Virpi Leinonen: Kaiken

Pitkästä aikaa kurkistus Galleria Beckeriin. Tällä kertaa tilassa esiteltiin Virpi Leinosen Kaiken näyttelyn valokuvia. Leinonen on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta tekstiilitaiteilijaksi ja Helsingin yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi. Hän on toiminut pitkään toimittajana aikakauslehdissä. Aktiivinen taiteilijan työ alkoi 1990-luvulla. Vahvana punaisena lankana Leinosen töissä kulkee luonto eri muodoissa ja yhteyksissä.

Virpi Leinonen: Kunnia Newtonille, 2012, pigmenttituloste. 

Beckerin näyttely oli koottu kukka-asetelmien ympärille. Kyseessä eivät kuitenkaan olleet aivan tavalliset kukka-asetelmat, sillä Leinonen oli kuvannut tulppaaniasetelmia pitkällä valotusajalla kameraa heilutellen, joka oli synnyttänyt maalauksellisia värimaailmoja ja abstrakteja lopputuloksia. Leinonen välttää kuvankäsittelyä ja pyrkii hallitsemaan kokonaisuuden kuvan ottamisen hetkellä. Tämä on piirre jota itse arvostan paljon.

Virpi Leinonen: Näin unta että heräsin, 2012, pigmenttituloste. 

 

Värikylläiset kuvat oli ripustettu seinille kevyesti klipseillä. Aluksi hieman kyseenalaistin ripustustavan ja mietin, olisinko kaivannut teoksille kehyksiä. Kuitenkin kuvien kevyt olemus ja liikkeen tuntu hyväksyivät ilmavan ripustuksen. Tilassa soi Q Consort nokkahuiluyhtyeen soittamana 1400- ja 1500-lukujen flaamilaista, ranskalaista ja italialaista musiikkia. Kokonaisuus sai musiikin avulla aivan toisenlaisen ulottuvuuden. Musiikki toi tuulahduksena mielikuvan Alankomaiden 1600-1800-lukujen kukka-asetelmista, joka kävi vuoropuhelua Leinosen abstraktien kuvien kanssa. En ole koskaan juurikaan välittänyt (maalaus)taiteen kukka-asetelmista, mutta Leinonen käänsi hieman kelkkaani. Asetelmien ei välttämättä tarvitse olla esittäviä, joka tekee niistä mielenkiintoisempia.

Virpi Leinonen: Yhä vielä, 2012, pigmenttituloste.

Virpi Leinonen: Tässä valossa olet totta, 2012, pigmenttituloste. 

 

Pidin eniten kuvista, jotka olivat täysin abstrakteja, joissa kukkien ääriviivat katosivat ja muuttuivat vain maalauksellisiksi väripinnoiksi. Tämä laittoi etsimään kuvista jotain uutta, mutta samalla tuttua. Tässä valossa olet totta teoksen keskeltä löysin kaksi ihmishahmoa. Henkilöt ovat limittäin ja etualalla oleva vihreähuppuinen hahmo on laskenut katseensa oikealle alas, kun takana oleva hahmo punaisessa hupussaan katsoo suoraan kohti katsojaa. Yhdistin huput myös mahdollisiin sädekehiin ja punaisen viitan (katoliseen) Neitsyt Mariaan, mutta tämä johtuu todennäköisesti täysin siitä, että olen viikon verran yrittänyt etsiä katolisen Madonnan ja ortodoksisen Jumalanäidin juuria ja eroavaisuuksia taiteesta kirjallisuuden keskeltä. Muuten olisin ehkä yhdistänyt kasvottomat hahmot johonkin synkempään. Vastavärit, punainen ja vihreä, huutavat voimakkaasta jännitteestä ja symboloivat esimerkiksi rakkautta ja kateutta, mutta toisaalta molemmat kulkevat käsi kädessä elämän ja elinvoiman väreinä.

Virpi Leinonen: Miten historia luodaan, 2012, pigmenttituloste. 

 

Liike sai kuviin vedenalaista tunnelmaa ja välillä näytti kuin veteen todellisuudessa olisikin tiputettu väripisaroita ja kuvat olisi tallennettu veden ja värin sekoittumisen hetkellä. Ensimmäinen huone toimi teosten osalta mielestäni paremmin kuin seuraava pienempi huone juuri abstraktiudessaan. Miten historia luodaan oli toisen huoneen mielenkiintoisin teos, vaikka olisin toivonut kuvan oikeassa reunassa hahmottuvaa huonetta ja pöydänkulmaa näkymättömämmäksi. Kuitenkin kuvaustapa ja tekniikka, jota Leinonen on käyttänyt, on voimakkaasti kokeellista ja antautuu yllätyksellisyydelle, joten kaikkea ei voi kontrolloida. Tämä teki näyttelystä ja arkisista kukka-asetelmista tavallisesta poikkeavan. Värit hehkuivat, liukuivat ja syöksyivät kohti. Väriterapiaa parhaimmillaan.

Näyttely esillä 23.1.2013 saakka.