maanantai 11. helmikuuta 2019

Kun kysyt savolaiselta: Otatko kahvia?

Murteiden eroja on käsitelty täällä aina silloin tällöin. Savolaisena ei itse tule edes ajatelleeksi, että jokin arkipäiväinen saattaa tuntua toisesta suorastaan raivostuttavalta. Tällaiseen keskusteluun päädyin, kun kerroin keskustelleeni naapurini kanssa hieman naapurisopua hiertävästä asiasta. Josta siis keskusteltiin savolaiseen tapaan siten, että kumpikaan ei edes maininnut kyseistä asiaa. Aihetta kyllä kierreltiin ja molemmat tiesimme tunnustelevamme tilannetta. Sanattomasti päädyimme siihen lopputulokseen, että ei tehdä tästä numeroa, tullaan toimeen. 
Tästä virisi sitten Facebookin puolella keskustelu siitä, kuinka ärsyttävää on tarjota savolaiselle kahvia suoralla kysymyksellä: Otatko kahvia?, sillä savolainen vastaa lähes poikkeuksetta: Voin ottaa, (kiitos). Yleensä kysyjää ärsyttää se, ettei saa suoraa ja odottamaansa vastausta: Otan, kiitos. Vastaus Voin ottaa, näyttäytyy savolaisuutta ymmärtämättömälle välinpitämättömyytenä, etenkin jos vastausta jatketaan toteamalla: No jos sinäkin otat. Mikäli kysyjä menettää tässä tilanteessa malttinsa kysymällä uudestaan, että Haluatko kahvia? tai inttämällä En minä keitä jos sinä et halua kahvia, on savolaisen luottamus jo horjutettu ja kahvihalut menetetty. 

Joten oppitunti numero yksi. Savolainen ei koskaan OTA kahvia vieraassa seurassa. Tässä sanamuodossa on savolaiseen suuhun voimakas käskymuoto, eikä savolainen halua käskeä. Tämän vuoksi käytetään pehmeän taivuttelevaa: Voin ottaa. Kahvin tarjoajalta jää usein ymmärtämättä myös kyseisen vastausmuodon kohtelias sävy. Tästä lisää tuonnempana.

Vastausmuoto tuntui jakavan niin voimakkaasti mielipiteitä puolesta ja vastaan, että päätin töissä tehdä aiheesta pienen kyselytutkimuksen. Haastattelin hieman yli kahtakymmentä henkilöä ja jako oli selvä. Savolaiset (ja savolaistuneet) vastaavat kahvin tarjoajalle Voin ottaa, kun taas esimerkiksi Pohjanmaalla tai Etelä-Suomessa juurensa kasvattanut vastaa mieluummin suoraan Otan.

Savolainen ei voi ymmärtää, ettei vastapuoli muka ymmärrä Voin ottaa -lauseen sisältöä. Joten oppitunti numero kaksi. Voin ottaa -vastaus sisältää paljon sanatonta ja kohteliasta viestintää. 
  • Voin ottaa -vastauksella savolainen kertoo, ettei odottanut tarjoajan antavan kahvia, mutta on hyvillään saadessaan sitä. Voin ottaa, kiitos on arkinen ja tuttavallinen ilmaisu.
  • Astetta huomattavasti kohteliaampi vastaus on sanoa No voisin ottaa, kiitos. Tässä ollaan savolaisittain aidosti kohteliaita, iloisia ja ehkä myös aidosti hieman yllättyneitäkin vieraanvaraisuudesta. Tämä sisältää sanattomana viestinä lämpimän kiitoksen siitä, että toinen on ajatellut minua. No [onpa mukavasti ajateltu], voisin [erittäin mielelläni] ottaa, kiitos. Tässä pienillä sanoilla no ja -isi on savolaisen suussa äärimmäisen suuri vaikutus lauseen lopputulokseen.
Kysellessäni Otatko kahvia?, ja antaessani vain kaksi vaihtoehtoa: Otan tai Voin ottaa, minua huvitti, sillä yksi vastaus oli No se vähän riippuu. Mistä se riippuu?! Tuokin vastaus oli niin savolainen, että naureskelin itsekseni pitkään. Vain savolainen tuntuu löytävän selvästä ja suorasta kysymyksestä tulkinnanvaraa. Mutta hän oli oikeassa. Mainitsin aiemmin, että savolainen ei koskaan OTA kahvia vieraassa seurassa. Ainut tilanne, jolloin savolainen vastaa suoraan Otan kahvia, on hyvin läheinen ihmissuhde. Minä esimerkiksi voin vastata äidilleni suoraan Otan kahvia, mutta kaveriporukassakin mieluummin Voin ottaa.

Minulta kysyttiin, että eikö kahvin tarjoajalle voisi vastata ystävälliseen sävyyn: Mielellään (kiitos). Mutta tämäkään ei valitettavasti sovi savolaisen suuhun. Mielellään -vastaus sisältää savolaisittain olettamuksen siitä, että vastaaja oli jo odotellutkin kahvia. Ottaminen on savolaisittain käskemistä ja Mielellään kategorisoidaan vaatimiseksi. Kumpikin tuntuu epäkohteliaalta savolaisen ajattelutapaan  vieraanvaraisuudesta. Sen sijaan yksikään savolainen tuskin pahastuu siitä jos heidän tarjotessa kahvia kysymykseen vastataan suoraan Otan kahvia, kiitos
Savolaisuus on tiivistetty oivaltavasti esimerkiksi näin:

"Savolaisissa on joku halu välttää äärimmäisiä mielipiteitä. Minusta se on viisautta.
Elämä ei ole mustavalkoista, ja savolainen löytää harmaan sävyt
." 

