Santi Giovanni e Paolo ja roomalaiset talot

Santi Giovanni e Paolo kirkko on omistettu kahdelle roomalaiselle upseerille, joiden talo sijaitsi kyseisellä paikalla. Giovanni ja Paolo olivat palvelleet ensimmäisen kristityn keisarin Konstantinuksen joukoissa, kun pakanakeisari Julianus Apostata (Luopio) myöhemmin kutsui heidät aseisiin. He kieltäytyivät tottelemasta minkä vuoksi Giovanni ja Paolo mestattiin omassa kodissaan vuonna 362.

Paolo della Crocen hauta.

300-luvun lopulla rakennetussa kirkossa on säilynyt monia alkuperäisiä piirteitä, mutta esimerkiksi joonialainen portiikki on 1100-luvulta. Kirkko tuhoutui useaan otteeseen muun muassa ryöstöjen ja maanjäristyksen (442) vuoksi. Apsiksen ja kellotornin lisäsi ainoa englantilainen paavi, Nicholas Breakspeare, joka hallitsi nimellä Hadrianus IV vuosina 1154-1159.

Cristoforo Roncalli: Kristuksen kunnia, 1588.

Kirkko on kolmilaivainen jota koristavat muun muassa joonialaiset pylväät ja graniittiset pilasterit. Kirkon sisätilat uusittiin vuonna 1718 ja keskilaivaa kiertävät komeat kattokruunut. Kirkossa on laatta osoittamassa kohtaa johon marttyyrit haudattiin. Heidän pyhäinjäännöksensä ovat uurnassa pääalttarin alla. Apsiksen freskon on maalannut Cristoforo Roncalli vuonna 1588. Roncallin maalauksen alapuolella olevat kolme maalausta ovat tehneet Domenico Piastrini, Giacomo Triga ja Pietro Andrea Barbieri.

Roomalaisiin taloihin (Case Romane del Celio) pääsee sisään antiikin tien, Clivus Scaurin, puolelta tukikaarien alta.

Kirkon alla tehdyissä kaivauksissa on löydetty kaksi taloa 100- ja 200-luvulta. Case Romane del Celiossa on kaksi kerrosta ja 20 huonetta sekä sokkelomaisia käytäviä. Seinillä on paljon hyvin säilyneitä pakanallisia ja kristillisiä maalauksia, jotka osoittavat kuinka antiikin roomalaisia taloja oli koristeltu.

Varakkaamman perheen domus-asunto on muutettu kristilliseksi kirkkotilaksi.

Proserpina ja muita jumalia kerubien kanssa, 200-luvulta.

Santi Giovanni e Paolo oli kaunis kattokruunuineen ja freskoineen, mutta täytyy sanoa että Case Romane del Celio oli mielenkiintoisempi. Seinämaalausten värit olivat säilyneet hienoina ja kirkkaina ja kokonaisuus toi jälleen väriä "valkoiseen" antiikkiin. Seinämaalaukset olivat säilyneet paremmin kuin San Crisogonon alla olevassa kirkossa.