En tiennyt etukäteen Prahasta oikein mitään. Tiesin taiteesta Alfons Muchan, mutta siinäpä se suunnilleen olikin. Antti Helin kirjoitti Mondon matkaoppaassa Prahasta näin:
"Kaikki mitä Keski-Euroopassa on koskaan ollut, löytyy Prahasta: murhatut marttyyrit, keskiyön kummitukset, mässäilevät munkit, paholaisen palvelijat, kummalliset kubistit, absinttihöyryiset taiteilijat, vainotut juutalaiset, sosialismin saarnamiehet ja kiihkeäsieluiset opiskelijat." Ja että Praha on tarinoiden kaupunki. "Jokaiseen katukiveenkin tuntuu liittyvän oma kertomuksensa. Mikä on totta, mikä tarua, sillä tuskin on merkitystä: kun tarpeeksi johonkin uskoo, se muuttuu todeksi." Tarinat näkyivät mm. patsaissa, rakennusten seinämaalauksissa ja erilaisissa symboleissa. Matka oli vain liian lyhyt, että olisi ottanut kaikesta selvää. Yksi asia mitä kaikki kaupungissa vierailleet ystävät ja tuttavat sanoivat: Praha on kaunis, ihastut siihen varmasti.
Suhtauduin kehuihin pienellä varauksella, sillä miten muut voisivat tietää mistä tulen pitämään? Lähdin siis matkaan avoimin mielin ja tietämättä hirveästi mitään etukäteen. Lokakuun puolivälissä tehty pidennetty viikonloppumatka sattui täydelliseen ajankohtaan (olimme yhtä onnekkaita keväällä Roomassa). Kun Suomessa lämpötilat laskivat pikkuhiljaa lähelle nollaa, oli Prahassa kaunis +20 asteinen syyssää. Ja pilvetön taivas!
Turisteja oli paljon (syyskuun jälkeen kuulema vähemmän kuin kesäkaudella), mutta kaikki kulkevat nähtävyydeltä toiselle suunnilleen samoja reittejä. Kun poikkeaa isommilta kaduilta pienemmille, löytää rauhalliset kujat ja kauniit sisäpihat. Vltava-joen vanhan kaupungin puolella ei ole ruutukaavasta kuultukaan ja ilmoitin jo etukäteen, että minä en tahdo olla kartanlukijana. Erästäkin kohdetta etsiessämme lähdimme yhtä katua oikeaan suuntaan, mutta joka kaartui salakavalasti "väärään" suuntaan, ja taas oli sijoitettava itsemme kartalle uudestaan.
Praha on kuitenkin kävellen hahmotettava ja hallittava kaupunki. Jokaiselta kadulta ja kujalta löytyy uskomattoman kauniita ja koristeellisia rakennuksia ja niiden yksityiskohtia. Tämä yllätti ehkä eniten. Ajattelin etukäteen, että rakennukset olisivat vuosisatojen saatossa tummuneet (kuten Kaarlensilta), mutta kaikkialla olikin ihania karamellinvärisiä taloja vieri vieressä. Voisin muuttaa tuohon, tuohon ja tuohon taloon. Ja tuohonkin!
Itseäni harmitti lähinnä se, etten ymmärtänyt kielestä mitään. Se jättää aina vähän ulkopuoliseksi, kun ei ymmärrä puheesta tai kylteistä mitään. Yhden sanan halusin oppia ja se oli děkuju, kiitos. Sanoinkin ennen matkaa, että Roomassa oli jollain lailla helpompaa sujahtaa kulttuuriin, kun ymmärsi kieltä. Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun Prahassa lentokentältä hotelliin ja takaisin taksikyydissä tuli mukana italialaisia. Ensimmäisellä kerralla kuskikin puhui italiaa. Tulisiko kaupungissa toimeen italialla?