- toimittaja ja dekkaristi Matti Rönkä -

Mitenkäs ruudun sillä puolen? Otatko kahvia?

98 kommenttia:

  1. Hauska juttu! Vastaisin "kiitos, kyllä", mutta en juo kahvia. Tämä aiheuttaakin vähän päänvaivaa, sillä jos minulta kystään otanko kahvia ja oikeasti haluan teetä, mutta siitä ei puhuta mitään... En kehtaa teetä ruveta kinuamaankaan, joten vastaan "ei kiitos" tai "ei kiitos, en juo kahvia" ja toivon, että tajutaan kysyä otanko sitten teetä, etten jää kuivin suin. :D Ollaan me kyllä ihan mahdottomia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä kahvi versus tee -aiheestakin olen saanut aikaan mielenkiintoisia keskusteluja. Suomalaisessa yhteiskunnassa kun yleensä aina oletetaan ja odotetaan, että toinen osapuoli juo nimenomaan kahvia. Ja kuten sanoit, jotenkin mielletään että teenjuojat ovat jotenkin "hankalia". Vaikka eihän se niin ole! Voi meitä! :D

      Poista
    2. Kyllä me, jotka emme ota kahvia, olemme aika hankalia...Kun lähes kaikki juovat kahvia, sitä on kaikilla tarjolla. Ja kun sitten tulee kävijä, joka ei haluakaan kahvia, niin tarjoajalla ei useinkaan ole vaihtoehtoa. Ja se,jos mikä on tarjoavalle hyvin kiusallien tilanne...

      Poista
    3. Teen juojat saavatkin olla Savossa varovaisia, sillä kahvista kieltäytyminen tulkitaan usein pelkäksi kursailuksi ja kahvit keitetään joka tapauksessa �� Itsekin olen pari kertaa joutunut yllättäen kahvin ääreen enkä ole siinä vaiheessa enää kehdannut kieltäytyä.

      Poista
    4. Kun lappilaisena muutin aikoinaan Savoon, en juonut kahvia. Olin ollut muutaman vuoden teelinjalla. Myyntiedustajana Savon maaseudulla talosta taloon kiertäessä tuli monta kertaa päivässä vastaan tilanne, jossa minulle tarjottiin kahvia ja kieltäydyin. Niissä taloissa ei sitten syntynyt kauppojakaan. :) Lopulta aloin taas juoda kahvia. Ihan kaupallisista syistä.

      Poista
    5. Kiitos kommenteistanne PirjoT, Ilpo ja Anonyymi. Näissä kaikissa piilee savolainen arki ja kulttuuri. Ja se kuinka tärkeää kahvi monessa mielessä on!

      Poista
  2. Hehee, aika tuttua ainakin osin! Voisin palata tähän joskus yksityisemmin, koska yksi minun tuttuni on sinun tuttusi tuttu (tosi selkeää, mutta tästä on joskus ollut puhetta) enkä siksi viitsi täällä enempää sanoa. Mutta siis: savolaiset ja muut. :D ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä on joskus ollut puhetta, muistan. :) Voi että rakastan murre- ja kulttuurierojuttuja! :D

      Poista
  3. No minä olen kyllä helsinkiläinen ja vastaukseni olisi ”voin ottaa”! Tiedä sitten vaikuttavatko vuoteni Englannissa, jossa puhe on Suomeen verrattuna hyvin koreilevaa ja epäsuoraa. Mutta minulle voin ottaa (tai luontevammin ”voisin ottaa”) kuvastaa juuri tuota kohteliaisuutta että kiitos kun ajattelit minua mutta ei nyt tarvitse mutkalle taipua kahvini takia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Hienoa saada ymmärrystä savolaisuudelle myös Etelä-Suomesta. ;)

      Poista
  4. Terveisiä Kuopiosta!
    Varsinais-Suomesta kotoisin oleva työkaverini kysyi otanko kahvia, kun oli sitä keittämässä. Vastasin, että "Itseasiassa voisin syödä ensin" Ei ymmärtänyt, vaikka ihan selkeästi kerroin juovani ne ruuan päälle.

