Santo Stefano Rotondo ja marttyyrikuolemat

Santo Stefano Rotondo kuuluu Rooman vanhimpiin kristillisiin kirkkoihin ja se rakennettiin vuosina 468-483. Pohjana toimii pyöreä keskus, jonka ympärillä on ristin muodossa neljä kappelia. Kirkko on pyhitetty Stefanokselle, jonka kuolemaa pidetään kristinuskon ensimmäisenä marttyyrikuolemana. 

Pyöreää sisäosaa tukevat 22 joonialaista pylvästä. Keskellä olevan lieriön korkeus ja halkaisija ovat kumpikin 22 metriä. Siinä on myös 22 ikkunaa, joista osa on muurattu umpeen korjaustöissä, jotka toteutettiin paavi Nicolaus V:n aikana 1400-luvun puolivälissä. Nicolaus käytti neuvonantajanaan firenzeläistä arkkitehtiä Leon Battista Albertia, joka tunnetaan kirjastaan Della Pittura (1436), joka sisälsi muun muassa ensimmäiset kuvaukset perspektiivistä. Kirkon alla sijaitsee myös 100-luvulta oleva mitreumi, joka on suljettu yleisöltä.

Oikealla Epiharis Roomalaisen marttyyrikuolema, jossa kiduttajat riiputtivat häntä köysissä ja repivät hänen ruumistaan koukuilla ja haravoilla.

Toinen ryhmänvetäjistämme, Heikki Hanka, valottaa kirkon historiaa, taustoja ja arkkitehtuuria.

Puinen tabernaakkeli eli sakramenttikaappi on 1600-luvulta. Se lahjoitettiin Roomaan 19. tammikuuta 1613 ja tuotiin Santo Stefano Rotondoon. Kokonaan puusta tehty malli on harvinainen esimerkki ja historiallinen tallenne arkkitehtuurin keskeissuunnitelmasta, jota inspiroi Michelangelon suunnittelema Pietarinkirkko.

Tuskien Neitsyt. Seitsemän miekkaa lävistää Marian sydämen, jolla viitataan Uuden testamentin kohtaan, jossa Maria saa kuulla, etä miekka on käyvä hänen sielunsa läpi hänen poikansa tähden.

1500-luvulla Niccolò Circignani (Pomarancio) ja Antonio Tempesta  maalasivat kirkon seiniin sen kuuluisat freskot, jotka esittävät pyhimysten marttyyrikuolemia. Maalauksia on yhteensä 34 ja jokaisen freskon alla on kuvaus tapahtumasta, sen keisarin nimi joka toimeenpani teloituksen sekä viittaus Raamattuun.

Kirkon nimikkopyhimys Stefanos kivitetään kuoliaaksi.

Pyhän Agathan rinnat hakattiin ja leikattiin irti. Nykyisin hän on rintasairauksien ja rintasyövästä kärsivien suojeluspyhimys.

Pyhä Lucia koki marttyyrikuoleman kun hänen kurkkunsa läpi iskettiin tikari.

Maalaukset olivat todella raakoja ja vaikuttivat myös tällaiseen nykyelämän elokuvaväkivaltaan tottuneelle. Voi vain arvailla millaisen vaikutuksen ja millaisia ajatuksia freskot ovat herättäneet 1500-luvun katsojassa... Harva nykyihminen kuitenkaan todistaa väkivaltaisia kuolemia.

Erikoinen kirkko täynnä verta ja suolenpätkiä, ainakin noin kuvallisesti. Ja taas olimme makaaberin Rooman äärellä. Jos tunnistatte kuvista mainitsemattomia marttyyrikuolemia, otan tiedot mielelläni vastaan.