Dominik Wlodarek - Grafiikkaa

Tänään uskaltauduin ensimmäistä kertaa Veturitalleille ja Grafiikka- ja valokuvakeskus Ratamoon. Grafiikkakeskuksen ja Luovan valokuvauksen keskuksen yhteinen näyttelytila sijaitsi aiemmin Hannikaisenkadulla Galleria Harmoniassa, mutta nykyisin molemmat organisaatiot ovat siirtäneet itsensä Veturitalleille. Galleria esittelee ajankohtaista suomalaista ja kansainvälistä taidegrafiikkaa ja valokuvataidetta. Ja mikä tärkeintä, tila on liikuntaesteetön, toisin kuin edellinen, Galleria Harmonia.

Dominik Wlodarek on syntynyt vuonna 1976 Puolassa, mutta asunut Suomessa vuodesta 2004. Hän valmistui Suomen Kuvataideakatemiasta vuonna 2010. Nykyisin hän toimii Gdanskin kuvataideakatemian taidegrafiikan osaston metalligrafiikan lehtorina Puolassa. Wlodarek kuuluu myös muun muassa Helsingin Taiteilijaseuran sekä Suomen Taidegraafikoiden jäseneksi. Hänen teoksiaan on Suomessa Valtion taidekokoelmassa sekä Puolassa International Print Triennial Krakovassa.

Dominik Wlodarek: Helsinki, Sanomatalo, rautatieasema, carborundum/kuivaneula, 2011.

Ratamon näyttely koostuu carborundum- ja kuivaneulatekniikalla toteutetuista teoksista ”Heijastuksia/Reflections” sarjasta. Teokset ovat valmistuneet vuosina 2007-2012. Wlodarek on kuvannut lähinnä Helsingin kaupunkimaisemia, mutta joukossa on kurkistuksia myös Pariisiin ja Taipeihin. Osa teoksista on kehystetty ja ripustettu seinille perinteisesti, mutta osa on kiinnitetty seiniin vain kirkkailla nastoilla, joka tekee teoksista ilmavia.

Dominik Wlodarek: Helsinki, Kaartinkaupunki II, carborundum/kuivaneula, 2010.

Dominik Wlodarek: Helsinki, Hakaniemi I, carborundum/kuivaneula, 2007.

Teokset perustuvat aidon maiseman peilikuviin. Peilikuva on grafiikan olennainen piirre, sillä grafiikanlevyt valmistetaan peilikuvina, jotta lopputulos olisi todenmukainen. Wlodarek ei siis ole piirtänyt kuvaa metallilaatalle peilikuvana kuten yleensä tehdään, jotta kuva olisi paperille painettuna oikeinpäin, vaan piirtänyt kuvat laatalle oikeinpäin, jotta lopputulos on peilikuva. Hän on siis kääntänyt grafiikan menetelmät hauskasti päälaelleen. Kuvista voi löytää tuttuja paikkoja esimerkiksi Helsingin Hakaniemestä, mutta peilikuva etäännyttää kohteesta tekemällä tutusta vieraan.

Dominik Wlodarek: Helsinki, Hietalahden telakka, carborundum/kuivaneula, 2012.

Dominik Wlodarek: Paris, rue Rataud, carborundum/kuivaneula, 2007.

Wlodarekin käyttämät metallilaatat ovat suurikokoisia (esim. 60x90 cm), joka tekee tekniikasta aikaa vievää. Vedoslaattojen suuri koko aiheuttaa myös sen, että vedosmäärät ovat pieniä. Yhdellä laatalla voi painaa korkeintaan 10 kuvaa. Osa suurikokoisista töistä näyttää kauempaa katsottuna lyijykynä- tai hiilipiirroksilta, joku jopa mustavalkoiselta valokuvalta.

Dominik Wlodarek: Paris, Les Halles II, carborundum/kuivaneula, 2010.

Itseäni miellyttivät eniten lasiseinien heijastukset, jotka muuttivat kuvan surrealistiseksi. Helsinki ei ole itselleni kovinkaan tuttu kaupunki, joten kuvien katukuvat eivät aiheuttaneet tunnesiteitä paikkoihin. Tämä puolestaan aiheutti sen että ymmärsin kuvan peilikuvaksi vain kylttien tai ikkunoiden käänteisistä teksteistä. Maisemista oli poistettu ihmiset, joka teki tunnelmasta rauhallisen. Ihmisen kädenjälki ja vaikutus ympäristöön näkyy kuitenkin jokaisessa kuvassa.

Wlodarek laittaa katsomaan arkista ympäristöä uudella tavalla, uudesta kulmasta. Teosten lasipinnat saivat minut puolestaan katsomaan Wlodarekin teoksia uusin silmin. Heijastuksia heijastuksissa, peilikuvia peilikuvissa. Taidokasta viivankäyttöä ja suurten metallilaattojen hallintaa. Toivottavasti Wlodarek ei hylkää Suomea lopullisesti.

Näyttely esillä Ratamossa 3. helmikuuta 2013 saakka.