LOVE

Kuopion taidemuseossa on rakkautta ilmassa koko kesänäyttelyn ajan. Kahdeksan Ars Liberan taiteilijaa ovat kukin käsitelleet teemaa omalla tavallaan. Rakkaus todellakin näyttää kaikki puolensa aina solutasolta syntiinlankeeukseen.

Riitta Rönkön SideShow on readymade-esinekokoelma posliinisia kippoja ja kuppeja koottuna ihmishahmoiksi. Asetelma sai uutta ulottuvuutta seinään heijastuvista varjoista. Rönköllä on kuulema viha-rakkaussuhde esineisiin, mutta tämä varmasti inspiroisi monia käsistään käteviä kokoamaan äidin tai mummon vanhoista ja käyttämättömistä posliiniastioista kaikkea uutta. Kolmikerroksiset, lautasista tuunatut tarjoiluastiat ovat olleet muodissa jo jonkin aikaa. Lieneekö idea lähtenyt juuri tuosta trendistä. Täytyy sanoa että astioita oli käytetty kekseliäästi ja varsinkin "pitsimekkoinen rouva koiransa" kanssa oli hurmaava.

Ulla Remekselle rakkaus näyttäytyy kaupunkina ja osaan itsekin samaistua paikkakuntarakkauteen. "Tähänkö se nousee, kaupunki" teos kuvitti hyvin keväisiä ajatuksiani Kuopiosta. Kolmella kerralla Kuopioon tullessani kaupungista oli purettu jostain kohti jokin rakennus maan tasalle, jotta siihen rakennettaisi jotain uutta. Kaupungissa näyttää olevan nyt paljon rakennus- ja remontointihankkeita käynnissä.

Samaisen taiteilijan "Olen tässä ja olen tuossa" oli myös hienosti kerrottu kuvaus rakkauden kahtiajakoisuudesta. Sydän voi olla yhtä aikaa kahdessa paikassa. Minulla se on tällä hetkellä sekä Savossa että Keski-Suomessa. Maalaus tuo mieleen kaupunkirakenteen ja ruutukaavan. Pidin raikkaasta kokonaisuudesta ja siitä, että verkosto kulkee kankaan läpi pehmeinä eikä säännönmukaisina viivoina.

Kaisa Törmäsen readymade "Rakasta Mua" oli oivallinen teos kuvaamaan rakkauden vaatimista, anomista ja palvomista. Virkattu villakoira näytti juuri sellaiselta piirrettyjen hahmolta joka antaa ja tekee kaikkensa rakkaansa eteen, vaikka se olisi sairaalloista. Punaiset silmät viestivät rakkaudesta, mutta toisaalta niistä tuli mieleen myös paholainen.

Sami Korkiakoski ei päästä katsojaa helpolla. Hän yhdistelee paksuja puhtaita värikerroksia ohuiden murrettujen sävyjen kanssa. Teoksista löytyy paljon herkullisia ja yllätyksellisiä yksityiskohtia, mutta selvää tarinaa teokset eivät heti paljasta. Maalauksissa toistuu samoja symboleja: tähtiä, kruunuja, woman-sana. Katsojat ottavat joko haasteen vastaan tarinan avaamiseksi tai kävelevät teoksen ohitse. Yritin avata itselleni öljymaalausta "Bang". Silmät mustalla liinalla peittänyt rosvo osoittaa aseilla kahteen suuntaan. Rakkauden varas? Vartalossa on voimakasta puna-oranssia väriä kuin rakkaus olisi sekoittanut sisälmykset. Luin jostakin että Tarot-korteissa tähti symboloisi uskoa, toivoa ja rakkautta. Kamppaileeko henkilö maalauksessa kahden rakkauden välissä? Onko hän varastanut kaksi sydäntä? Teoksessa näkyy maalausprosessin fyysisyys ja käy ilmi, että rakkaus ei ole yksinkertaista ja että rakkautta todellakin on monenlaista.

Kristiina Korpelan "Kootut lankeemukset" ja "Rakkauden tila" olivat kaunis ja mielenkiintoinen yhdistelmä. Kootut lankeemukset kuvasivat paratiisin hetkeä, jolloin Eeva poimi hedelmän puusta. Teoksia katsellessani huomasin kasvojeni heijastuvan kehysten lasista ja olin kuin kahden teoksen sisällä. Katsetta muuttamalla näin lankeemukset, omat kasvoni ja takanani olevan Rakkauden tilan. Tulin osaksi teosta ja se sai pohtimaan suhdettani syntiinlankeemukseen. Rakkauden tilan sisälle astuessa minut imaistiin mukaan Paratiisiin, mutta tuntui kuin olisin ollut Eeva omenan kanssa. Erittäin mielenkiintoinen kokemus.

Videotilassa pyöri Ulla-Mari Lindströmin mediateos Hurmio (pidin yllättäen nimestä ;P ). Hypnoottisen kaunis, kolmelle seinälle heijastettu teos diojen päällä kuvatuista nesteistä. Taustamusiikkina toimi kirkonkellomainen, tasainen soitto. Teos oli väriterapiaa ja mielen lumoa. Valuvat kuplat ja juoksevat nestevanat laittoivat hakemaan tuolin teoksen eteen ja vain tuijottamaan. Mediateoksen hengessä otettuja valokuvia on esillä Myllyn kesänäyttelyssä. Suoraan edessä olevalla seinällä nesteiden liike oli hitaampaa kun taas reunoilla olevat nesteet juoksivat välillä nopeammin antaen voimakkaita väriärsykkeitä. Aluksi tuntui etten ehtinyt nähdä kaikilta seiniltä kaikkea mitä olisin tahtonut, joten teoksen edessä vierähti muutama tovi. Lopulta aloin hahmottaa diojen joukosta kasveja ja ihmisen käsiä ja vartalon muotoja. Nesteet tosin piilottivat kuvat siten ettei kokonaisuudesta voinut olla varma. Hurmio oli koukuttava, oikealla tavalla ärsyttävä ja innoittava samaan aikaan.

Näyttely Kuopion taidemuseossa 2. syyskuuta 2012 saakka.