Loppiaisena Savossakin paukkui kunnon pakkanen. Mittarin näyttäessä aamulla -29 astetta, päätin, että jään sisälle. Aurinko kuitenkin nousi aamun myötä kirkkaalle taivaalle ja jouduin pyörtämään päätökseni. Ulos oli päästävä. Kuvaamaan tuota kaunista maisemaa. Kolme vaatekertaa housuja ja saman verran paitoja, niin ulkona tuli toimeen. Tuplalapaset toimivat nahkarukkasia paremmin, tosin kuvaamaan ne kädessä ei pystynyt. Muutama kuva kerrallaan ja kädet lämpimiin lapasiin. Vastaan ei tullut kuin kolme koiranulkoiluttajaa. Ainoastaan yksi rohkea oli uskaltautunut ulos itseni lisäksi ilman koiravelvoitetta, parta yltä päältä kuurassa. Vaihdoimme hymyt ja muutaman sanan. Tunnin ulkoilussa reidet kylmettyivät hieman, mutta pahin pakkanen puri kasvoihin, sillä suun ja nenän alue olivat kuin hammaslääkäripuudutuksen jälkeen.
Oli sen arvoista. ♥ Mitä enemmän pakkasta, sen kauniimpi maisema.
Ihania kuvia! Minunkin on aina pakko pakkasella lähteä ulkoilemaan ja valokuvaamaan, vaikka kuinka näpit jäätyvät :D Nyt jäi vähän vähemmälle, kun olin harmillisesti taas kipeänä osan paukkupakkaspäivistä, toivottavasti niitä tulee tänä talvena vielä lisää...
VastaaPoistaKyllä se vain tuo aurinko vetää puoleensa vaikka olisi miten kylmä tahansa. Etenkin tähän pimeään aikaan. Onneksi sattui vapaapäivälle tämä aurinkoinen hetki, jolloin sitä ehti ihastelemaan.
PoistaKyllä, toivotaan lisää pakkaspäiviä!