    Toinen kursailutapaus oli aina kauneushoitolaan tulleelle asiakkaalle tarjottava kahvi. Keskustelu meni aina näin:
    "Haluaisitko kahvia?"
    "No mitenkähän tuo ois. No jos sulla on keitettynä niin sitten, mutta ei tarvitse minua varten keittää"
    "Minulla on kapselikeitin, niin tekisin sinulle mieleisen kahvin"
    Tässä vaiheessa vieraanvaraisuuteni alkaa olla jo kiusallista ja usein jatkoin, että "ihan vartta vasten sinulle sen keittäisin". Onhan savolaisen se jo otettava, vaikka jäisi juomatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan myös tuon savolaisen kahvikulttuuripiirteen erittäin hyvin! Jos kysytään "otatko kahvia", niin vastaajapuoli tiedustelee vielä lisäksi, että onhan keittäjä varmasti muutenkin valmistamassa kahvia, ettei nyt vain tuottaisi liikaa vaivaa. :D Hyvä, savolaisille pitää vaan reippaasti kaataa kavia kuppiin! ;)

      Poista
  5. satunnainen vierailija12. helmikuuta 2019 klo 9.00

    Hahaa, tunnistan sisäisen savolaiseni! Syntynyt olen pääkaupunkiseudulla, suvun juuret Karjalassa. Esitettyyn kysymykseen vastaisin ehdottomasti "kiitos, voisinhan minä ottaa" ja lisätä vielä "siis jos sinäkin otat, ei minua varten tartte". (Ja jos kahvia ei keitettäisikään, olisin todella nolo...) Pelkkä "otan" tai "joo" olisi minun korviini töykeää!

    Hyvin selitetty nuo nyanssit jutussasi, hymyilytti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lisäys "voin ottaa jos sinäkin otat" unohtui tuosta minun jutustani. Mutta kiitos, se on myös olennainen osa savolaisuutta ja sitä, että ei haluta olla vaivaksi.

      Poista
  6. Minä otan, mielelläni, kiitos, mutta voisinhan miä ottaa on myös tiheästi käytössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli molemmat tuntuvat luonnollisilta. Riippuu kenties kysyjästä ja paikasta missä kahvia kysellään. ;)

      Poista
  7. Minä tiedostan tämän savolaisen kohteliaisuuden ja kysyn suoraan "otatko teetä vai kahvia, jos keitän". Silloin vieraalle välittyy tieto, että en ole tässä itseäni vaivannut hänen takiaan, vaan ryhtyisin kahvinkeittoon joka tapauksessa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on AIVAN LOISTAVA kysymysmuoto! Kiitos! Tämä pitäisikin myös itse opetella. Tässä päästetään savolainen pinteestä, kun kysyjä poistaa sen epäilyn, että kahvin keittämisessä olisi jokin ylimääräinen vaiva tai lisätyö.

      Poista
    2. Itse asiassa "jos" tekee tästä keittämisestä ehdollisen nimenomaan ottajan ratkaisusta riippuen. "Otatko, kun keitän" ilmoittaa, että aiot joka tapauksessa keittää. Ettei olisi liian helppoa.... :)

      Poista
    3. Kirjakielisesti asia onkin juuri noin. "Jos" tekee keittämisestä ehdollisen ottajan ratkaisusta riippuen. Mutta savolaisittain "jos" tässä lauseyhteydessä ymmärrettynä on nimenomaan sellainen pehmeästi taivutteleva ja kohtelias: "Otatko jos keitän?" Eli savolaisittain ymmärrettynä kysyjä tiedustelee ystävällisesti: Ottaisiko henkilö kahvia jos olisin [eli olisin] tässä muutenkin alkamassa keittämään kahvia ja/tai teetä. En osaa kuvitella, että kukaan savolainen käyttäisi ilmaisua "Otatko kun keitän". Tässä on taas savolaisen korvaan liian voimakas sanamuoto. Savolaiset ossoo viäntee kieltä ja sanoja ja niitten merkitystä. Vuatii usseemmaan vuojen kokemuksen, että ymmärtää näetä "josseja" ja "-isijä" :D

      Poista
    4. "Otatko kun keitän..."

      No minulle taas tuli mieleen, että voisin kysyä:
      "Meinasin keittää kahvia, otatko?"
      "Keitän kahvia, montako mukia juot?"
      Tai jotain näiden variaatioita.

      Poista
    5. Vastaus voisi olla myös:
      "Kyllähän se on sitten juotava (kerta keitätki)."
      "Sittenhän se on juotava poikkeen."

      Poista
    6. Kun taas ikäville nykyajan "kulkukauppiaille" voisi tarjota:
      "Eiköhän keitetä lähtökahvit?"

      Poista
    7. "Meinasin keittää kahvia, otatko?" Sielläkin on se paljon merkitsevä -isi muoto, johon tulee vastata "No voisin ottaa". Tämä -hän (eiköhän, sittenhän, kyllähän) loppuosa on myös tyypillistä Savossa.

      Poista
    8. Itse tulee ruettua vaan keittämään kahvia ja siinä samalla kysyn, että "keitänkö sullekkin asti?" Tai "montako kuppia juot?" :D nimimerkillä savolainen hämeessä :D

      Poista
  8. Joo, ehdottomasti ”voisin ottaa, kiitos”. Ja vieläkin muistan kauhulla, kun yks pohjalainen tuttu selitti, kuinka monta vierasta hänen häihinsä ”käskettiin” - siis käskettiin, eikä kutsuttu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herranen aika...! En ikipäivänä voisi käyttää tuollaista sanamuotoa, että joku "käsketään" johonkin tilaisuuteen tai tapahtumaan. Apua! :o

      Poista
    2. Pohjanmaan murretta ymmärtämättömälle varmaan kuulostaa pahalta. "Käskeä" on kuitenkin synonyymi sanalle "kutsua", ainakin Pohjois-Pohjanmaalla :D Ei me pohjalaiset sen epäkohteliaampia olla kuin muutkaan, välillä vain väärinymmärrettyjä, kuten muidenkin murteiden puhujat ;)

