Valtakunnalliset ja kansainväliset tutkimukset julistavat taiteen merkityksestä sairaalaympäristössä. Tutkimuksellisen tiedon lisäksi olen haaveillut löytäväni itse käytännön esimerkkejä siitä, miten taidetta voidaan hyödyntää osana hoitotyötä. Tällainen mahdollisuus tuli eteeni sattumalta. Olin työtehtävän myötä vierailemassa eräässä yksikössä, jonne sovimme sairaanhoitajan kanssa tapaamisen. Tapasimme hänen työhuoneessaan.
Vastaanottohuoneen seinällä oli useita mielenkiintoisia valokuvia luonnosta ja sen yksityiskohdista. Henkilö kertoi kuvien olevan hänen itse ottamiaan, ja kuinka hän hyödyntää kuvia potilaiden kanssa keskustelun apuna. Olin riemuissani! Tämä oli juuri sellainen esimerkki, jota olin odottanut!
 |
| Mirjam Makkonen: Huopahattu. |
 |
| Mirjam Makkonen: Haavoittuvuus. |
Sairaanhoitaja Mirjam Makkonen aloitti valokuvaamisen jo lapsena, mutta valokuvaaminen vahvistui harrastukseksi ja itseilmaisun välineeksi, kun hän loukkaantui työtapaturmassa 2019. Makkonen menetti hetkeksi osittain liikuntakykynsä, mikä oli liikunnalliselle persoonalle vaikea hetki. Yhtäkkiä hän ei enää voinutkaan ilmaista itseään liikkeen avulla. Juoksu, tanssi ja hyppiminen olivat pysähdyksissä. Hänen tuli keksiä toisenlainen tapa ilmaista itseään.
 |
| Mirjam Makkonen: Halaus. |
 |
| Mirjam Makkonen: Huuto. |
Mirjam Makkonen tarttui kameraan ja etsi luonnosta yksityiskohtia. Eheytyminen alkoi valokuvaamisen avulla. Makkonen kertoi, että toi ottamiaan valokuvia rauhoittavaksi sisustuselementiksi työhuoneensa seinälle, mutta myös keskustelun tueksi hänen sairaanhoitajan työssään. "Kuvia katsomalla voi asiakkaan/potilaan kanssa pohtia, miltä jokin asia näyttää hänen näkökulmasta, tai omaisen, joskus myös hoitohenkilökunnan kannalta. Asioita voi nähdä ja kokea eri tavoin, ja jokaisen näkemys ja kokemus on tärkeä", Makkonen kertoo.
Nähtyäni Makkosen valokuvia hänen työhuoneensa seinällä, pyysin häntä tekemään valokuvanäyttelyn KYSin käytävägalleriaan. Huomasin hänen ensin hieman pelästyneen pyyntöäni, mutta koin tämän itse niin tärkeäksi asiaksi osoittaa taiteen merkitys käytännön hoitotyössä, etten antanut periksi. Makkonen selitti ja korosti, ettei hän ole käynyt taideterapiaan tai muuhun sellaiseen liittyviä koulutuksia. Korostin, että niillä ei ole tässä tapauksessa mitään väliä, sillä hän on itse omassa työssään huomannut ja todistanut, että hänen ottamillaan valokuvilla on merkitystä. Hän saa asiakkaat ja potilaat avautumaan ja kertomaan asioita tavalla, joka ilman kuvia olisi vaikeampaa.
Eräänlaisen kuva-analyysin keinoin kenen tahansa on helpompi kertoa vaikeista asioista kuin puhua suoraan itsestään. Valitsemalla seinältä sen hetkisen tunnetilan mukaisen kuvan ja kertomalla siitä, kuulija pääsee kertojan tunteisiin ja ajatuksiin sisälle. Jos minulta kysytään, kaikilla meillä tulisi olla takataskussa kuvapankki vaikeita keskustelutilanteita varten.
 |
| Mirjam Makkonen: Teljetty ovi. |
Makkosen valokuvissa on kauneutta ja rujoutta. On yksityiskohtia oksien katkeamisesta, murtumisesta ja taipumisesta, kaarnan alta paljastuvasta nilasta, kolhuista, käävistä ja painaumista. Kauniista järvimaisemista, veden heijastuksista, pilvien liikkeistä ja erilaisista valon väreistä. Useammassa kuvassa kohdataan portaat ja erilaista nousua. Millaiselta tuleva koitos näyttäytyy? Onko edessä loputonta kivikkoa, kevyet askelmat vai vaikeakulkuisen polun päässä kajastava valo? Välittyykö katsojalle kuvista toivo vai epätoivo?
 |
| Mirjam Makkonen: Vielä nousen I. |
 |
| Mirjam Makkonen: Vielä nousen II. |
Annoin näyttelyidean suhteen miettimisaikaa, mutta lopulta onnistuin: "Sain Hennan innoittamana kokemuksen, 'Tänään uskallan' näyttää kuviani myös laajemmin, ja lähdin opiskelemaan valokuvaajan tutkintoa Helsinki Design Schooliin, josta olen valmistumassa kesäkuussa 2023", Makkonen iloitsee.
Kiitos Mirjam, että teit minunkin työstäni uudella tavalla merkityksellistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti