San Crisogonon basilika ja maanalainen kirkko

Kirkko on pyhitetty marttyyri Crisogonolle, joka sai surmansa Diocletianuksen vainojen aikaan 304-305 jKr. Ensimmäinen maininta kirkosta on jo vuodelta 499 ja toinen 1100-luvulta, jolloin kardinaali Giovanni da Crema rakensi uuden kirkon noin vuonna 1120 korkeammalle maanpinnan tasolle jättäen varhaiskristillisen kirkon sen alle. Varhaiskristillinen kirkon raunioita alettiin kaivaa esiin vuonna 1907. Tässä ensimmäisessä kaivauksessa saatiin esiin kirkon kuori, pyhimysten haudat ja puoliympyränmuotoinen krypta. Myöhemmin kaivaukset jatkuivat muun muassa kahteen kirkon sivuhuoneeseen. Varhaiskristillisen kirkon alla on vielä raunioita myöhäisen Rooman tasavallan aikaisista taloista.

Kirkon interiööri on 1620-luvulta. Päälaivan 22 graniittista pylvästä ovat antiikin aikaisia. Pääalttari on vuodelta 1127 ja Gian Lorenzo Berninin valmistama baldakiini 1600-luvulta. 

Vasemmanpuoleisessa sivulaivassa on Anna Maria Taigin (os. Giannetti, 1769-1837) hauta. Paavi Benedictus XV julisti hänet autuaaksi vuonna 1920, joka tarkoittaa kuolleen henkilön taivaaseen pääsemistä ja toimimista taivaallisena esirukoilijana. Autuaaksijulistaminen on kolmas neljästä askeleesta kanonisoinnin tiellä eli pyhimykseksi julistamisessa.

Anna Maria Taigi.

Vuonna 1789 Anna Maria meni naimisiin Dominico Taigin kanssa, joka oli Chigin perheen palvelusmies. Eräänä päivänä kun hän miehensä kanssa polvistui Pietarin haudan äärelle, hän tunsi voimakkaan tunteen luopua maallisesta omaisuudestaan. Pian tämän jälkeen hän löysi hengellisiä ohjaajia ja edistyi kilvoittelevassa elämäntavassaan. Anna Maria ei ollut rikas, mutta teki siitäkin edestä hyväntekeväisyyttä. Hän vieraili säännöllisesti sairaaloissa ja parantumattomasti sairaiden luona. Rukoillessaan vuosien ajan hän alkoi nähdä näkyjä ja ennustaa tulevaa. Anna Marian kuoltua häntä alettiin syvästi kunnioittaa Roomassa. Hänen ruumiinsa löydettiin turmeltumattomana, joka tarkoittaa katolisessa uskossa jumalallista väliintuloa, jossa ihmisruumis ei tuhoudu normaalilla tavalla.

Nykyisen kirkon sakastista pääsee suoraan portaita pitkin alas (3 euron hintaan) varhaiskristillisen kirkon apsikseen. Apsiksen molemmilla puolilla on pienet huoneet, jotka olivat epätavallisia lännessä mutta hyvin tyypillisiä idän kirkon piirissä. Seinillä voi yhä nähdä 700-luvun seinämaalausten fragmentteja, joihin on kuvattu muun muassa pyhät Crisogono, Rufus ja Anastasia sekä tapahtumia, joissa pyhä Benedictus parantaa spitaalisen, pyhä Panteleimon parantaa sokean miehen ja paavi Sylvester nujertaa lohikäärmeen. Koristeellisilla vinoneliöillä ja ympyröillä haluttiin jäljitellä marmorikoristelua. Kirkossa on kolme marmorista sarkofagia, joissa yhdessä on edelleen luunpalasia sekä muun muassa terrakotasta tehty lapsen sarkofagi.

Pyhä Benedictus parantaa spitaalisen.

Paavi Sylvester nujertaa lohikäärmeen, josta on jäljellä enää lohikäärmeen pää ja osa paavin pukua.

Marmorinen sarkofagi merellisillä reliefeillä 100-luvulta.

Sarkofagissa on vielä luunpalasia.

Alttarinpalasessa on säilynyt vielä freskokoristeluja 500-luvulta.

San Crisogonon kirkko antoi ensimmäisen kosketuksen maanalaiseen Roomaan ja vaikka seinämaalauksista ei ollut enää paljon jäljellä, värien kirkkaus yllätti. Sen sijaan yläkirkon Anna Maria Taigin kohtaaminen hieman hirvitti....