perjantai 8. maaliskuuta 2019

Naiseudesta

Uskomatonta. Edellistä postausta on katsottu tähän mennessä yli 33 000 kertaa, mikä on tämän kokoiselle blogille ihan järisyttävä määrä! Teksti on kivunnut kuukaudessa koko blogihistorian luetuimmaksi postaukseksi. Tästä voimme vetää sen johtopäätöksen, että kahvikulttuuri ja savolaisuus kiinnostavat valtakunnallisesti. ;)
Kuva: Instagram/Spice Girls.
Naistenpäivän kunniaksi ajattelin nostaa esille pidempään mielessäni pyörineen aiheen. Tyttöys ja naiseus ovat sellaisia asioita, joita olen aina kantanut ylpeydellä itsessäni. Olen ollut onnellisessa asemassa, että olen saanut kasvaa ympäristössä jossa minuun on uskottu ja luotettu. Tämän juuret ovat tietenkin perheessä ja suvussa, mutta vaikka se pinnalliselta kuulostaisikin, on suuri merkitys ollut myös popmusiikilla. Varhaisteininä maailmani mullisti girl power. Siskon ja serkun kanssa olimme tuolloin vahvasti osa jotakin todella voimakasta ilmiötä, mikä vaikuttaa persoonassani edelleen. Se oli varmasti samanlaista maniaa, mitä aiemmat sukupolvet ovat kokeneet kenties esimerkiksi Beatlesien, Abban, Dingon tai Hanoi Rocksin kohdalla. Musiikin rinnalle vyöryi oheistuotteita julisteista purkkapaketteihin, tikkareista Barbie-nukkeihin, vaatteista värikyniin, tarroista kenkämuotiin. Viiteen eri muottiin luodut naiset antoivat esikuvan useimmille joihin samaistua. 

Spice Girls oli minulle muutakin kuin vain musiikkia. Ilmiön vastustajat kritisoivat kovaan ääneen paitsi musiikkia, väkisin roolitettuja ja kärjistettyjä laulajahahmoja myös ilmiön myötä tulleita muoti-ilmiöitä. Näin jälkikäteen ajateltuna en ehkä ihan tosissani pystynyt samaistumaan kaikkien laulujen todelliseen sisältöön, mutta niissä oli silti asennetta, itsevarmuutta, positiivista röyhkeyttä ja naiseuden ylistystä. Kukaan tuskin pystyy kiistämään kyseisen viisikon maailmanlaajuista vaikutusvoimaa ja naiseuden ja naisten aseman merkityksen nostamista tapetille. Minä sain kasvaa herkimmät vuodet vahvan ajatuksen sisällä, että tytöt ja naiset pystyvät mihin vain. Se oli itsestäänselvää. Se oli ja on edelleen aika voimaannuttava tunne. Se sama aalto on kuljettanut oman ikäpolveni naisia menestykseen. Esimerkiksi Adele ja kotimainen Mirel Wagner ovat myös kertoneet Spice Girlsin ja girl powerin asenteen vaikuttaneen heidän elämäänsä. 
Kuva: Instagram/Meeri Koutaniemi.
Pidän erittäin tärkeänä myös Meeri Koutaniemen esille nostamaa näkökulmaa naiseudesta. Kaikilla ei ole edelleenkään asiat hyvin, emmekä saa ummistaa silmiämme. Rakastan Meerin rohkeutta tehdä asioiden muuttamiseksi vaikuttavaa työtä, mutta jätän sen viitan mielelläni hänelle. On helpompi ylistää naiseutta kuin nähdä maailmanlaajuinen totuus siitä, että asiat eivät ole hyvin. Tiedän valinneeni helpomman tien, mutta toisaalta koen että olen omana itsenäni positiivinen esimerkki vahvasta naisesta. Naisesta, joka tekee töitä ja toteuttaa unelmansa. Jokainen valitkoot polkunsa itse. Girl powerin hengessä me kaikki kuitenkin puhallamme yhteen hiileen. 

