...tai virallisemmin Cattedrale di Santa Maria del Fiore on mielestäni kaupungin tärkein symboli. Duomon punatiilinen, Filippo Brunelleschin suunnittelema valtava kupoli (1436) pilkistää kaupunkikuvassa kaikkialla.
Firenzen Duomo on yksi kristikunnan suurimmista kirkoista mm. Rooman Pietarinkirkon, Lontoon St. Paulin katedraalin ja Milanon Duomon ohella. Sitä alettiin rakentaa jo 1200-luvun lopulla pienemmän Pyhälle Reparatalle pyhitetyn kirkon paikalle. Duomon ensimmäisenä arkkitehtinä toimi Arnolfo di Cambio (n. 1250-1302). Valmistuva kirkko pyhitettiin Neitsyt Marialle ja nimessä Santa Maria del Fiore viitataan samalla kaupungin aiempaan (keskiaikaiseen) nimeen Fiorenza. Kilpailevissa naapurikaupungeissa, kuten Sienassa ja Pisassa, oli jo aiemmin aloitettu valtavien katedraalien rakennustyöt. Firenzessäkin oli samaan aikaan rakenteilla mm. Santa Crocen ja Santa Maria Novellan suuret luostarikirkot. Kaupunki halusi kuitenkin rakentaa vielä mahtavamman kirkon osoittamaan Firenzen 1300-luvun alussa saavuttamaa merkitystä, rikkautta ja huomattavaa valta-asemaa. Rakennustyöt pysähtyivät kuitenkin jo 1300-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Arnolfo di Cambion kuoltua. Tuolloin vain yksi julkisivun kerros ja muutamia sivulaivojen seinien tuista oli valmiina.
Eri rakennusvaiheiden yhteydessä alkuperäisiä suunnitelmia muutettiin useaan otteeseen eri arkkitehtien (Francesco Talentin, Giotton ja Giovanni di Lapo Ghinin) johdosta. Rakennuksen valmistumista varten nimetty komitea päätyi lopulta (1368) yksimielisyyteen mallista, johon töitä jatkettaessa oli sitouduttava. Halkaisijaltaan 45-metrisen ja lähes sadan metrin kokoisen jättimäisen kupolin rakentamiseen liittyviin teknisiin ongelmiin ei kuitenkaan keksitty ratkaisua moneen vuosikymmeneen. Ongelman ratkaisemiseksi järjestettiin kilpailu, jonka voitti suunnitelmineen Filippo Brunelleschi. Hänen suunnitelmassaan luovuttiin maahan tuettujen rakennustelineiden käytöstä ja pyrittiin etenemään ylöspäin kahden erivahvuisen kerroksen avulla. Kerrokset yhdistettiin toisiinsa poikittaistukien avulla. Nämä kannattelivat kupolin myötä kerros kerrokselta kohoavaa rakennustelinettä. Brunelleschi käytti koko rakennelman tasapainon säilyttämiseksi useita rakennusteknisiä ratkaisuja. Kupoli kohoaa Firenzen ylle niin mahtavana, että Leon Battista Alberti kirjoitti ihastuksissaan vuonna 1434, että kupoli sulkee sisäänsä kaikki Toscanan kansat.
Kaikkiaan Duomoa on rakennettu useiden vuosisatojen ajan. Kirkon nykyinen julkisivu on peräisin 1800-luvulta. Aiempi, Arnolfo di Cambion suunnittelema julkisivu oli jäänyt keskeneräiseksi ja purettu jo vuonna 1588. Julkisivuun tuolloin kuuluneet veistokset ovat nykyisin esillä tuomiokirkon vieressä sijaitsevassa museossa. Vasta vuonna 1871 oli päästy yksimielisyyteen uuden, uusgotiikkaa edustavan julkisivun rakentamisesta arkkitehti Emilio de Fabrisin suunnitelman mukaan.
