STAM

...tai virallisemmin Stadsmuseum Gent (avattiin 2010). Kulttuurihistorialliset museot ovat aina hyvä paikka aloittaa uusiin kaupunkeihin tutustuminen. Sinne on tiivistetty vuosisatoja kulttuuria hallittavaan ja ymmärrettävään muotoon.

STAMilla on komeat puitteet Bijloken alueella. Vanha sistersiläisluostari ja -sairaala sijaitsivat tällä paikalla 1200-luvulla. Muutamaa keskeytystä ja uudistusta lukuun ottamatta, nunnat vastasivat paitsi luostarista myös "sairaalahoidosta". Bijloken luostarikirkko on yksi Gentin hienoimmista esimerkeistä 1300-luvun tiiliarkkitehtuurista. Pihaa ympäröivät rakennukset eivät ole enää uskonnollisessa tai lääketieteellisessä käytössä. 1300-luvun luostarikirkko, 1600-luvun luostari ja 2000-luvun uudisrakennus muodostavat nykyisin kaupunginmuseo STAMin. Viereinen 1200-luvun sairaala on nykyisin paikka Bijloke Music Centrelle. Tämän lisäksi alueella on myös muita kulttuuritoimijoita, kuten taidekoulu ja sen kampusalue.

Varsinaisiin museotiloihin kuljetaan sisään lasikäytävän läpi. Valtavan kaupungin ilmakuvan ja pienoismallin jälkeen saavutaan luostarikirkon parvelle, josta avautuu näkymä kirkkosaliin. Tämä on luostarin vanhin säilynyt osa. Täälläkin on vuosisatojen myötä kalkkilaasti viuhunut, mikä on peittänyt alkuperäiset seinät maalauksineen.

Tämä luostarin ruokalana käytetty tila oli vaikuttava. Tilakokemukseen vaikutti myös siellä soinut musiikki. Oven yläpuolelle on kuvattuna Viimeinen ehtoollinen ja Neitsyt Marian siunaaminen. Ikkunaseinän yläpuolelle vasemmalle on kuvattu kaupungin suojelupyhimys Johannes Kastaja ja oikealle puolelle Pyhä Kristoforos. Tämäkin tila on kokenut muutoksia vuosisatojen myötä, mutta 1920-luvun entisöinnissä poistettiin 1700-luvun madallettu stukkokoristeinen katto, jolloin tilan mittasuhteet saatiin taas alkuperäiseen asuunsa. Kyseistä kattoa ei kuitenkaan tuhottu, vaan se siirrettiin toiseen tilaan. (En ole koskaan ymmärtänyt kuinka tällaisissa projekteissa on onnistuttu.)

Tämän "Huone 1715" salin katossa on entinen luostarin ruokatilassa sijainnut stukkokoristeinen katto.

Keskiajalla, 1200-luvun loppupuolella, Gent oli yksi Alppien pohjoispuolen vaikutusvaltaisimmista ja asukasmäärältään suurimmista kaupungeista Pariisin jälkeen. Asema saavutettiin pääasiassa tekstiiliteollisuudella, joka työllisti yli puolet väestöstä. Valta oli keskittynyt rikkaille aristokraateille, jotka kontrolloivat kangaskauppaa ja istuivat kaupunginvaltuustossa. He omistivat suurimman osan Gentin maa-alueista ja asuivat hienoissa kivitaloissaan. Käsityökiltojen jäsenet nousivat kuitenkin kapinaan 1280-luvulla tätä poliittista ja taloudellista ylivaltaa vastaan. Erinäisten lakkojen ja kapinoiden jälkeen killat saivat paikkoja kaupunginvaltuustossa ja onnistuivat rikkomaan monopolivallan 1300-luvun alussa. Kiltojen päästessä vaikuttamaan omiin asioihinsa, Gentistä tuli esimerkki "demokraattisesta" kaupungista muillekin flaamilaisille kaupungeille.

Tizian: Keisari Kaarle V:n muotokuva, 1500-luku. Kuva: Wikipedia.

Gentin itsenäisiä aikeita ei katsottu hyvällä ja se aiheutti useita yhteenottoja hallitsijoiden kanssa. Kaupungin ja alueita hallitsevien kreivien väliset suhteet olivat kiristyneinä pitkään. Suuremmilta konflikteilta vältyttiin niin pitkään, kun kaupungin intressit yhtyivät kreivin mielihaluihin ja tarpeisiin. Burgundin herttuat alkoivat murtaa Gentin poliittista itsenäisyyttä 1400-luvulla, sillä se näyttäytyi vaarallisena esimerkkinä muille flaamilaisille kaupungeille. Useiden selkkausten ja yhteenottojen jälkeen Gent joutui antautumaan. Keisari Kaarle V (1500-1558) päätti lopettaa kerralla 1540 nousseen kapinan ja toiveen kunnallisesta itsenäisyydestä. Gentin kaupunginoikeudet mitätöitiin ja puolustukset purettiin joko kokonaan tai osittain. Pyhän Bavon (Sint Baafskathedraal) luostarikirkkoa tuhottiin laajasti ja sen osia käytettiin linnoitukseen, minkä kanuunat oli suunnattu suoraan kaupungin ytimeen. Nippelitietona kerrottakoon, että Kaarle V oli itse syntynyt Gentissä ja kastettu nimenomaan Pyhän Bavon (silloin Pyhän Johannes Kastajan) kirkossa. Nykyisin gentiläiset muistelevat ristiriitaisin tuntein kaupungin kenties tunnetuinta henkilöä. He ovat ylpeitä siitä, että niin voimakas hallitsija syntyi juuri heidän kaupungissaan, mutta samalla muistellaan Kaarlen kaupunkilaisille aiheuttamaa nöyryytystä.