      Poista
    3. Totta. Se kuulostaa yhtä vieraalta kuin tämä savolaisten iänikuinen jahkaaminen muita murteita puhuvien korviin. ;) Mutta mikä suomenkielen rikkaus näissä murteissa on! ♥

      Poista
  9. Mielenkiintoista, meilläpäin Satakunnan - Pirkanmaan rajamailla myös juhliin käskettiin, mutta kahvitiedusteluun vastaisin että voin/voisin ottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen sekoitus itäistä ja läntistä puhekulttuuria! :)

      Poista
    2. Sama yhdistelmä itsellä, Keski-Suomi/Päijät-Häme.

      Poista
  10. Mielenkiintoista! Varsinkin kun luki vielä kommentit päälle. Itseltänikin tulee herkästi tuo "voi(si)n (mä) ottaa", kun sen ajattelee jotenkin kohteliaammaksi kuin suoran vastauksen. En kuitenkaan suoraan osaa sanoa mistä olen tämän oppinut - äidin puolen sukuni on kyllä Savosta, mutta itse olen asunut lapsuuteni Satakunnassa. Toisaalta olen viettänyt aikaa myös ulkomailla. Mikä lie näistä vaikuttanut asiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä keskustelussa juuri onkin herkullista. Oma puheemme, murteemme ja puhekulttuurimme on monen asian summa. Nuo kaikki mainitsemasi asiat varmasti vaikuttavat persoonassasi ja puhekielessäsi. :)

      Poista
  11. Minun savolainen vastaus tuohon on: "No, jos keität"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä vastausmuodossa on mielestäni mukana sellaista savolaista huumoria. Tosin riippuu millaisella äänensävyllä sanoo. Toisaalta siinä on hieman sitä, että "Jos nyt keittäisit muutenkin niin voin ottaa (kiitos)", mutta toisaalta pelkkänä heittona sanonta näyttäytyy ulkopuoliselle kenties vähän "kieroiluna". Sillä savolaisuutta tuntematon voisi tässä tapauksessa miettiä, että "Ei kai se kahvi keittämättä valmistu...?". Mutta hyvä vastaus, kertoo savolaisten murteen rikkaudesta. :)

      Poista
    2. Entä vielä toisen kupin? "No, voisinhan ottoo, kun on kerta keitetty."

      Poista
    3. Kyllä! :D Juuri näin vastattaisiin toisen kupposen tiedusteluun. :D

      Poista
  12. Voin ottaa, tietenkii ;) Ja ihan luontevasti saatan lisätä, "mutta elä ruppee minua varten keettämään jos et ite juo" ;)

    VastaaPoista
  13. Melkein 50 vuotta Suomesta pois olleena en osaa oikein sanoa että mitä vastaisin. Olen varma etten vastaisi että "voin ottaa" tai "voisin ottaa". Ei tulisi mieleenikään. Puhun ja ymmärrän kuutta kieltä ja kolmea kehnommin, mutta mitään kieltä en osaa erittäin hyvin.
    Jos tukholmalainen kysyy niin hän sanoo että "vill du ha kaffe" ja minä vastaan "juu tack". Roomalainen ehkä kysyy että "prendi un caffé" ja minä vastaan "si per favore" tai tutulle voisin vastata "si prego" tai "si grazie".
    Niin tukholmalaiset kuin roomalaisetkin ovat erittäin suorasanaisia ja mitään ei jätetä tulkinnan varaan. Mutta jos menen kahvilaan Tukholmassa niin minun tulee sanoa että "kan jag be få en kopp kaffe", ei missään nimessä vaan "en kaffe" tai vastaavaa. Samoin muissakin liikkeissä on pyydettävä lupaa saada/be få...Minulle aikoinaan naurettiin kun sanoin että menen hakemaan kaupasta maitoa. Ruotsalaiset työkaverit kiusoittelivat minua ja sanoivat että sinä sitä vaan menet hakemaan maitoa etkä maksa sitä. Niin vaan ei voi sanoa, vaan pitää sanoa että "menen ostamaan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta eikö ole hienoa, että saa ja on saanut olla osa noin monta eri kulttuuria ja kielen rikkautta.
      Itse rakastan suomen kieltä juuri sen monitulkinnallisuuden ja kielen rikkauden vuoksi. Asioita voi sanoa ja kuvailla niin monella eri tavalla. Mutta savon murre se vasta kiäntyykin monneen muotoon! ;)

      Poista
  14. Vastaukset
    1. Savolainen sanontatapa, mutta en usko että vieraamman ihmisen kysyessä "Otatko kahvia?" käytettäisiin tätä vastausmuotoa.

      Poista
  15. Sarjassamme viime vuosisadan suomenruotsalaista huumoria:
    (Maalais)tyttö pojalle: "Vill du ha kaffe eller huru?"
    "Jo, men ska vi ta huru först."

