Santa Maria dei Monti kirkon tilasi vuonna 1580 paavi Gregorius XIII juhlistaakseen Madonnan ja pyhien Laurentiuksen ja Stefanoksen 1400-luvun ihmeitätekevää kuvaa. Ikoni sijaitsee kirkon pääalttarissa. Kirkon suunnitteli Giacomo della Porta. Apsiksen ovat koristelleet Giacinto Gimignani ja Cristoforo Casolani. Casolani on maalannut myös päälaivan kattofreskon vuonna 1624, joka kuvaa Kristuksen taivaaseenastumista.
 |
| Apsiksen koristelut Giacinto Gimignani ja Cristoforo Casolani. |
 |
| Madonna ja lapsi pyhien Laurentiuksen ja Stefanoksen kanssa, 1400-luvulta. |
 |
| Cristoforo Casolani: Kristuksen taivaaseenastuminen, 1624. |
Vasemman poikkilaivan alttarissa on Achille Albacinin vuonna 1892 veistämä hautamuotokuva ranskalaisesta pyhimyksestä Benoît-Joseph Labresta. Hän vietti elämänsä yksinäisenä pyhiinvaeltajana ja kuoli vuonna 1783. Roomassa hän nukkui Colosseumin raunioissa, antoi pois kaikki saamansa almut ja kävi usein Santa Maria dei Montissa jumalanpalveluksissa. Noin 35-vuotiaana hän kuoli kirkon eteen. Hänen ryysyiset vaatteensa on säilytetty kirkossa pyhäinjäännöksinä.
 |
| Achille Albacini: Benoît-Joseph Labren hautamuotokuva, marmori, 1892. |
Kirkossa on myös reliikkinä Äiti Teresan (1910-1997) silmäripset, jotka on lahjoittanut Santa Maria dei Montiin Celion Pyhän Gregoriuksen nunnaluostari, jonka johtajana Äiti Teresa toimi.
 |
| Äiti Teresan silmäripset. |
Vaikka kirkko ei kuulunut Rooman lempparikirkkoihini, Gimignanin ja Casolanin freskot olivat upeita. Täällä ajatuksia herätti myös pyhäinjäännöskulttuuri, kun pääsi näkemään "oman aikansa" pyhimyksen reliikkejä. Usein ne näkemäni reliikit ovat Kristuksen ajalta, mutta ripset herättivät huomaamaan kuinka tärkeä pyhäinjäännöskulttuuri ja -kultti ovat edelleen nuoremmillakin pyhimyksillä.
Tosiaan, ei ehkä olisi ymmärtänyt heti tätä ripsien merkitystä. Mutta tosiaan, sitähän se - on se sitten 10 vuotta tai 100 tai 1000 vuotta vanha reliikki. Aika hyvä esimerkki pyhäinjäännöskulttuurin elinvoimaisuudesta.
VastaaPoistaMari: Tämä laittoi ajattelemaan myös oman elämän "reliikkejä". Osan edesmenneiden isovanhempien esineistä ja tavaroista olen säilyttänyt vain sen vuoksi että niissä on vahvasti se heidän läsnäolonsa, joihin minulle kulminoituu isovanhemmat, meidän yhteiset hetket tai kerrotut tarinat. Ikään kuin niiden kautta he olisivat enemmän läsnä.
PoistaSyvä huokaus ;)Kaunista
VastaaPoistamaarit: Varoitan että kirkkoja on vielä jokunen tulossa, että valmistautukaa henkisesti kirkkotaideähkyyn ;) Itse onneksi vältyin ähkyltä, kun pääsin juuri niihin kirkkoihin joista olin vain haaveillut.
PoistaEi kirkkoihin tule koskaan ähkytä!
VastaaPoistaMari: Hyvä, sillä nyt ollaan purkamassa vasta toista päivää. Voi olla että alan priorisoida kohteita oman mielenkiintoni mukaan tai näitä Rooma-postauksia luetaan vielä syksylläkin ;P Kesälläkin kuitenkin tapahtuu kaikkea kivaa :) Mutta ei huolta, kyllä näitä vielä tulee postaus jos toinenkin.
PoistaÄHKYÄ
VastaaPoista