Colosseum

Keisari Vespasianus alkoi rakentaa amfiteatteria vuonna 70 jKr. Neron palatsin, Domus Aurean, puutarhassa sijainneen tekojärven paikalle. Se valmistui vuonna 80 jKr. Vespasianuksen pojan, Tituksen, hallituskaudella. Antiikin aikana rakennus tunnettiin nimellä Amphitheatrum Flavium, Flaviusten amfiteatteri, rakennuttajiensa mukaan. Colosseum-nimitys otettiin käyttöön vasta keskiajalla. Entisen Domus Aurean paikalle rakennettiin myös gladiaattorikouluja ja muita amfiteatterin toimintaa tukevia rakennuksia. Kaupungin reunoille rakennetuista amfiteattereista poiketen Colosseum rakennettiin kaupungin keskustaan.

Colosseumin areenaa käytettiin kilpailuihin vielä 400-luvulla. Viimeiset maininnat gladiaattoritaisteluista ovat vuodelta 435 ja eläinten metsästysnäytökset jatkuivat ainakin vuoteen 525 asti. Keskiajalla Colosseum vaurioitui pahasti, kun vuonna 1349 sen eteläosan ulkoseinämä romahti maanjäristyksessä. Suuri osa romahtaneen seinämän kivistä käytettiin Rooman muiden rakennusten, kuten kirkkojen ja palatsien rakentamiseen. Areenan marmoria poltettiin myös kalkiksi ja kiviä yhdessä pitävät pronssikiinnikkeet hakattiin irti ja käytettiin muihin tarkoituksiin. Kiinnikkeiden irrotuksesta syntyneitä koloja on nähtävillä runsaasti eri puolilla amfiteatteria.

Arkkitehtonisesti Colosseum on sekoitus antiikin Kreikkaa ja Roomaa ja siinä yhdistyvät kreikkalaiset kapiteelit ja roomalaisten etruskeilta omaksuma kaariholvaus.

Keisarin katsomo.

Näytännöissä katsomossa istuttiin säädyittäin ja keisari sekä Vestan neitsyet istuivat erikoisaitiossa areenan molemmin puolin. Samalla tasolla heidän kanssaan istui senaattorisääty. Senaattorien takana istui ritarisääty ja heidän yläpuolellaan tavalliset Rooman kansalaiset, plebeijit. Pojat, jotka eivät olleet vielä täysi-ikäisiä, istuivat ohjaajiensa kanssa erityisellä vyöhykkeellä, jossa istuivat myös palvelevat sotilaat, kirjanoppineet, sanansaattajat, ulkomaalaiset arvohenkilöt, julkiset orjat sekä jotkin kollegiot ja papistot. Senaattoreille, ritarisäädylle ja plebeijille oli rakennettu kiviset istuimet, joista osa vaihdettiin myöhäisantiikissa marmorisiin. Kauimpana katsomossa ja kaikkein korkeimmalla oli seisomakatsomo tavallisille köyhille, orjille ja naisille. Katsomoiden yllä oli mastoihin kiinnitettyjä markiiseja, jotka suojasivat katsojia auringonpaahteelta.

Colosseum oli itselleni yllätys, sillä se tuntui pienemmältä kuin olin kuvitellut. Onhan rakennus kokonaisuudessaan suuri, mutta itse taisteluareena tuntui pieneltä (verrattuna siis omaan mielikuvaani). Taas tuli todistettua että kuvista ei koskaan välity se aito tunnelma. Muutenkaan en ollut odottanut Colosseumia kohteena kovin innokkaasti, mutta olihan se kiva kokea. Kuvistakin voi jotain päätellä, sillä juurikaan ei yksityiskohtakuvia löydy. Mutta täytyy myöntää, että jos en olisi Colosseumia nähnyt, se olisi jäänyt harmittamaan. Ja onhan amfiteatterin sisässä myös kiva museokauppa, josta bongasin reissun upeimman kirjan (Arte e iconografia a Roma), mutta joka 70 euron hintansa vuoksi jäi hyllyyn. Ehkäpä tuon saisi tilattua vaikka netistä huokeampaan hintaan...?