    VastaaPoista
  16. Voishan tuo olla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä hieman samanlainen vastausmuoto kuin ylempänä Pete Pakarisella. Savolainen sanamuoto, mutta en usko että savolainen kohteliaisuuttaan (mitä me olemme) jättäisi asian tuolla vastauksella noin paljon "roikkumaan", kun on kyse kahvista. Tuollaisella vastauksella kysyjä todennäköisesti jättäisi kahvin keittämättä ja sitähän savolainen ei tietenkään halua.

      Poista
  17. Kiitos äärettömän paljon kaikille tähän mennessä kommentoineille. Postausta on taidettu jakaa ympäri internetin ihmemaailmaa useamman kerran, sillä se on kohonnut kolmessa päivässä! koko blogihistorian (10v) toiseksi luetuimmaksi/katsotuimmaksi postaukseksi! Mistä se kertoo? Savolaisuus on valtakunnallisesti kiehtova kulttuuri! ;)

    VastaaPoista
  18. Olen opettelemalla opetellut olemaan olematta liian vaatimaton, liian kiltti. (Öö, kuulostaapas tuo lause kummalliselta, taisi mennä nyt vähän vituralleen).
    Jos ja kun tarjotaan ja oikeasti tekee mieli, vastaan "kiitos mielelläni" tai jos ei tee mieli - tai tiedän ettei se ole makuni mukaista ;), "kiitos ei".

    Savon murre taas on yksi parhaita murteita maassamme ja ah miten nautin, kun saan sitä kuulla (viimeksi kaksi viikkoa sitten ihan sitä itteensä).

    Terveiset Hollolan Lahlest, tai Lahesta - se ämpyilijä, joka väittää, että meillä Lahessa ei oo omaa murretta, pelkkä kummallinen sekalainen kirjakielestä väännetty puhekieli vain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tulen aina murteista hyvälle tuulelle ja iloiseksi, silloin kun joku puhuu todella voimakkaasti jotain murretta. Ja savossa on niin voimakkaat kaksoiskonsonantit, että ne ovat paljastaneet minut monesti, vaikka muuten yrittäisinkin puhua yleiskieltä. Puhdas yleiskieli tuntuu omassa suussani teennäiseltä.

      Poista
  19. En tiedä onko savolainen vastaus, mutta poikaystävääni (pohjanmaalta) ärsytti kun vastasin kahvitiedusteluihin: "En välttämättä". Hän ei ymmärtänyt mitä tuo muka tarkoittaa.
    Minulle se oli ihan selvä, se tarkoitti juuri tuota: "Ei minua varten tarvitse keittää, mutta voisin ottaa jos keität".
    Eli ei ole mikään välttämättömyys saada kahvia (mutta olisi kiva saada jos keität).

    Huomasin muuten veljeni vastaavan minulle samalla tavalla ja totta kai menin heti keittämään hänelle kahvia. Ymmärsin heti mistä kyse. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan tuon vastauksen savolaiseksi, mutta se on kyllä minunkin mieleeni vähän liian notkea. Käytän sitä tosin välillä itsekin. Ymmärrän sisällön juuri noin, että "Ei tarvitse välttämättä tehdä jotain, mutta voidaan toisaalta tehdäkin". Yritän välttää tätä sanontaa, sillä kyseisellä vastauksella ei pääse kunnolla eteenpäin tilanteessa, etenkin jos vasapuoli on vähän tuntemattomampi.

      Poista
  20. Aivan ihana postaus! :D ♡
    -Nanna/Kultainen Kynsilakka-blogi

    VastaaPoista
  21. Suurin osa vastauksista joita itse kotona saan kysymykseen, juotko kahvia? On että vastapuoli vastaa yleensä että, no jos sä itelles keität ni voin samalla (siis täällä kuopiossa) �� mutta kyllä, voin samaistua alkuperäiseen tekstiin paremmin kuin hyvin T: alkuperäis savolainen ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tuokin "NO jos itelles keität ni voin samalla" on myös erittäin tyypillinen ja kotoisalta kuulostava vastaus.

      Poista
  22. Tiiäpä tuota, suatanhan tuota ottookin. Tästä käyty todella hyvä keskustelu kaapunnin tytöt ja pojat palstalla fesessä. Jos savolaisella kysyt et saa yhtä vastaista, voit kyllä koettaa ��

    VastaaPoista
  23. Voisihan sitä kupposen jos siekii otat.
    Tosin nää läheisimmät kyssyy vaan "montako kupillista juot?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo "Montako kupillista juot/Montako kupillista keitän" on myös tuttua. Mutta nämä on tosiaan vastauksia läheisille ystäville, ei ns. uusissa vieraanvaraisuudesta kertovissa tilanteissa.

      Poista
  24. Olen Keski-Suomesta kotoisin ja se on kuuleman mukaan hyvin murteetonta seutua. Omasta mielestäni tällainen em. kiertely on savolaista, mutta vaikka me muutkin puhutaan ainakin melko suoraan, niin rivien väliin mahtuu paljon tavaraa. Olen nimittäin vihannut lapsesta asti tätä vihjausten maailmaa, jossa täytyy haistaa kuukautiskierrot ja aamutuulet saadakseen selville, mitä vastaaja tarkoittaa. Tätä olen tavannut kaikkialla Suomessa. Jos olen vaikka saanut kyydin ja kysyn: "mitä olen velkaa?" en taatusti odota rehellistä vastausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä Keski-Suomalaisilla on sentään edes "nuotti", meillä kun ei ole edes sitä ;) Kunhan vaan muistetaan jättää se d-kirjain pois.

      Poista
  25. Yks väärä leuka veljesä luona kylässä kysy, suapiko tiälä kahvia vai pittääkö tässä esson baarii lähtee.

    VastaaPoista
  26. Kuopiolainen täällä ja itseasiassa juuri eilen kävi mieheni serkku kylässä, ja kysyin "Oisitko halunnu kahvia?" niin mumisi ruoka suussa ja osoitti energiajuomatölkkiänsä, eli ei tarvii kun on sitä. 10min myöhemmin kuitenki menin kahvinkeittimen luokse kun halusin ite kahvia, niin kysyin uudestaan "Nii otatkos nytte?" ja hetken hiljaisuuden ja mietinnän jälkeen lisäsin "Keitän siis joka tapauksessa itelleniki nii samalla tulis" "No voin minä sitte kupillisen ottaa" :D Kahvi ku oli keittyny niin mietin jo ponkasenko heti sille sitä kahvia antamaan, mut päätin kuitenki ite syyä ensin kun sen verran tuttu. Sitte iskin kupin pöytään ja kysyin vielä haluaako rasvatonta vai kevytmaitoo niin vastauksena "ihanpa sama, molemmat käypi" niin laitoin sitte molemmat pöytään ja kaadoin kahvin kuppiin (jätin tarpeeksi maitovaraa) josta kuului kiitos. Sokeria en tajunnu kysyä mutta ei muistaakseni käyttänykkää ja ois varmaa kysyny jos ois halunnu :D

    Omaa isäähän varten tarvitsee olla kahvikermaa (vähintään kevytmaitoo) ja sokeria. Joskus muuton yhteydessä ensimmäisenä uudessa osoitteessa keitettiin kahvit, niin kuului keittiöstä "Eikö oo sokeria?!" ja kerkesin just ja just hihkasee että kyllä muuten jossain oli! Oli kaatamassa kahveja jo viemäristä alas, mutta löysinpäs palasokeria ja kahvi maistui..!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymykseen vastaaminen "Ihan sama/Molemmat käy" lauseilla on ärsyttävää, mutta siihenkin piiloutuu savolaisittain kohtelias sävy: "Molemmat käy, voin ottaa samaa kuin sinä, otan sitä mitä tarjoat".

      Tosin tällä kyseisellä "Ihan sama" -lauseella on todella ärsyttävä kaiku lasten/nuorten keskuudessa. Muistan käyttäneeni sitä paljon itsekin.... :D Kun ei vaan jaksa vastata/miettiä/kiinnostaa.

      Poista
  27. Kiitos Hurmioitunut! Tämä oli tosi valaiseva postaus.

    Kyllä minä helsinkiläisenä (sukujuuret Pohjois-Karjalassa) vastaan "Voisin ottaa", ja lisään mielelläni "jos keität itsellesi". Se tuntuu kauniimmalta, sillä pelkkä "Otan" tuntuu tosi tylyltä.

    Tylystä tuli mieleen seuraava. Kun kassa tarjoaa kuittia ostajalle "Otatko kuitin" ja mieheni vastaa "En", saan väristyksiä. Ja korjaan lähes joka kerta häntä, että pitää sanoa "En kiitos". Mutta ei se mene perille, hehheh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kassalla savolainen vastaisi kuitin tarjoamiseen: "No jos et hirmu pahhaa rienoo pistä, suattas muuten alakaa suu heikommalla väpättämmään. "

      Poista
    2. Birgitta: Tämä kohteliaisuuden piilottaminen "Voisin ottaa" -lauseeseen tuntuu kaikesta huolimatta levinneen Savoa laajemmalle. Voin samaistua myös noihin suorien kommenttien kummasteluihin, kuinka ne tuntuvat töksäyttelyltä savolaisen mieleen.

      Poista
    3. Tää juttu on avannut mieltäni. Erosin vastikään, ja yksi raivostuttavimmista asioista mitä miehessäni oli, oli se kun hän vastasi pyyntöihin sanalla "En.". Siis: Voisitko ojentaa juuston?" "En." Minusta tuo on aivan käsittämättömän tylyä ja epäkohteliasta. Tässä tapauksessa oikea vastaus olisi voinut olla vaikka: "En vielä, käteni ovat likaiset." Tai: "Pikku hetki." Pelkkä ei on omiin korviini suurinpiirtein samaa kuin haistattelu. (Minä savosta, mies eteläisestä Suomesta.)

      Poista
    4. Voin ymmärtää tämän sinun tunteiden tuskan tuollaisia vastauksia saadessa. Mutta jotenkin tilannetta toivottavasti helpottaa se, että ymmärtää mistä se johtuu. Tosin arjen keskellä harvoin pysähtyy miettimään toisen sanomisia niin juurta jaksaen (siinä hetkessä), ettei pahoittaisi kenties mieltään. Mutta mukava kuulla, että tämä juttu avasi ajatuksiasi. :) Joku on joskus sanonut: "Toisen tapaa toimia ei tarvitse hyväksyä, mutta pitää yrittää ymmärtää [mistä tilanne johtuu]."

