Terveisiä Firenzestä!

Taidehistorioitsija laskeutui paratiisiin, kun juna saapui Santa Maria Novellan asemalle Firenzessä. Toscanan pääkaupunki yllätti, sillä historiallinen keskusta ja sen nähtävyydet sijoittuivat pienemmälle alueelle mitä olin etukäteen kuvitellut. Kaikki kohteet ovat siis saavutettavissa hyvin kävellen. Kävelyä sitä sitten vajaan viikon aikana tulikin. Rooma on antanut ihania muistoja, mutta täytyy myöntää että Firenzen tunnelma, nähtävyydet ja kohtaamiset kipusivat lempparikohteissa aika korkealle. Kaupungin "pienuus" viehätti, ja Firenze on puhtaammin renessanssikaupunki kuin Rooma, jonka katukuvaa valloittavat antiikin rauniot ja muistomerkit. 

Kaupunki on täynnä ruhtinaiden ja kauppiaiden rakennuttamia palatseja, kirkkoja ja muita rakennuksia. Suurin vaikutus kaupungin kukoistukseen, kulttuuriin ja taiteisiin on ollut ehdottomasti Medicin ruhtinassuvulla, joka vaikutti kaupungissa aina 1100-luvulta 1700-luvulle saakka. Kenties merkittävimmät Medici-suvun edustajat olivat Cosimo de' Medici (1389-1464), jota kutsutaan myös lisänimellä "il Vecchio" (vanhempi) sekä tämän pojanpoika Lorenzo de' Medici (1449-1492), joka sai lisänimekseen "il Magnifico" (suurenmoinen). Suku oli tärkeä mesenaatti useille taiteilijoille. Cosimon suojeluksessa olivat mm. Fra Angelico, Fra Filippo Lippi ja Donatello. Lorenzo suosi puolestaan Sandro Botticellia, Andrea del Verrocchiota sekä Leonardo da Vinciä. Merkittävin Medicien tukema taiteilija oli kuitenkin Michelangelo, jota tukivat useat suvun edustajat. Medicien Firenzeen rakennuttamat villat ja kaksi puutarhaa kuuluvat nykyisin myös Unescon maailmanperintölistalle. Unescon arvion mukaan 60 prosenttia maailman taideaarteista on Italiassa ja noin puolet niistä sijaitsee Firenzessä (Wikipedia).

Edellä luettelin jo muutamia renessanssinerojen nimiä, mutta kaupunki pursuilee upeaa taidetta ja kulttuuria, etten oiken tiedä mistä tätä lähtisi purkamaan. Firenzessä syntyi muuten blogillekin nimensä lainannut ilmiö, hurmioituminen, Stendhalin syndrooma, joten nyt oltiin monella tapaa jännän äärellä. Tuskin missään muualla on samanaikaisesti vaikuttanut yhtä lahjakkaita taiteilijoita usean sukupolven ajan kuin Firenzessä: Masaccio, Brunelleschi, Boccaccio, Dante, Ghiberti, Cellini, Bellini, Rafaello, Vasari, Ghirlandaio, Giotto, Machiavelli, Cimabue, della Francesca jne.

Taiteen ja kulttuurin kehto houkuttelee valtavasti turisteja, joten ihmisvirtaan on hyvä henkisesti varautua. Toisaalta suurimmat ihmismassat liikkuvat ns. turistien pääväylillä, joten korttelin tai kujan verran siirtyminen syrjemmälle takaa jo rauhallisemmat ympäristöt. Vuorokaudenaikakin vaikuttaa vilinään. Tässä esimerkiksi suosittu Ponte Vecchio -silta klo 16.30:

ja sama silta klo 9.15:

Mikäli haluaa välttää ruuhkaisimpia paikkoja, kannattaa vältellä reittiä, joka kulkee Duomon katedraalilta Piazza della Signorian kautta Ponte Vecchio -sillalle ja sieltä Palazzo Pittin palatsille, joka sijaitsee Arnojoen toisella puolella, Oltrarnossa.

Kaupungin asiakaspalvelu oli erittäin ystävällistä, ruoka oli hyvää ja edullista. Englannilla pärjää loistavasti, tosin luulen, että palvelusta saa muutaman ekstrahymyn jos sujauttaa joukkoon sanan tai kaksi italiaa. Ruokapaikoissa kannattaa vältellä ihan vilkkaimpia turistikeskittymiä, sillä niissä on lukemani perusteella heikoimmat hinta-laatusuhteet. Itse voin suositella esimerkiksi näitä: Osterio del Cinghiale Bianco (illallisvaraus etukäteen), Il Pizzaiuolo (illallisvaraus etukäteen), Osteria del Caffé Italiano ja Trattoria 4 Leoni.

Seuraavissa postauksissa aion laittaa teidänkin päänne pyörälle tämän renessanssintäyteisen kaupungin kauneudesta. Pysykää mukana!