Rukapirtti - Rajakenraalin maja

Ennen kuin siirrytään kokonaan Parppeinvaaralta eteenpäin, haluan esitellä teille erikseen vielä Rajakenraali Erkki Raappanan (1893-1962) majan. Myönnettäköön jälleen, että tuo sotahistoria ei ole vahvinta aluettani, enkä etukäteen tiennyt Erkki Raappanasta mitään. (Blogikollega Kaponieeri saattaisi saada tästä vierailusta vielä enemmän irti.) Rukajärvi sentään oli tuttu, sillä rakennuksessa esitellään Raappanan toimintaa Rukajärven rintamalla. Maja onkin aiemmin tunnettu Rukapirttinä, kunnes se Raappanan kuoltua nimettiin hänen muistoaan kunniottaen Rajakenraalin majaksi.

Rukapirtti oli kenraali  Erkki Raappanan sodanaikainen komento-ja majoituspaikka. Google tietää kertoa, että Raappana "tunnetaan parhaiten Korpikenraalina, upseerina, joka johti 14. divisioonan hyökkäystä Rukajärvelle vuonna 1941. Hän toi Suomelle myös viimeisen suuren torjuntavoiton Ilomantsissa vuoden 1944 elokuussa, jolloin hänen joukkonsa saarrostivat ja tuhosivat korpitaisteluissa kaksi puna-armeijan divisioonaa." 

(Täytyi muuten tarkistaa tuo sana saarrostaa, mutta näyttää olevan ihan oikeaoppinen sotilaallinen termi, kun tarkoituksena on hyökätä ja saartaa vihollinen.)

Suomen armeijan radiokalustoa sotavuosina 1939-1945.

Rukapirtti rakennettiin alun perin Rukajärven rintamalle Novinkajärven rannalle Tiiksan kylään. Se oli 50-vuotispäivälahja divisioonalta komentajalleen, ja majassa on edelleen nähtävillä sen alkuperäisiä kalusteita. Suunnittelutyöstä vastasi divisioonassa palvellut kajaanilainen arkkitehti Eino Pitkänen. Taistelut Suomen ja Neuvostoliiton välillä loppuivat 4.9.1944. Aselepoehtojen mukaan 14. Divisioonan tuli vetäytyä Rukajärveltä Kanta-Suomeen. Tämän myötä myös Rukapirtti jouduttiin kuljettamaan pois lähestyvien neuvostojoukkojen alta. Rukapirtti rakennettiin uudelleen Suomujärven rannalle Lieksaan, jossa se toimi Suomu-Seuran metsästysmajana. Patvinsuon kansallispuiston perustamisen vuoksi Rukapirtti piti jälleen siirtää, ja näin ollen maja pystytettiin Parppeinvaaralle vuonna 1984. 

Rukapirtin alkuperäinen kalusto tehtiin vienankarjalaisesta hongasta. Sodan jälkeen Rukapirtin istuimet päätyivät Kontiorannan varuskuntaan, josta ne luovutettiin 27.5.1961 takaisin majalle. Luovutustilaisuudessa Lieksan Suomujärvellä oli läsnä myös kenraalimajuri Erkki Raappana.

Sotahistoria sekä Raappanan elämä heräävät kyllä eloon videoiden ja tekstien avulla, vaikka ne eivät etukäteen tuttuja olisikaan. Jäin vain miettimään, että olivatko tällaiset "hirsihuvilat" yleisiäkin rintamalla? Raappana oli ilmeisen pidetty kenraali, hänen ansioitaan pidetään kiistattomina ja nimen yhteydessä on käytetty jopa sanaa legendaarinen. Valitettavasti kenraalin ylle asettui kuitenkin asekätkentäsyytösten myötä synkkä varjo. Vaikka korkein oikeus totesi Raappanan syyllistyneen ainoastaan varomattomuudesta tehtyyn virkavirheeseen, sotilasura oli tullut tuon ajankohdan poliittisissa asetelmissa käytännössä päätökseen. Raappana vapautettiin 'yleisen edun' nimissä palveluksesta 5.5.1949 lukien. Erkki ja hänen vaimonsa Sylvia Raappana viettivät viimeiset yhteiset vuotensa Liperissä Lohiniemen tilallaan, jonne he muuttivat syksyllä 1949.

Saksalainen XXXVI Vuoristoarmeijakunta lahjoitti metsäpeuran sarvet Raappanalle. Saksalainen sotilasyhtmä taisteli Suomen Lapissa jatkosodan aikana. Barokkityylinen komentajantuoli on puolestaan Rukajärven suunnan joukkojen lahja kenraalimajurille 50-vuotispäivänä 1943. 

Rukapirtti oli vaikuttava paikka ja sai hämmästelemään kadonnutta käsityötaitoa. Sotien myötä tehtiin upeita puhdetöitä, mutta en tiennyt että suomalaisten sotilaiden käsistä syntyi myös jotain tällaista. Mikäli Raappanan tarina kiinnostaa enemmän, Joensuun maakunta-arkisto on tehnyt hänestä verkkonäyttelyn. 

Rajakenraalin maja on avoinna Parppeinvaaran Runokylässä

 kesäkaudella toukokuun alusta syyskuun loppuun.