      Poista
  28. No kun se menisi edes noin, mutta kun ei. Tässä se realistinen versio:
    -otatko kahvia?
    -join kyllä kotoa lähtiissä

    -no juu mutta otatko nyt jos keitän?
    -ei sitä kyllä passois liian eistä sitäkää juua

    -no ei mutta otatko?
    -paljoka se mahtaa olla kello?

    -??????
    -jotta mahtaako tuo valavottaa jos otan

    -no kello on puol kolme ja helvetistäkö mie tiiän???
    -ka tokkopa tuo valavottaa, mahastahan se suattaa tietty kopasta

    -no juu mutta otatko nyt sitä kahvia vai et?
    -suattashan tuota ottoo kun tietäs jotta se ei sitte kusella hyppyytä...

    Ja tää jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.........

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D :D Kyllä! Voin samaistua! Savolaisuutta rikkaimmillaan. ♥

      Poista
  29. Toinen mitä vain savolainen ymmärtää. "lähdetkö elokuviin"...savolainen vastaa "voisihan sitä lähteä tai Voishan sitä lähteä"...vastaus tarkoittaa kyllä, mutta kysyjä ei sitä jostain syystä ymmärrä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. "Voishan sitä lähteä" on savolaisittain erittäin suora "Lähdetään vaan!" lause.

      Poista
  30. Oman kokemukseni mukaan savolainen voi kysymykseen "Otatko kahvia?" vastata myös: "Ei miua varten tarvi keittää." tarkoittaen tällä: "voisihan sitä kupillisen juoda, jos siitä ei liian suurta vaivaa ole."
    Toinen ihan lempparivastaus samaan kysymykseen on: "Eipä oo kyllä tullu vielä päiväkahvia juotua." Vastaus sisältää savolaisuuden kohteliaisuuden lisäksi tyypillisen kieltosanalla vastauksen aloittamisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan, mutta oman kokemukseni mukaan tämä "Ei minua varten tarvi keittää" on omaa ikäpolveani vanhempien henkilöiden vastaus. Mutta erittäin savolainen lause. Ja savolainen vastaa edellä mainittuun lauseeseen: "Olen joka tapauksessa keittämässä. Montako kuppia otat/juot?"

      Poista
  31. Tuttu optikko meni 70-luvulla tuuraamaan toista Kuopioon, ja kertoi sieltä tällaista: Kun hän näkötarkastuksessa esitti kahta linssivaihtoehtoa kysyen vakiintuneeseen tapaan: "Onko näin parempi, vai näin", oli yleinen vastaus: "Suattaapi ollannii". Kun hänen piti keskittyä silmälasilinssien hiomiseen, lappoi myymälään immeisiä joista ei voinut päätellä oliko heillä asiaakin... yleensä ei ollut, tulivat vain turisemaan. Kun hän sanoi että onkin tässä töillä vähän kiire, se muistettiin jutellessa kertoa useasti uusille liikkeeseen tulleille: "On tässä Hesalaisella tuurajalla kovasti kiirettä", mutta rauhaa ei töille saatu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä perinteisin lause joka savolaisiin liitetään: "Suattaa olla, mutta suattaa olla olemattakii" on mielestäni nykyisin aika mennyttä aikaa tai vanhemman väestön käyttämä lausemuoto. Tai sillä halutaan tahallaan saada "turisti" hämilleen. Nuorempi savolaisväestö vääntelee kieltä oman kokemukseni mukaan hieman vähemmän kuin vanha kansa.

      Poista
  32. "no vois/suattais kai tuota ottaakin, kiitos" on kans hyvin tyypillinen savolainen vastaus :D asiakkaina savolaiset voi olla vähän hankalia, jos kysyy tarviiko asiakas muovipussia vastaus on "no mennee kai tämä taskuunkin vuan voen minä pussinnii ottoo" yritä siinä sitten miettiä että haluaako se sen pussin vai ei :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän. :D Noissa tilainteissa vastuu jää tuttuun tapaan kuulijalle. Sinun tulee itse päättää: joko annat pussin tai jätät antamatta. Savolainen hyväksyy molemmat vaihtoehdot tilanteen mukaan.

      Poista
  33. Tämä oli kyllä hauska. Itse reilut 10v sitten savolaistuneena voisin ottaa, mutta en juo kahvia tai teetä. Ja sekös aiheuttaa harmaita hiuksia niin itselle kuin tarjoajalle...

    - Otatko kahvia?
    - Ei kiitos, en käytä.
    - Teetä?
    - Ei kiitos, en oikein juo sitäkään.
    - No kai sinä jotain juot?!
    - No jos lasin vettä, kiitos.

    Tai vaihtoehtoisesti

    - Otatko kahvia?
    - Ei kiitos, en käytä.
    - Teetä?
    - Ei kiitos, en oikein juo sitäkään.
    - No on meillä mehuakin.
    - No kiitos, mehua voisin ottaa.