Duomon pitkittäislaivan pohjoispuolella sijaitseva Porta della Mandorla on saanut nimensä Nanni di Bancon yli neljä metriä korkean päätyreliefin mukaan, jossa enkelit kantavat mantelinmuotoisen sädekehän ympäröimää Neitsyt Mariaa taivaaseen (1414-1421). Neitsyt Marian taivaaseenastumisen aiheeseen yhdistetään tässä tarina, jossa hän lahjoittaa vyönsä epäilevälle Tuomaalle:
Roomalaiskatolinen ja ortodoksinen kirkko tuntevat Tuomas-perinteen, joka liittyy opetukseen Jumalansynnyttäjän eli Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisesta. Apokryfikertomuksen mukaan Jumalansynnyttäjä sai ilmoituksen kolme päivää ennen kuolonuneen nukkumistaan, ja hän halusi nähdä kaikki Poikansa opetuslapset. Kaikki Tuomasta lukuun ottamatta saapuivat paikalle. Kuolinpäivänä Kristus näyttäytyi äidilleen enkelijoukkojen ympäröimänä ja vei hänen sielunsa taivaallisiin korkeuksiin (ortodoksinen kirkko tuntee tapahtuman, Uspenie, kirkkovuoden viimeisenä suurena juhlana). Kun apostoli Tuomas saapui paikalle parin päivän kuluttua, hauta avattiin ja havaittiin tyhjäksi. Tuomas sai kuitenkin todistaa Jumalansynnyttäjän (roomalaiskatolisen perinteen mukaista) ruumiillista ottamista taivaaseen, ja Maria lahjoitti hänelle vielä viittansa vyön. Tuomas rientää kertomaan kokemuksestaan muille apostoleille, mutta nämä eivät uskokaan häntä, ennen kuin näkevät Jumalansynnyttäjän lahjoittaman pyhäinjäännöksen.
(Lähde: Tampereen seurakunnat ja Ortodoksi.net)
Tämä Nanni di Bancon teos vaikutti varhaisrenessanssin firenzeläisen reliefitaiteen kehitykseen.
Kirkkoon ei ole sisäänpääsymaksua, mutta mikäli haluat nähdä museon tai kirkon alla olevan kryptan, kiivetä kupoliin tai campanilen torniin, pääsyliput on hyvä hankkia etukäteen. Jonottamatta kirkkoon ei pääse. Vierailupäivän aikaan jono kiersi puoliksi koko valtavan kirkon ympäri ja jonottamiseen kului aikaa pari tuntia. Odotukseen kannattaa siis varata vettä ja kenties myös eväitä.
Duomo on sisältä kolmilaivainen basilika ja pohjakaava on latinalaisen ristin muotoinen. Aiemmin kirkko on ollut runsaammin koristeltu, mutta vuosisatojen kuluessa suuri osa koristelusta on poistettu tai siirretty tuomiokirkon museoon. Tämän vuoksi kirkon sisätilat vaikuttavat melko riisutuilta esimerkiksi Roomassa nähtyihin kirkkoihin verrattuna.
Kupoli oli alun perin tarkoitettu koristeltavaksi mosaiikein, mutta niiden sijasta kupolia koristaa Giorgio Vasarin suunnittelema Viimeistä tuomiota esittävä fresko. Se aloitettiin 1572, ja Vasarin kuoltua (1574) työn saattoi loppuun Federico Zuccari apulaisineen 1579.
Firenzessä syntynyt Dante Alighieri (1265-1321) karkotettiin kotikaupungistaan 1302. Hän vietti lopun elämänsä maanpaossa palaamatta koskaan kotiin. Myöhemmin, kun Firenzessä jälleen vaalittiin kuuluisan kirjailijan muistoa, tuettiin hänen teostensa tutkimista ja järjestettiin teosten julkisia luentatilaisuuksia, Domenico di Michelino sai tehtäväkseen Dantea esittävän freskon maalaamisen. Kaupunki tilasi freskon kirjailijan syntymän 200-vuotispäiväksi. Kunnianosoitus ei jäänyt viimeiseksi, sillä Firenzessä on vuosisatojen aikana muistettu Dantea useaan otteeseen.
Domenicon maalauksessa Dante on kuvattu laakeriseppeleessä kruunattuna, päässään kuuluisa punainen kirjailijamyssy. Vasemmassa kädessään hän kannattelee pääteostaan Divina Commedia - Jumalainen näytelmä. Oikealla kädellään hän viittaa taustalla kuvattuihin tapahtumiin. Vasemmalla demonit johdattavat kirottujen joukkoa Helvettiin. Sen vieressä kohoavan vuoren huipulla kuvataan Paratiisia, jossa näkyvät Aatamin ja Eevan hahmot. Oikeaan reunaan on kuvattu 1400-luvun näkymä Firenzestä, joka poikkesi paljon Danten ajoista. Dante on itse ulkopuolinen, hänet on kuvattu seisomassa kaupungin muurien ulkopuolelle.