Rahayksikkö koruna oli hankalaa muuntaa mielessä euroiksi (1 koruna on noin 0.05 euroa). Tšekki siis kyllä kuuluu Euroopan Unioniin (v. 2004), mutta ovat viimeisimpien uutistietojen mukaan EU-vastaisin maa. Ruokailu (ja juomailu) on erittäin edullista. Ruoasta lisää myöhemmin. Antti Helinin mukaan tšekeistä vain 40% kuuluu kirkkoon, mikä tekee heistä myös EU:n ateistisimman maan. Valtaosa kirkkoon kuuluvista on katolilaisia. Tšekki on pitkän historiansa aikana ollut vuoroin katolisen ja vuoroin protestanttisen kirkon kilpailukenttänä. Kristinuskon sijaan suuri osa uskoo kaikenlaisiin taruihin. Näitäkin sivusimme yhdessä kohteessa.
Pintaraapaisu Prahaan sai minutkin vakuuttuneeksi: kaupunki on kaunis. Tunnelma oli jollain lailla pohjoismaalaisempi, rennompi, kuin esimerkiksi Pariisissa, jossa ihmiset tuntuivat aika-ajoin kylmäkiskoisilta. Roomaan oli helpompi hullaantua, kun kaupungista tiesi jo etukäteen niin paljon, mutta Praha oli kotoisampi. Siinä missä pariisilaiset tuntuivat kylmäkiskoisilta, roomalaiset taas välillä "liiankin lämminverisiltä" - tiedättehän, se rönsyilevä ja voimakas kehonkieli. Prahalaiset tuntuivat sopivasti suomalaisilta, kohteliailta, mutta eivät teatraalisilta. Kaarlensillan katusoittajat saivat aina hymyilemään.
Onko teillä kokemuksia kaupungista?
Huomaatteko eroja kaupunkien ja kulttuurien välillä?
Huomaatteko eroja kaupunkien ja kulttuurien välillä?
Hei!
VastaaPoistaMinulla oli 70-luvulla nuori prahalaien mies työkaverina. Joskus käytiin töitten jälkeen syömässä ja sain kuunnella hänen mielenkiintoisia kertomuksia Prahasta, kommunismin ajasta, ruokakulttuurista ja yhteiskuntaelämästä. En unohda koskaan kun hän kertoi että heillä oli joulupöydässä joka joulu sianpää ja sian suussa omena. Prahalainen kinkku prosciutto di praga on Roomassakin parasta kinkkua.
Olen monet kerrat ollut menossa Prahaan. Sehän sijaitsee puolessa matkaa Roomaa, mutta en ole vieläkään sinne päässyt. Tuskin en enää tule menemäänkään. Kiitos että sinä kerrot Prahasta.Ikä ja kunto alkaa tuntua. Pariisista olen kanssasi samaa mieltä. Yksi viikko riitti minulle. Pariisi ei kaipaa minua.
Roomalaisista olen hieman eri mieltä. En ole tavannut niitä kehonkielenkäyttäjiä muuta kuin filmeissä. Roomalaiset osaavat ärsyttää ja hurmata. Vanhempia naishenkilöitä suorastaan jumaloidaan. Ärsyttävää on myös se että he hyvin helposti huomauttelevat happamina pienistäkin yksityiskohdista. Ruotsalaiset taas eivät koskaan puutu asioihin. Roomalaiset ovat usein erittäin tarkkoja siitä että osaa noudattaa roomaalaisia tapoja, vaikka tavat ovat usein epäloogisia ja epäkäytännöllisiä.
Ehkä olen viihtynyt parhaiten Tanskassa, Malmössä, Lundissa ja Firenzessä. Rooma on väsyttävä kaupunki asua pitempiä aikoja ja Tukholmassakin on melkoista hässäkkää.
Ehkä kehonkieli ei Roomassakaan ole niin dramaattista kuin elokuvissa, mutta kyllä siellä huidotaan käsillä etenkin silloin, jos jokin ei mene kohdalleen. Sellainen hermostunut tai närkästynyt huitominen, tai toisaalta tuo mainitsemasi jonkin asian jumaloiminen tulee kehonkielestä ilmi. Asumisesta en osaa sanoa mitään, en ole asunut missään ulkomailla niin pitkiä aikoja, että olisin päässyt arkeen kiinni.
PoistaMukava että tästä kuvamatkasta oli iloa Sinullekin! :) Matkailu avartaa ja saa toisaalta arvostamaan oman kulttuurin puolia.