    Mutta ei sitä mehua voi itse pyytää tai ehdottaa, kun noloahan se on jos ei olekaan. Kraanavettä sen sijaan löytyy joka paikasta ;)

    Isännän kanssa on myös ihan normaalia kommunikointia "pitäiskö lämmittää sauna" "voishan sitä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, tämä on kyllä hankala tilanne kelle tahansa suomalaiselle vieraanvaraisuuttaan osoittavalle, jos ei juo kahvia eikä teetä. Koska vesihän ei ole ollenkaan vieraanvaraisuuden osoittamista ja hädin tuskin mehukaan. Siinähän tulee ihan pettynyt olotila, ettei voi keittää kahvia/teetä. Siinä se on sellainen rituaali, joka on ladattu täyteen kaikenlaista kulttuurisisältöä, kuten nämä kaikki viestit ovat osoittaneet. :)

      Poista
    2. Juuri näin, tiedostan olevani todella vaikea vieras. Vaikka olen ihan onnellinen sen vesilasini kanssa, ja suurempi ongelma tämä on tarjoajalle - mummini muistaa edelleen todeta joka kerta, että Anni se ei vieläkään juo kahvia, ja olen tosiaan 35-vuotias :D Helpompaa taitaisi olla vain opetella se kahvinjuonti.

      Poista
  34. Suatanpa ottoo, vuan suatan olla ottamattakii.

    VastaaPoista
  35. Aivan mahtava kirjotus! Savolaisena voin niiin samaistua tähän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain! Itsestäänselviä asioita, toisille meistä, mutta juuri tällaiset tilanteet aiheuttavat väärinymmärryksiä.

      Poista
  36. Näitäkin kuulee:
    ”Mikä jottei.”
    ”No mikäpä ettei.”
    ”Mitenkä vuan.”
    Nuo kaksi ensimmäistä ovat selvästi kyllä, viimeisestä ei ota selvää :)

    Kiitos valaisevasta postauksesta, ymmärrän nyt, miksei selkeitä vastauksiani ymmärretä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän ansiosta voi yrittää kenties epäselvissä tilanteissa selvittää omaa kielenkäyttöään/murteen tuomaa sisältöä. ;)

      Poista
  37. Hämeessä liki 20 v. asuneena savolaisena olen alkanut kysymään kahvia? Teetä? Jos itse kahvilallina oletan että saan kahvia kaikkialla niin toki minulla pitää olla teetä tarjolla vastavuoroisesti. Savolainen kysymysmuoto sotkee hämäläisten ajatuksia ihan liikaa. (ja tämä on kaikella rakkaudella hämäläisiä kohtaan)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin on mielenkiintoista kuulla kuinka savolaiset muualla Suomessa pärjäävät murteellaan, tulevat toimeen ja kenties muokkaavat sitä. Itse opiskellessani 5 vuotta Jyväskylässä huomasin "siistiväni" leveää savon murretta mm. näin: verbi tulloo muuttui muotoon tullee ja männöö muotoon mennee. Näin muokatut sanat olivat lähempänä kirjakielisiä tulee ja menee. Mutta tästä huolimatta puheestani paistoi savolaisuus juuri niiden kaksoiskonsonanttien myötä. ;)

      Poista
  38. Ilahtunut "oi kyllä, kiitos mielellään!" oli ensimmäinen, selkärangasta tai intuitiivisimmin tullut vastaus alkuperäiseen kysymykseen. Olen kotoisin Uudeltamaalta, jos sillä on mitään merkitystä ja yritän nykyjään viestiä mahdollisimman suoraan, rehellisesti ja -jos vain mahdollista- ymmärrettävästi. :-)
    -Killi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Killi, kiitos viestistäsi. Kaikki meistä varmasti toivovat viestivänsä suoraan, mutta mitä ilmeisimmin eri murrealueilla on eroja ilmaistessaan asioita "suoraan", ainakin täällä Savossa. ;)

      Poista
  39. Itelleni ylleisin vastaus on "No kait sitä vois"

    Kerran jouduin ongelmiin ku vastasin että "No ei kait sitä kieltäytyäkkää sovi".

    Sit alko hirvee rumba et "eiku voit kieltäytyy jos ei maistu et en minä nyt halluu tuputtaa" ja mää siihen et "No ainahan sitä voi yhen kupin juua" ja tää jatku vähän aikaa ku tarjoaja luuli että minä nyt olin jotenki uhrautumassa kahvintuputtajan armoille eikä se halunnu pakottaa ja minä taas halusin vaan kahvia :D

    Tämä tapahtui Helsingissä eli Hesassa aidon stadilaisen kestittävänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan myös tuon vastauksen. Itsekin voisin vasta kysymykseen, että "Kait sitä vois". Ja minulle merkityssisältö on se, että tuttavallisessa ympäristössä ilmaistuna se tarkoittaa: "No nyt olisi kyllä hyvä hetki juoda se yksi kupillinen kahvia".

      Hyvänen aika, voin vain kuvitella tuon rumban toisen vastauksesi kohdalla...! :'D Tunnistan myös tuon vastausvaihtoehdon, joka on erittäin savolainen kaksoismerkityksineen. Tuon sisällön itse savolaisena kääntäisin savolaisuutta tuntemattomalle siten, että: "Kiitos, kun tarjoat kahvia, otan kupillisen (erittäin) mielelläni. Olisi epäkohteliasta kieltäytyä näin hyvästä tarjouksesta."
      Vai mitä? ;)

      Poista
  40. Suatanpa ottaakin, jos itekkii otat.

    VastaaPoista