San Pietro in Vincoli ja Michelangelon Mooses

Paavi Leo I rakennutti San Pietro in Vincoli kirkon Pyhän Pietarin kahleita varten vuonna 439. Ne ovat nähtävänä pääalttarin alla pyhäinjäännöslippaassa.

Kirkko on kolmilaivainen ja päälaivan erottaa sivulaivoista antiikin doorilaiset pylväät. Katossa on Giovanni Battista Parodin fresko vuodelta 1706, joka esittää (Pietarin) Kahleiden ihmettä. Apsiksen freskot ovat vuodelta 1577 ja Giacomo Coppin käsialaa.

Päälaivan katonrajassa oli kaksi pitkää puuparrua, joiden tarkoitusta ja merkitystä emme onnistuneet selvittämään.

Giovanni Battista Parodi: Kahleiden ihme, 1706.

Kirkko tunnetaan parhaiten Michelangelon tekemästä paavi Julius II:n haudasta. Se tilattiin vuonna 1505 ja Michelangelo etsi Toscanan Carrarasta kahdeksan kuukauden ajan sopivia marmorilaattoja teosta varten, mutta sitten paavi Juliuksen (1443-1513, paavina 1503-1513) kiinnostus kohdistui uuden Pietarinkirkon rakentamiseen ja hautahanke jäi kesken. Paavin kuoltua vuonna 1513 Michelangelo jatkoi haudan tekemistä, mutta sai valmiiksi vain Mooseksen ja Orjien veistokset ennen kuin paavi Paavali III suostutteli hänet aloittamaan Sikstuksen kappelin Viimeisen tuomion maalaamisen. Michelangelo oli suunnitellut tänne valtaisan monumentin, johon olisi kuulunut yli 40 veistosta, mutta siitä toteutui (lähinnä hänen oppilaidensa toimesta) vain fasadi, jossa on kuusi syvennystä patsaita varten.

Michelangelon Mooses, 235cm, n. 1513-1515.

Michelangelo veisti Moosekselle sarvet, joka juontaa juurensa latinankieliseen raamatunkäännöseen. Siinä "valonsäteitä" tarkoittava sana on tulkittu väärin sanaksi "sarvet". Sarvipäisiä Mooseksia löytyy myös kotimaasta; Marin Sikses kiva paikka blogissa näkyy Pyhtään keskiaikaisen kirkon sarvipäinen Mooses. Michelangelon veistämät Julius II:n hautamonumenttiin tarkoitetut Orjat ovat nykyisin Louvressa.

Michelangelo: Kuoleva orja, marmori, 228cm, 1513-1515.

Michelangelo: Kapinoiva orja, marmori, 215cm, 1513-1515.

Kirkko oli ulkoasultaan vaatimaton, mutta Mooses oli näkemisen arvoinen. Tässäkin tapauksessa hautamonumentin fasadi oli pienempi kuin olin kuvitellut. Sisätilassa saattoi löytää paljon veistettyjä pääkalloja ja luurankoja, jotka ilmensivät hyvin kurssimme "pinnanalaisen Rooman" teemaa. Kirkkoa oli tutkimassa samaan aikaan hyvin vähän muita turisteja, joten sekin loi tilanteesta miellyttävän kokemuksen.