Sisäänkäynnin seinämällä sijaitseva Paolo Uccellon maalaama kello (1443) on mielenkiintoinen esimerkki kirkkorakennuksen välineistöstä. 1400-luvun tapaan kellossa oli vain yksi, tähdenmuotoinen viisari, ja kellotauluun oli merkitty vuorokauden kaikki 24 tuntia. Viisari liikkui vastapäivään, ja nykyisestä poiketen numero 24 oli kellotaulussa alimpana. Kellotaulun reunoille Uccello maalasi freskotekniikalla neljän, nykyisin tunnistamattoman pyhimyksen muotokuvat.
Duomon edustalla sijaitsee vuonna 1128 valmistunut kahdeksankulmioinen kastekirkko, Battistero San Giovanni. Vielä 1800-luvun loppupuolelle saakka kaikki firenzeläiset kastettiin kyseisessä kirkossa. Battistero on tunnettu erityisesti kolmesta Andrea Pisanon ja Lorenzo Ghibertin suunnittelemasta pronssisesta pariovesta.
Duomon näkeminen omin silmin ja läheltä oli minulle yksi Firenzen matkan kohokohdista. Olin ihastellut rakennusta aiemmin jo muun muassa Medicit, Firenzen valtiaat tv-sarjassa. Sisätilat eivät kuitenkaan sykähdyttäneet, mutta siihen olinkin jo etukäteen varautunut. Ulkopuolelta rakennus oli kuitenkin niin upea ja kaunis kuin kuvittelinkin. Duomo on minulle Firenzen kaunein symboli, ja sen kupolin pilkistäminen kaupungin kujien päässä ja rakennusten yläpuolella sai aina hyvälle mielelle.
Roomalaiskatolinen ja ortodoksinen kirkko tuntevat Tuomas-perinteen, joka liittyy opetukseen Jumalansynnyttäjän eli Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisesta. Apokryfikertomuksen mukaan Jumalansynnyttäjä sai ilmoituksen kolme päivää ennen kuolonuneen nukkumistaan, ja hän halusi nähdä kaikki Poikansa opetuslapset. Kaikki Tuomasta lukuun ottamatta saapuivat paikalle. Kuolinpäivänä Kristus näyttäytyi äidilleen enkelijoukkojen ympäröimänä ja vei hänen sielunsa taivaallisiin korkeuksiin (ortodoksinen kirkko tuntee tapahtuman, Uspenie, kirkkovuoden viimeisenä suurena juhlana). Kun apostoli Tuomas saapui paikalle parin päivän kuluttua, hauta avattiin ja havaittiin tyhjäksi. Tuomas sai kuitenkin todistaa Jumalansynnyttäjän (roomalaiskatolisen perinteen mukaista) ruumiillista ottamista taivaaseen, ja Maria lahjoitti hänelle vielä viittansa vyön. Tuomas rientää kertomaan kokemuksestaan muille apostoleille, mutta nämä eivät uskokaan häntä, ennen kuin näkevät Jumalansynnyttäjän lahjoittaman pyhäinjäännöksen.
(Lähde: Tampereen seurakunnat ja Ortodoksi.net)
Tämä Nanni di Bancon teos vaikutti varhaisrenessanssin firenzeläisen reliefitaiteen kehitykseen.
 |
| Domenico di Michelino: Dante ja Jumalainen näytelmä, 1465, fresko. |
Domenicon maalauksessa Dante on kuvattu laakeriseppeleessä kruunattuna, päässään kuuluisa punainen kirjailijamyssy. Vasemmassa kädessään hän kannattelee pääteostaan Divina Commedia - Jumalainen näytelmä. Oikealla kädellään hän viittaa taustalla kuvattuihin tapahtumiin. Vasemmalla demonit johdattavat kirottujen joukkoa Helvettiin. Sen vieressä kohoavan vuoren huipulla kuvataan Paratiisia, jossa näkyvät Aatamin ja Eevan hahmot. Oikeaan reunaan on kuvattu 1400-luvun näkymä Firenzestä, joka poikkesi paljon Danten ajoista. Dante on itse ulkopuolinen, hänet on kuvattu seisomassa kaupungin muurien ulkopuolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti