Tänään jos luettavan kirjan sivuja olisi ollut enemmän kuin viisikymmentä, olisin jäänyt suosiolla peiton alle lämpimään. Pariskuntamme toinen osapuoli meni bussilla kouluun,mutta minä sitä itsepäisesti ajattelin että "on sitä ennenkin tarettu". No on tarettu on,mutta en muistanut että se pyöräily -24 asteen pakkasessa on tuollaista kyytiä. Viimeiset metrit yliopiston kirjastolle olivat tuskallistakin tuskallisemmat, vaikka eniten kylmyydestä kärsivät vain reidet, posket ja nenänpää. Kirjastolla sai istua melko rauhassa, sillä monikaan ei ollut uhmannut pakkasta aamutunteina. Taas muistaa kuinka kovilla pakkasilla pyöräily on haasteellista: vaikka tiet on hyvät (kiitos kaupungille kunnossapidosta) pyöräillä, polkimet eivät tunnu pyörivän, lihasten kohmettuessa ei tunnu toimivan jalatkaan ja hengästyessä hengitys aiheuttaa kuuraa kasvoille. Kotiintulo oli sitten sitäkin kamalampaa,vaikka pakkanen oli pari astetta laskenutkin. Loivatkin alamäet saivat ilmavirran puhaltamaan kasvoihin purevasti. Mutta kotiin tultua oli voittajafiilis: 600-sivuinen Hans Beltingin Likeness and presence luettu!
Nyt alkaa Rooma-kurssin esseeaihekin hahmottua: Ikonin tie Bysantista Roomaan (Italiaan) ja ortodoksisen Jumalanäidin ja katolisen Madonnan kuvien erot (ennen renessanssia tai reformaatiota). Saa nähdä muuntautuuko tämä vielä ensi viikon infotilaisuudessa.
Kotiin palattua vedin villasukat jalkaan ja join kupillisen teetä. Illan tulo palkittiin pitkästä aikaa kauniilla auringonlaskulla (klikkaa kuvaa suuremmaksi). Miksi talvinen luonto on kauneimmillaan juuri kovilla pakkasilla?
Hyvää viikonloppua!
Minua kiinnostaisi ikonin tie Bysantista Roomaan. Totta tosiaan. Bysantti on läsnä ja tien Roomaankin olen muuten kulkenut. Mutta en ole kuitenkaan ikoni:D.
VastaaPoistaMine: Jospa kokoan tännekin tietoa sitten kun olen niin pitkällä että saan esseen/tutkimuksen valmiiksi (ei kannata ihan lähikuukausina odotella). Sinä onnellinen olet siellä Bysantin sydämessä ja juurilla. Oletko postannut Hagia Sofiasta? Olisi mielenkiintoista lukea.
PoistaOlen tietenkin. Katso sivupalkistani Istanbul-postausten kohdalta, niin jossakin siellä lukee Hagia Sophia...
VastaaPoistaMine: Kiitos,pitää käydä kurkkaamassa :)
PoistaOletpas ollut reippaana (taas)! Melkein tuli ikävä kirjastoa kun luin kuvaustasi hiljaisesta kirjastosta.
VastaaPoistaEllu: Hiljainen kirjasto on kyllä mukava paikka oleskella (Librissäkään ei istunut kuin muutama työmies aamukahvilla). Harvemmin itse kuitenkaan kirjastolla aikaani vietän, ellei ole juuri tämä tilanne että kirjaa ei kotilainaan saa.
PoistaSiellä on kuulema Lontoo sekaisin lumisateesta? Ikävä juttu se helikopterionnettomuuskin :/
No niinhän täällä tuntuu jotain lumikaaosta olevan. (Naurettaavaa näin suomalaisen silmin! Tosin onhan se ymmärrettävää, että lumi vähän sotkee, jos ei ole mitään varustusta sitä varten, kuten talvirenkaita autoissa.) Tosin tänne meille ei ole lunta tullut kuin vähän hippusia. Hassua, että Lontooseen tulee, mut tähän viereen ei. Oon oikeeastaan uteliaana ootellu sitä, mitä täällä tapahtuu, kun/jos sitä lunta tulee.
