Taikarumpu

Usein yllättävät taide-elämykset ovat parhaita, kun ei ole mitään ennakko-odotuksia ja taide vain tupsahtaa eteen. Niin kävi tälläkin kertaa. Olin parkkeeraamassa polkupyörääni Suomen käsityön museon kulmalle kun huomasin Näytönpaikka-ikkunassa suloisia "maatuskoita". Muotoilija Nadja Arppe oli toteuttanut ikkunaan huopaisia saamelaisia satuolentoja.

Minun satuni kertoo pohjoisessa asuvasta salaperäisestä kansasta. Tämä satu on maustettu lumihiutaleilla, muutamalla lusikallisella iloa ja suurella kauhalla hymyä. Sen on tarkoitus viedä meidät keskelle lumisia tuntureita, saada meidät näkemään kuinka revontulet tanssivat tummansinisellä taivaalla metsien yllä ja kuulla kuinka yksinäiset sudet ulvovat lumikinosten välissä.
Taikarumpu-näyttely on minun satuni ja minä asun siinä sadussa. Asun jokaisessa pienessä saamelaisessa, jonka olen huovuttanut ja jokaisessa kuvioissa, jonka olen ommellut. Kaikki on saanut alkunsa luonnosta, jokainen näyttelyni muoto ja materiaalit, joita käytän.

Arppe on tiivistänyt satunsa ajatuksen niin kauniisti, että lukisin mielelläni satukirjan noilla mausteilla. Näissä olennoissa oli kivasti yhdistetty maatuskamaisuutta pohjoisen koristelutyyliin. En tiedä olivatko teokset onttoja sisältä vai eivät,mutta kuvittelin jo mielessäni kuinka ihana tämmöinen satuhahmo olisi vaikka pannumyssynä!