Vatikaanin museot

Vatikaanin museoista minulla ei ollut etukäteen sen suurempia mielikuvia. Tiesin kokonaisuuden suureksi, mutta ajattelin että jos Louvrestakin on selvitty niin miksei tästäkin. Näin jälkikäteen voin sanoa että olin väärässä. Louvre ei ollut mitään verrattuna Vatikaanin museoiden ihmismääriin ja ahtaisiin käytäviin. Olimme onneksi varanneet liput etukäteen, joten suuremmalta jonottamiselta vältyttiin. Se loppumattomalta tuntuvan jonon näkeminen ja ohi kulkeminen hieman kauhistutti.

Vatikaanin museot koostuvat entisistä renessanssipaavien (mm. Sixtus IV, Innocentius VIII, Julius II) palatseista, joihin Donato Bramante suunnitteli pitkät sisäpihat ja galleriat. 1700-luvulla toteutettiin rakennusten myöhempiä lisäyksiä, jolloin myös kokoelmien taideaarteet laitettiin ensimmäistä kertaa esille.

Pinjakävyn sisäpiha, Cortile della Pigna, on saanut nimensä jättimäisestä pronssikävystä, joka sijaitsi alun perin antiikkisessa suihkukaivossa Isiksen temppelin vieressä. Myöhemmin se siirrettiin Pietarinkirkon sisäpihalle, jossa Dante oli nähnyt kävyn ja käytti sitä mittana kuvaillessaan helvetissä tapaamiensa jättiläisten kokoa kirjassaan Jumalainen näytelmä.

Museo koostuu useasta kokoelmasta, galleriasta, aihepiiristä ja teemasta, joten kannattaa etukäteen suunnitella mitä haluaa nähdä, sillä kaikkea ei taatusti pysty kiertämään kerralla. Suurin osa Vatikaanin museoista on omistettu Kreikan ja Rooman taiteelle. Veistoksia on ripoteltu paitsi omiin saleihin myös pihoille ja salien välisille käytäville ja seinille.

Museoissa voi tutustua edellä mainittujen lisäksi muun muassa Egyptin ja Assyrian taiteeseen, etruskilaiseen ja muuhun esiroomalaiseen taiteeseen, varhaiskristilliseen ja keskiajan taiteeseen, 1400-1800-luvun taiteeseen sekä moderniin uskonnolliseen taiteeseen. Näiden lisäksi taidetta löytyy erilaisista huoneista ja saleista, kuten Konstantinuksen salista ja Heliodoruksen huoneesta.

Paikka on niin suuri että osa teoksista ja hienoudesta hukkuu massaan. Välillä huoneiden koristelut, kuten seinämaalaukset tai lattiamosaiikit veivät huomion esille asetetuilta teoksilta. Jokainen poimii kokonaisuudesta ne itseä koskettavat teokset ja kohteet.

Jotkut käytävät olivat TODELLA pitkiä ja jotkut kulmat, oviaukot, portaikot ja huoneet todella ahtaita, jolloin ihmisten määrä ahdisti. Näin laajasta kokonaisuudesta on hankala nimetä yksittäisiä suosikkeja, mutta jos jotain pitäisi mainita niin useimmat veistokset, varhaiskristillinen taide, Pinacoteca (kristillistä taidetta 1100-1800-luvulta) sekä Rafaelin huoneet. 

Näiden Rafaelin maalausten ympäristö yllätti. En ollut koskaan tajunnut että maalaukset ovat seinämaalauksia eivätkä kankaalle maalattuja tauluja. Sitä se taidehistorian kirjojen kuvien rajaaminen teettää ;P

Haluatte tietenkin kuulla jotain myös Sikstuksen kappelista. En voi kieltää etteikö Michelangelon työn jälki olisi sanoinkuvaamattoman kaunista, mutta konteksti jossa teoksia katsellaan on aivan väärä. Hämärä kappeli joka on ahdettu täyteen ihmisiä jotka supisevat keskenään, ja joita yrittää hiljentää lauma museovahteja suhisemalla "Ssshhhh" ja huutamalla "No foto" (kielto jota jokainen salissa olija yrittää rikkoa parhaansa mukaan). Tilanteesta on kaikki hartaus kaukana, joka pilaa kokemuksen. Olen edelleen sitä mieltä että saatte paremman kokemuksen Sikstuksen kappelista virtuaalisesti täältä.

Giuseppe Momo suunnitteli kierreportaat vuonna 1932.

Vaikka ihmismäärä ajoittain ahdisti siinäkin määrin että olisi tahtonut ulos koko rakennuksesta, oli Vatikaanin museot ehdottomasti käymisen arvoinen kohde. Mikäli suuntaan museoihin toiste, varaan lippuni todennäköisesti muulle ajankohdalle kuin maanantaiaamuun.