Kaarle V taisteli lakkaamatta myös 1540-luvulta alkaen nousevaa protestanttista uskoa vastaan. Hän ja seuraaja Filip II vainosivat armotta kaikkia vääräuskoisia, jotka olivat uhka katoliselle kirkolle ja keisarikunnan yhtenäisyydelle. Vuonna 1550 määrättiin esimerkiksi laki, joka kielsi vääräuskoisen materiaalin painamisen, levittämisen ja hallussapidon. Rangaistus oli ankara: miehiltä katkaistiin kaula ja naiset haudattiin elävältä, vaikka he olisivat katuneet. He, jotka eivät katuneet, poltettiin roviolla. (Melkoista tasa-arvoa kuolemantuomiossa....) Ikonoklasmi murtautui kuitenkin Gentiin elokuussa 1566. Kirkkoja, luostareita, kappeleita ja sairaaloita ryöstettiin ja kirkkotaidetta tuhottiin. Ikonoklasmi merkitsi pitkää poliittista ja uskonnollista taistelua espanjalaisen katolisen vallan alaisuudessa. Taistelu tuli päätökseensä  Gentissä 1584, kun espanjalainen kuvernööri Alessandro Farnese valtasi kaupungin ja lopetti kalvinismin. Protestantit pakenivat pohjoiseen, Alankomaihin.

STAMissa oli käytetty useita hienoja näyttelyratkaisuja, joista yllä olevassa kuvassa yksi. Kaupungin teollisuudesta kertovassa salissa oli isokokoiset "putket", joihin oli upotettu paitsi esinevitriinit myös istuimet ja näytöt. Muodoltaan ja tunnelmaltaan ne sopivat teemaan, mutta olivat myös käytännölliset. Putken sisällä ollessa videosta tuleva ääni ei karannut tai kaikunut, vaan pysyi tilassa.

Tilojen käytäviä oli otettu myös hyötykäyttöön. Niin lapsia kuin aikuisiakin näytti kiehtovan Lego-nurkka, johon oli rakennettu malliksi kaupungin torneja. Valkoisista legoista sai itse rakentaa mitä halusi. Palikat oli tyylikkäästi valittu pelkistetyn valkoisiksi, jolloin ne eivät riidelleet valkoisen käytävän arkkitehtuurin kanssa. Ikkunoista sai katsella luostarin sisäpihaa.

STAM kertoi myös modernista Gentistä. 1900-luvun puoliväliin saakka kaupunki eli voimakkaasti nimenomaan tekstiiliteollisuudesta, joka oli ollut sen vetovoima vuosisatojen ajan. 1970-luvulle tultaessa tekstiiliteollisuuden toimijat katosivat yksi toisensa jälkeen ja pellava- ja puuvillatehtaita suljettiin kiihtyvää tahtia. Nykyisin vain muutama sata henkilöä on töissä Gentin tekstiilisektorilla. Tilalle astuivat  metalliteollisuus ja palvelusektori. Myös terveydenhuolto- ja koulutussektori ovat yhä kasvavia työllistäjiä kaupungissa. Yliopistojen ja korkeakoulujen ansiosta monet yritykset ovat luoneet talouskasvua mm. ICT- ja audiovisuaalisen kentän puolella. Gent kamppailee kuitenkin samanlaisten ongelmien kanssa kuin muutkin kaupungit: väestönkasvu, köyhyys, kallis asuminen, liikenneruuhkat.

Museo antoi todella hyvän läpileikkauksen kaupungin historiasta. Mukaan olisi saanut audioguiden, mutta jätin sen välistä. Myöhemmin huomasin, että esinetekstit ovat valitettavasti vain hollanniksi. Yleistekstejä on kuitenkin paljon englanniksi, joilla pärjää hyvin. Vaikka pääosa näyttelystä keskittyy rikkaaseen historiaan ja keskiaikaan (onhan siinä kerrottavaakin), on näyttely kuljetettu rohkeasti tähän päivään. Pidin siitä kuinka museo esitteli avoimesti heikkouksia ja haasteita, mutta ylpeästi myös onnistumisia ja pitkää historiaa. Minua kuitenkin kierroksen jälkeen hieman harmitti, että tekstiiliteollisuus on kadonnut kaupungista lähes olemattomiin. Se kulttuuriperintö, josta kaupunki sai alkunsa! Toivottavasti se itää edes pienimuotoisena mahdollisimman pitkään.