Elian kirkko ja Kokonniemen kalmisto

Sadan enkelin kirkosta siirryimme Pyhän profeetta Elian kirkkoon. Täällä olin etukäteen "vähän salaa" töiden puolesta viime marraskuussa vieraillutkin, vaikka sovittiin että mennään Ilomantsiin yhdessä. Mutta kuten Sissolan vierailun yhteydessä sanoinkin, ei se talvella tehty vierailu ollut ollenkaan sama asia.

Ilomantsin pitäjä eli pogosta sai veronkanto-oikeuden todennäköisesti jo 1300-luvulla. Ensimmäinen maininta pyhän Elian seurakunnasta on Vatjan viidenneksen verokirjassa vuodelta 1500. Pieni profeetta Elian, tai karjalaisittain Iljan, ortodoksinen kirkko sijaitsi aikoinaan luterilaisen kirkon vieressä Pappilanvaaralla. Ilomantsi on yli 500-vuotisen historiansa ajan elänyt idän ja lännen kulttuurin välissä. Nykyään Ilomantsi on Suomen ortodoksisin kunta, sillä asukkaista yli 17 % kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Täällä karjalainen mielenmaisema yhdistyy itäsavolaiseen luonteenlaatuun.

Asukasluvultaan (5214 henkeä) kunta on pieni, mutta Ilomantsissa kohoaa Suomen suurin ortodoksinen puukirkko. Viisikupolinen kirkko on pietarilaisen arkkitehti S.V. Sadovnikovin suunnittelema ja se vihittiin käyttöönsä 1892. Järjestyksessään kirkko on paikkakunnan kuudes ortodoksinen kirkko. Edellinen Elian kirkko purettiin huonokuntoisena vuonna 1917.

Elian kirkossa ei saanut valokuvata sisällä, mutta koska dokumentoin kirkkoa talvella RIISAn kokoelmiin, sain kirkkoherra Ioannis Lampropoulokselta luvan julkaista kuvat myös blogin puolella. Ikonostaasi on valmistettu Pietarissa. 

Rukouksellisesti kirkon merkittävin ikoni sijaitsee kirkkosalin vasemmassa reunassa. Sinitaustainen Tihvinän Jumalanäidin ikoni on maalattu 1756 ja se on peräisin rajan taakse jääneestä Melaselän tsasounasta.  Sen kerrotaan olevan rukoushuoneen ainut pelastunut ikoni. Viime sotien jälkeen ikonien arvoa ei ymmärretty, ja perimätiedon mukaan kyseistä ikonia oli käytetty "ennen löytymistään" eräässä talossa jopa tiskipöydän kantena! Kyseisen ikonin kopiota kuljetetaan edelleen vuosittain veneristisaatossa Ilomantsista Melaselkään.

Pitkospuita pitkin Kokonniemeen.

Kyselin etukäteen vinkkejä Ilomantsin matkailuun ja kaikkia kohteita ei yhden päivän aikana ehditty kiertää. Jotta päivä ei olisi mennyt suorittamiseksi poimittiin vain muutama kohde. Elian kirkon vieressä sijaitsee Kokonniemen kalmisto, jossa myös poikkesimme. Myös Jalkaisin-blogi on vieraillut kalmistossa kesällä 2012, ja mainitsi sen olevan "kaunein hautuumaa, jolla olen käynyt".

Seuraava teksti on lainattu Kokonniemen kalmiston esittelytekstistä:

"Karjalaiset perustivat kalmistonsa vesiväylien varsille, niemiin tai saariin. Kokonniemi on tyypillinen karjalainen luonnonvarainen ortodoksinen kalmisto. Se perustttiin 1790-luvulla ja se toimi kauan seurakunnan päähautausmaana. 

Edesmenneiden puolesta rukoileminen ja haudoilla käynti kuuluvat karjalaiseen kristilliseen perinteeseen. Kokonniemessäkin käydään yhä muistelemassa edesmenneitä. Paikka on pyhä. Kävijältä odotetaan kunnioitusta ja arvostusta ikiaikaisia arvoja kohtaan. Kaikenlainen häiriön aiheuttaminen alueella on kielletty.

Ortodoksisen kristillisen ajattelun mukaan kaikki maallinen katoaa, myös haudat. Vain sielut jatkavat elämäänsä iankaikkisuudessa. Metsän kätkössä on vanhoja säilyneitä kivimuistomerkkejä. Kokonniemeä ei kuitenkaan määrittele moderni tiukka hautageometria. 

Tunnetuimpia Kokonniemeen haudattuja vainajia ovat runonlaulaja Simana Sissonen (k. 1848) ja opettaja Johannes Karhapää (k. 1918). Simanan hirsinen hautamuistomerkki eli grobu on sisäänkäynnin jälkeen heti oikealla.

Alue on muinaismuistolain perusteella suojeltua aluetta. Voit kävellä kalmistossa vapaasti. Toivomme kuitenkin, että käytät jo valmiiksi tallattuja metsäpolkuja. Nykyinen Kokonniemi on pitkälti muurahaisten valtakuntaa. Kaikki elävä on arvokasta."

"Useimmilla hautuumailla rahisee hiekka jaloissasi,

Kokonniemen poluilla tuskin kuulet

askeltesi ääntä,

lehdet, neulaset, sammalet,

kunnioittavat nukkuvien rauhaa."

- Leo Mäkelä -

Simana Sissosen (1786-1848) grobu.

Muurahaiset olivat todellakin vallanneet Kokonniemen. Jalkojansa sai liikutella vilkkaasti, jotta pienet työläiset eivät olisi kipitelleet kengille. Täällä luonto ja rauha olivat läsnä. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun vierailin hautausmaalla jossa haudat eivät seisoneet suorissa riveissä. Ajoittain näytti jopa siltä kuin ne olisivat kurkistelleet kuusten takaa....

Niin kaunis on hiljaisuus.

Taisin vähän mielessäni riemuita, että pääsin tutustumaan Ilomantsiin kesäasussaan. Ja siitä, että paikkakunnalle on tarve tulla toistekin. Nimikin on jo täynnä iloa. Tosin ystäväni selvitti automatkalla, että paikkakunnan nimi olisi peräisin munkki Ilja Mantsisesta, joka olisi tullut Laatokalta Mantsinsaaresta perustamaan Ilomantsiin Iljalle pyhitettyä kirkkoa. Saamen pohjalta lähtevän selityksen on esittänyt Ante Aikio, jonka mukaan Ilomantsi perustuu kokonaan saameen ja merkitsee ’ylimmäinen’ (lausutaan suurin piirtein "ilomaantse"). Selitys on äänteellisesti perusteltu ja merkitykseltään luonteva: Ilomantsinjärvi on omalla reitillään vesistön ylin järvi. Nimi on siis alkuaan vesistönimi ja vasta toissijaisesti kylän ja pitäjän nimi (lähde: Alpo Räisäinen - Pielisen Karjalan saamelaisperäisiä paikannimiä).

Onko ruudun toisella puolen Ilomantsin kävijöitä?