, 12.5.2010, valokuva/fotosec.

Lainasin Jennin ajatusta veronpalautustaiteesta sen jälkeen, kun vierailin viime marraskuussa Kolilla Vedelle-näyttelyssä. Ihastuin välittömästi Tuula Haran valokuvateokseen Strokkur Geysir. Lopulta piilotin sen joululahjapakettiin kodin yhteiseksi lahjaksi.

Tapio Haili: Nimeämätön, 1957, puupiirros. Tuula Hara: Strokkur Geysir, Islanti, 12.5.2010, valokuva/fotosec.

Välillä käy taiteenkin kanssa niin, että ei ole varma mitä tuli ostettua. Näin kävi minulle Tapio Hailin kohdalla. Kalateos tuli vastaan kirpparikierroksella sisustustaulujen ja ristipistotöiden välissä. Teos erottui joukosta, pysäytti, mutta en ollut siitä ihan varma. En ollut varma pidinkö siitä. En osannut selittää itselleni miksi se pitäisi kantaa kotiin saakka (tätä ajatusta puolsi lähinnä 38 euron edullinen hinta). Kiehtovaa teoksessa oli se, että se oli puupiirros, ja se kuinka kalojen ja veden liike oli saatu eläväksi. Nappasin teoksesta kuvan, whatsappasin sen kotiin ja menin viereiseen ruokakauppaan. Teos ei kuitenkaan jättänyt rauhaan, ja kun kotoakaan ei tullut täystyrmäystä, kävin hakemassa sen ruokaostosten jälkeen kotiin. Työ on ollut lasin alla pitkään, sillä paspis on kellastunut ja lasiin oli pinttynyt haalea kopiokuva teoksesta. Vaatii siis uuden kehystyksen. Mutta siinä se nyt on. Ja ärsyttää mieltä sopivalla tavalla edelleen.      

Minä olen siitä onnellisessa asemassa, että olen tutustunut taiteen tekijöihin. Osaltaan siihen on vaikuttanut bloggaaminen, mutta osaltaan se, että opiskelujen myötä olen saanut ystäväpiirin taiteilijoita. Tämän vuoksi useissa teoksissa on myös tekijän myötä itselleni tärkeä taso. Ystävyys ei automaattisesti tarkoita sitä, että hyväksyisin heidän taidettaan seinälleni. Taidemakuja kun on monenlaisia. Nämä taiteilijat kuitenkin saavat pitämään kiinni mielenkiinnosta kiertää gallerioissa ja taidemuseoissa. Kohdata taidetta.

Verkkokauppa, galleria tai suora kontakti taiteilijaan, 

olen iloinen, että suomalaiset ovat kiinnostuneet taiteen hankkimisesta. :)