Santa Francesca Romana

Aivan Forum Romanumin kyljessä sijaitsee Santa Francesca Romanan kirkko, joka tunnettiin aiemmin nimellä Santa Maria Nova. Kirkko rakennettiin 800-luvulla osaksi 700-luvun kappelia, jonka paavi Paavali I löysi kaivauksissa ja joka oli osa Venuksen ja Rooman temppeliä. Kirkko nimettiin alun perin Santa Maria Novaksi, uudeksi Marian kirkoksi, jotta se olisi erotettu muista Forum Romanumilla sijaitsevista Marian kirkoista, kuten Santa Maria Antiquasta. 1500-luvulla kirkko pyhitettiin uudelleen Francesca Buzzille, jonka reliikkejä on kirkon kryptassa. Travertiinista tehty julkisivu ja portiikki valmistuivat vuonna 1615 ja ne suunnitteli Carlo Lambardi. Kellotorni on tyyliltään romaaninen ja rakennettu 1000-luvun lopulla.

Barokkityylinen kirkko on yksilaivainen, jonka reunoilla sijaitsee sivukappeleita, jotka ovat myös Carlo Lambardin suunnittelemia. Niiden oli tarkoitus ennakoida Francesca Buzzin kanonisointia vuonna 1595. Francesca Buzzi, joka tunnettin myös nimellä Francesca Romana, syntyi aristokraattiseen perheeseen vuonna 1384 ja meni naimisiin 13-vuotiaana Lorenzo de Ponzianin kanssa. Napolilaiset joukot ryöstivät pariskunnan kodin ja Lorenzo pakeni maanpakoon jättäen vaimonsa Roomaan. Askeettinen elämäntapa ja taipumus hyväntekeväisyyteen antoivat Francescalle hyvät mahdollisuudet tehdä työtä sodan aikana. Kun Lorenzo viiden vuoden kuluttua palasi takaisin surullisena miehenä, hän oli Francescalle yksi huolehdittava lisää muiden velvollisuuksiensa ohella. Yhdessä muiden Rooman naisten kanssa, jotka olivat perustaneet yhdistyksen vuonna 1425, Francesca ryhtyi suorittamaan hyväntekeväisyystyötä Roomassa. Francesca Buzzi kanonisoitiin pyhimykseksi vuonna 1608.

Apsiksen mosaiikki 1100-luvulta.

Jumalanäidin Tiennäyttäjä ikoni 500-luvulta.

Kirkon apsiksen mosaiikki on 1100-luvulta, jossa Maria ja Jeesus-lapsi on kuvattu apostolien Jaakobin, Johanneksen, Pietarin ja Andreaksen keskelle. Alttarin yläpuolella on todennäköisesti 500-luvulta oleva Jumalanäidin Tiennäyttäjä ikoni, joka on maalattu uudelleen 1100-luvulla. Tämäkin ikoni on todennäköisesti alun perin Santa Maria Antiquan kirkosta, kuten sakastissa oleva vanhempi ikoni.

Santa Francesca Romanan reliefi.

Pääalttarin yläpuolella on Santa Francescan reliefi. Korotetun alttarin molemmin puolin olevat portaat vievät kuorikäytävään ja kirkon alla olevaa pieneen kryptaan, jossa on Francescan luuranko.

Pietarin ja Paavalin polvien painaumat.

Antiikin kappeli, jonka päällä nykyinen kirkko sijaitsee, on sama paikka jossa Simon Magus kuoli. Legendan mukaan Simon Magus halusi todistaa vahvemmat voimansa muille apostoleille ja alkoi leijailla ilmassa Pietarin ja Paavalin edessä. Pietari ja Paavali lankesivat polvilleen ja rukoilivat, jolloin Simon putosi ja kuoli. Basalttikivet, joihin apostolit ovat painaneet polvenjälkensä, on upotettu kirkon eteläpuolen seinään.

Madonna del Conforto, 400-luvun ikonista on jäljellä enää Marian ja Jeesus-lapsen kasvot, jotka nekin on päällemaalattu. Kuva täältä.

Kirkon sakastissa sijaitsee 400-luvun ikoni, jota emme valitettavasti päässeet näkemään yrityksestä huolimatta. Madonna del Conforto on tyypillinen Hodegetria eli Tiennäyttäjä Jumalanäiti, jossa Maria osoittaa kädellään Jeesus-lasta. Nimitykselle on annettu selitykseksi muun muassa se että tämän tyypin ikoneissa Jumalansynnyttäjä osoittaa ihmiskunnalle kädellään oikean suunnaan, ten kohti Kristusta.

Alkuperäinen ikoni on maalattu 400-luvulla ja se sijaitsi Santa Maria Antiquan kirkossa. Ikonin uskotaan olevan evankelista Luukkaan maalaama. Kuvan alkuperäisiä fragmentteja ovat enää uudempien maalikerrosten alla olevat Marian ja Jeesus-lapsen kasvot, joista näkyy nykyään vain pieni osa. Luultavasti 1200-luvun tulipalon myötä kankaalle maalatusta ikonista leikattiin kasvot ja ne siirrettiin uuteen paneeliin, jolloin toscanalainen maalari maalasi kokonaisuuden uudelleen soveltaen Tiennäyttäjä ikonin kuvakaanonia. Tämän vuoksi ei voida tietää onko Neitsyt Maria alun perin istunut vai seisonut ja millaisessa asennossa Marian ja Jeesus-lapsen kädet ovat olleet. Ainut vihje ikonille olivat Jeesus-lapsen kasvot, jotka katsoivat kohti Äitiä.

Santa Francesca Romanan luuranko.

Kirkon alla olevassa kryptassa sijaitsee Santa Francesca Romanan luuranko, joka on verhottu valkoiseen kaapuun ja hänellä on käsissään rukouskirja. Kirja on avoinna psalmin 73 kohdalta, koska legendan mukaan Francesca oli lausumassa rukousta Jumalanäidille, mutta hänen miehensä Lorenzo kutsui häntä neljä kertaa eikä hän koskaan saanut luettua psalmia loppuun. Kun hän viimein palasi takaisin rukouksensa pariin, hän löysi säkeet jotka oli kirjoitettu kultaisin kirjaimin. Siinä luki: "Sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni, sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan". Kirkkosalissa oleva Gian Lorenzo Berninin veistos kuvaa samaa aihetta.

Gian Lorenzo Berninin veistos kuvaa Francescan legendaa.

Kirkko oli toinen esittelykohteeni Santa Maria Maggioren ohella ja tämän vuoksi se muodostui myös itselleni tärkeäksi kirkoksi. Meidän lisäksemme paikalla ei ollut juuri muita vierailijoita mikä teki visiitistä mukavan ja yksityiskohtiin saattoi syventyä rauhassa.