VastaaPoistaEllu: Totta,onhan se haasteellista jos ei ole varusteita. Oothan ottanu kuvia niin voit sitten palatessa esitellä Englannin talvea? :)
PoistaOo, Hans Belting! Olen juuri lukemassa metodologian tenttiin jonka yhtenä aihealueena on taideteosten funktion muuttuminen vuosisatojen aikana ja luettavana on Beltingin teksti "Teos viitekehyksessä"[1]. Pidin tekstistä paljon, Belting on harvinaisen selväsanainen ollakseen saksalainen taidehistorioitsija! Mitä itse pidit hänen kirjastaan? Itse olen lukenut siitä vain muutamia osasia (tuokin teksti jonka luin oli eräästä hänen toisesta kirjastaan), mutta kunhan jossain kohtaa minulla on enemmän aikaa olen ajatellut lukevani kirjan kokonaisuudessaan. Osaatko sanoa onko teillä ollut muiden saksankielisten taidehistorioitsijoiden teoksia luettavana? Ovatko esim. nimet Panofsky (syntyi Itävallassa, mutta loi uraa Briteissä), Sedlmayr, Imdahl, Warnke, Riegl tai Dvorak tuttuja? Onko suurin osa suomalaisten taidehistorioitsijoiden töitä, vai ehkä pikemmin englanninkielikulttuurista? Meidän opetus luonnollisesti on hyvin saksa-itävalta-sveitsi painotteinen ja olisi tosi mielenkiintoista vertailla hieman opintojen sisältöä...!
VastaaPoistaTerv. se eräs joka opiskelee Wienissä ja on käynyt täällä jo muutaman kerran aikaisemminkin kommentoimassa ;)
[1]alkup. nimi: "das Werk im Kontext"
Klavvyminx: Moikka! Muistankin sinun kommentoineen, olet niitä ensimmäisiä lukijoitakin :)
PoistaPidin Likeness and presence kirjasta,teksti oli tosiaan ihanan selkeää ja mielenkiintoista tietoa oli paljon.
Itselleni eivät ole muut nimet tuttuja kuin Panofsky.
Jos pitäisi näin äkkiseltään sanoa niin paljon toki arvostetaan kotimaista taidehistoriaa ja sen lisäksi englanninkielistä kulttuuria. Mutta Saksaa ei voi ohittaa Suomessakaan, siellä on kuitenkin ollut niin voimakkaita taidesuuntia (esim. ekspressionismi) jotka on vaikuttaneet laajasti muuallakin. Peruskursseilla käytetään edelleen Hugh Honourin & John Flemingin Maailman taiteen historia tiiliskiveä. Mutta toki riippuu paljon kurssien sisällöstä millaista kirjallisuutta suositellaan. Minullahan pitäisi olla venäjänkielentaito jotta saisin mahdollisimman paljon irti omasta kiinnostuksen kohteestani eli ikonitaiteesta (mutta valitettavasti en ymmärrä venäjää sanaakaan :P ).
Estetiikka ja taiteen teoria kurssi taisi olla ainut jossa käytiin erilaisia teorioita ja kauneuskäsityksiä ja siellä painotettiin mm. Martin Heideggeria, John Deweya, Immanuel Kantia, G.W.F. Hegeliä, A.G. Baumgartenia jne.
Jokainen saa kuitenkin suuntautua/painottua haluamalleen taiteen alueelle, joten yksilöiden lukema kirjallisuus vaihtelee värikkäästi. Minulla on toisena sivuaineena etnologia, ja siinä missä toiset lukevat kurssilla historiankirjoja,minä saan liittää oppimistehtäviini taiteellisen näkökulman museologisen kirjallisuuden/tekstien kautta. Voin esimerkiksi analysoida taidenäyttelyiden merkitystä kävijälle.
Pidän siitä että monella kurssilla saa oppimistehtävät liittää jotenkin osaksi omaa kiinnostusta tai aiempaa tutkimusta.