Ekspressionismi

 
Ekspressionismi, varsinkin abstrakti sellainen, oli tyylisuunta jota piti aikoinaan sulatella. Opintojen kautta opin ymmärtämään taiteilijoiden ja taiteilijaryhmien päämääriä, jolloin teoksetkin avautuivat aivan uudella ymmärryksellä.

Ekspressionismi kukoisti etenkin Saksassa, jossa tärkeimmät ryhmät olivat Die Brücke ja Der Blaue Reiter. Molemmat vastustivat akateemista taulumaalausta. Natsit julistivat ekspressionismin rappiotaiteeksi, josta tuli päästä eroon.

DIE BRÜCKE

Die Brücke ryhmä toimi vuosina 1905-1913. Ryhmän nimi syntyi Friedrich Nietzschen vertauksesta ihmisestä siltana, joka kuvasi näin uskoa tulevaan taiteeseen.

Tyylille olivat ominaisia esittävyys, ekspressiivisyys ja karkea muotokieli. Paljon puupiirroksia ja linoleikkauksia. Ryhmällä oli tarve kuvata turhautuneisuutta, ahdistusta ja vastenmielisyyttä oman aikansa maailmaa kohtaan (mm. ensimmäisen maailmansodan uhka). He pyrkivät teoksilla ja toiminnallaan yhteiskunnalliseen ja uskonnolliseen kantaaottavuuteen. Siinä missä impressionistit pyrkivät ulkoisen todellisuuden kuvaamiseen, ekspressionistit halusivat tuoda esiin myös taiteilijan spontaanin sisäisen ilmaisun ja sielunelämän. Ryhmän pyrkimyksenä oli lietsoa uuteen sukupolveen uskoa kehitykseen ja muutokseen.

Maalausaiheet: Ihmiset luonnonhelmassa ja alastonaiheet. Ryhmän taiteilijat käyttivät paljon komplementtivärejä (vastavärejä) ja tyyli oli voimakasta, aggressiivista ja väkivaltaista.

Keskeiset taiteilijat:


Ernst Ludwig Kirchner - Tyttö ja kissa, 1910


Emil Nolde - Kristus lasten kanssa, 1910


Karl Schmidt-Rottluff - 9 Holzschnitte (Gang nach Emmaus), 1918

DER BLAUE REITER

Der Blaue Reiter ryhmä toimi vuosina 1911-1914. Ryhmä sai nimensä Wassily Kandinskyn samannimisen piirroksen mukaan. Der Blaue Reiter ryhmällä ei ollut samanlaista yhteiskunnallisen vaikuttamisen tarvetta kuin Die Brückellä. Ryhmä pyrki kuvakielensä kautta esittämään näkyvän maailman taustalla olevaa näkymätöntä maailmaa. Heidän mielestä ilmaisun tuli syntyä taiteilijan ”sisäisestä pakosta”, ei ulkoisen maailman tarkkailusta.

Maalausaiheet: Aiheet vaihtelivat henkilökuvista abstrakteihin sommitelmiin. Ryhmän teokset poikkesivat tyylillisesti paljon toisistaan, ja alkuaikoina nähtiin viiteitä myös fauvismiin. Ryhmän, ja erityisesti Kandinskyn taide kehittyi kohti abstraktismia.

Keskeiset taiteilijat:


Wassily Kandinsky - 1. abstrakti akvarelli, 1913


Franz Marc - Siniset hevoset, 1911


Paul Klee - Kohtaaminen, kumpikin luulee toisen olevan ylempää säätyä, 1903

FAUVISMI

Ranskassa fauvismi syntyi vuoden 1905 Pariisin syyssalongin näyttelyssä, jossa uusimpressionistien tyranniaa vastaan nousseita taiteilijoita alettiin kutsua pilkkanimellä les fauves, villipedot. Ryhmä alkoi hajota jo vuonna 1908.

Fauvistit eivät muodostaneet yhtenäistä taideliikettä, eikä heillä ollut johdonmukaista taideteoriaa. Heidän yhteisenä nimittäjänä toimi pyrkimys ekspressiiviseen ilmaisuun.

Maalausaiheet: Aiheet vaihtelivat henkilökuvista asetelmiin ja maisemiin. Tyylille oli kuitenkin ominaista räikeät, puhtaat värit ja voimakkaat muodot. Tyypillistä fauvismille oli myos kaksiulotteinen kuvapinta ja dekoratiivisen viivan käyttö. Fauvismi oli hillitympää ja dekoratiivisempaa kuin saksalainen ekspressionismi.

Keskeiset taiteilijat:


Henri Matisse - Jälkiruokapöytä, punaisen harmonia, 1908


André Derain - London Bridge, 1906


Maurice Vlaminck - Mies ja piippu, 1900

Kuvat Google.

Tekstilähde: Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos, taidehistorian aikajana.