Esikuvat ovat tärkeitä, sillä ne rohkaisevat eteenpäin ja luovat toivoa haaveisiin ja tavoitteisiin. Yksi ensimmäisistä esikuvistani ja nykyiseen ammattiini johtavista poluista oli Aira. Historianopettaja, joka räjäytti pakonomaisesti opeteltavat vuosiluvut ja punoi historian täyteen merkityssisältöjä. Historia heräsi eloon. Myöhemmin löysin taidehistorian voimanaisista esikuvikseni mm. Anna Kortelaisen ja Johanna Lindforsin. Tällaisia samanlaisella intohimolla ja rakkaudella taidehistoriaan suhtautuvia naisia oli ihana löytää!

Naiseus on aina ollut minulle voimavara. Kannan ylpeydellä mukanani mm. isoäitieni vahvoja luonteita. Elämässäni on ollut tilanteita, että olen kokenut lievää vähättelyä, mutta se ei ole johtunut niinkään sukupuolestani vaan pikemminkin (nuoresta) iästäni. Tuntuu hassulta edes sanoa, mutta joissain tilanteissa olen toivonut olevani ikäistäni vanhempi. Toisaalta muistan, että ystäväni kommentoi 18-vuotiskuvaani, että "nuorekas 25". Tämä kertonee siitä, että olen aina orientoinut itseni hieman vanhemmaksi mitä oikeasti olenkaan. Ehkä näin kolmekymppisenä tunnen vasta olevani oikean ja sopivan ikäinen. Ja se on aika kiva tunne.
Naiseus ei ole siis koskaan rajoittanut elämääni. Nykyisessä työssäni on tosin tilanteita, joissa sitä pitää välillä miettiä. Ei niinkään museotyössäni, mutta keikkavalokuvaajana ortodoksisen kirkon kentällä. En pääse naisena esimerkiksi jumalanpalveluksissa kuvaamaan ihan mihin tahansa. Tällä saralla kaikki valokuvaajaesikuvani ovat olleet miehiä. Vuosikymmeniä upeita valokuvia ortodoksisesta kulttuurista tallentaneet Petter Martiskainen, Topi Ikäläinen ja Vesa Takala. Ilokseni olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Heidän positiiviset kommenttinsa minun ottamistani kuvista ovat olleet rohkaisevia ja osoittaneet, että nainenkin pärjää tällä kentällä.
Itse asiassa minulta on joskus kysytty, että millaista on naisena työskennellä ortodoksisen kirkon [museon] parissa. Ortodoksinen kirkko on patriarkaalinen ja hyvin hierarkinen. Museotyö ei mielestäni eroa radikaalisti muiden museoiden työstä, vaikka kokoelmat ovat osa ortodoksista kulttuuria. Samanlaista se museoarki on meillä kuin vaikkapa taidemuseoissa. Tallennetaan ja dokumentoidaan, luodaan näyttelyitä, välitetään tietoa ja palvellaan asiakkaita. Kirkon kentällä olen kiitollinen siitä, että juuri ne miehet ovat luottaneet ja uskoneet ammattitaitooni, auttaneet kun olen apua tarvinnut ja ohjeistaneet silloin kun olen ohjeistusta tarvinnut. Koen, että olen vahva nainen vahvasti miesvaltaisen kulttuurin keskellä. 
Hierarkia-asiat aluksi jännittivät, mutta ystäväni tiivisti tämän asian hienosti. "Hierarkia antaa raamit ja turvaa sille kuinka toimia, joten asiaa ei tarvitse sen suuremmin edes miettiä." Tämä on hyvin sanottu ja toimii suurimman osan ajasta, mutta sitten tulee välillä niitä hetkiä, kun joutuu esimerkiksi "titteliviidakkoon". Tästäkin huolimatta olen ylpeä siitä, että saan naisena tehdä tätä työtä tietäen, että se miesvaltainen kulttuuri arvostaa ammattitaitoani. Ja kaikkien niiden titteleiden alla on aina inhimillinen ihminen. Näiden hetkien löytäminen ja tallentaminen hierarkian keskeltä on äärimmäisen palkitsevaa:
Kujeilevan kuiskuttelevat kirkkoherrat. Nuo hymyt jotka lähtevät sydämestä. Hymyyn on helppo vastata.
Hyvää kansainvälistä naistenpäivää! ♥

2 kommenttia:

  1. Kuvaat kiinnostavasti työmaisemia!

    Sukupuoliroolit ovat erilaisia ja pyrit ymmärtämään erilaisuutta ja löytämään paikkasi tässä kulttuurissa. Arvostan sitä.

    VastaaPoista