perjantai 23. toukokuuta 2025

Vuoden Ingmanedulainen

Henkilökuva: Liselotte Karppinen.
Sain viikko sitten huomionosoituksen entisestä oppilaitoksestani. Valmistuin jo vuonna 2009, mutta perustelut selvensivät hämmästystäni "Vuoden Ingmanedulainen" -tittelistä.

"Tohtori Matthias Ingmanin säätiö sr. myöntää kunniakirjan vuosittain henkilölle, joka on opiskellut tai työskennellyt Ingmanedu Kulttuurialan ammattiopistossa ja toiminut ammattiopiston hyväksi. Hän on lisäksi toiminnallaan vienyt eteenpäin Ingmanedun hyvää sanomaa.

Valinnan perusteet:
Henna on Ingmanedun entinen kuva- ja mediataiteen opiskelija, joka toimii taideasiantuntijana ja arvostettuna kulttuurivaikuttajana. Hän edistää taiteen hyvinvointivaikutuksia, jakaa osaamistaan innostavasti nuorille ja osallistuu aktiivisesti oppilaitoksen kehittämiseen. Henna tuo jatkuvasti esiin Ingmanedua ja sen arvoja - rakentavalla otteella ja suurella sydämellä."
Sisäinen palo kuljettaa eteenpäin

Kunniakirja ojennettiin Ingmanedun tilaisuudessa, jossa juhlistettiin Wanhan päärakennuksen peruskorjauksen valmistumista sekä rehtori/toimitusjohtaja Irma Tikkasen eläkkeelle siirtymistä. Ingmanedulla on urapolkuni kannalta äärimmäisen merkittävä rooli, sillä siellä löysin kutsumukseni taidehistorian pariin. Oman tieni löytyminen ja sille pääseminen oli vaikeaa, josta kirjoitin tarkemmin otsikolla Jos olisin menestynyt paremmin. Aina menestyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että on nopein ja tehokkain (vaikka nykyinen yhteiskunta siihen kovasti painostaakin). Sisäinen palo on kantanut vaikeiden hetkien yli, ja samalla sisäisellä liekillä toimin edelleen.
Tohtori Matthias Ingman (1762-1855).
Opintojen ja opettajien merkitys

Päärakennuksen peruskorjauksen myötä siitä on tullut kokous- ja edustuskäyttöön tarkoitettu rakennus. Minä sain kuitenkin ilokseni opiskella kuva-artesaanin tutkintoni kyseisessä päärakennuksessa. Muun muassa maalaaminen, piirtäminen ja elävänmallin jäljentäminen tapahtuivat päärakennuksen vasemmassa siivessä.
Tämä tila toimi opiskeluaikanani taideluokkana.
Ingmanedu oli minulle hyvä ponnahduslauta kulttuurikentälle monipuolisen taideopetuksen ansiosta. Juhlassa oli läsnä 2 minulle merkityksellistä opettajaa: taidetta opettanut Tuula ja valokuvausta opettanut Olli. Kiitin tilaisuudessa lyhyesti myös heitä siitä, että he auttoivat minua näkemään asioita uudella tavalla, rohkaisivat omaan ilmaisuun ja kannustivat eteenpäin. Aiempien pettymysten vuoksi heidän sanoillaan oli suuri merkitys nuoren itsetunnon vahvistumiselle: minusta on tähän.

Taidehistoriaa opettanut Jari on kohonnut hänen opetuksessaan olleiden opiskelijoiden puheissa lähes ikoniseksi henkilöksi, joka osoitti, että taidehistoriaa voi opiskella kuvien lisäksi myös käsillä tekemällä. Hänestä hehkui ilo ja intohimo taidehistoriaan, joka tarttui minuunkin. Jari osoitti elämälleni määrätietoisen suunnan yhden kirjallisen tehtävän palautuksen jälkeen, koska palautelapun loppuun oli kirjoitettu: "Oletko ajatellut taidehistorian opintoja?" En ollut, mutta tuosta hetkestä alkaen en enää ajatellutkaan mitään muuta vaihtoehtoa. Opettajilla on iso merkitys. 

Olen tyytyväinen myös siitä, että jo opintojen alkuvaiheessa tuotiin ilmi, että kulttuurikentällä menestyminen on vaikeaa ja vaatii jatkuvaa oppimista ja itsensä kehittämistä. On turha kuvitella, että kuva-artesaanin opinnot riittäisivät kaikkeen. Tiedostin tämän itse alusta alkaen, vaikka jollekin suora puhe saattoi tuntua lannistavalta. Mielestäni suora puhe on tärkeää, mutta riippuu toki siitä, että kuinka sen ilmaisee. Tämän jälkeenkin olen vaatinut opettajiltani ja esihenkilöiltäni suoraa ja rehellistä puhetta, jotta olen pystynyt kehittymään ja kasvamaan siihen ammattitaitoon, jonka koen tällä hetkellä omaavani.
Kuva: Svetlana Larina.
Oma innostus jakoon

Samaa määrätietoisuutta ja itseensä uskomista olen pyrkinyt tuomaan esille myös omissa puheenvuoroissani, kun minut on pyydetty kertomaan Ingmaneduun (tai muualle) puhumaan opinto- ja urapolusta, taidehistorian opiskelusta, kulttuuribloggaamisesta, museotyöstä tai nykyisestä taideasiantuntijan tehtävästäni Pohjois-Savon hyvinvointialueella.

Ingmanedulla opiskelu tuntui minulle helpolta ja mukavalta, sillä olin päässyt opintopolulle, johon tunsin kiinnostusta ja intohimoa. Halusin oppia ja kehittyä, meillä oli todella ihana opiskelijaporukka ja kaikin puolin hyvä ja kannustava yhteishenki. Luin kaikki kouluun ja kotiin menevät bussimatkat taidekirjallisuutta, koska tiedonjano oli valtava. En kokenut olevani kuvataiteellisesti äärimmäisen lahjakas, mutta tiesin, että kaikesta materiaaleihin ja tekniikkaan liittyvästä opista tulisi olemaan tulevaisuudessa hyötyä. Ja niin on ollut.
30.5.2009.
Muistoja

Keväällä 2009 sain mahdollisuuden pitää valmistuvan opiskelijan puheen. Palasin tuohon kirjoittamaani tekstiin ja yllätyin, kuinka hyvin olin osannut ajatuksiani sanoittaa:

"(---) Luovuus ja käsillä tekeminen vahvistuivat ja ne ovatkin olleet koulun vahvoja tunnusmerkkejä. Ohjaajani Tuula sai näkemään maailman aivan uusin silmin. Taivas ei ole vain sinistä ja valkoista, vaan täynnä erilaisia värejä, varjot iholla eivät ole vain mustia ja harmaita, vaan hehkuvat ja heijastavat ympärillä olevia värisävyjä. Voisi siis sanoa, että olen värittänyt maailmani uudelleen.

(---) Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä, ja täällä sain ympärilleni samanhenkisiä ihmisiä. Nykypäivänä kyseenalaistetaan käsityöläisten tarpeellisuus teollistuneen yhteiskunnan myötä. Käsityöläisyys ei ole kadonnut, sillä se kuuluu ihmisen kehollisuuteen ja liikkuvuuteen. Siihen kuuluu myös taitavaa tekemistä ja osaamista, luovaa ongelmanratkaisua ja ajattelua.

Tässä kohtaa haluan lainata Phyllis Georgen sanoja: 'Käsityötaito saa meidät tuntemaan itsemme juurtuneiksi, se antaa meille tunteen kuulumisesta johonkin ja yhdistää meidät historiaan. Esi-isämme loivat käsitöitä välttämättömyyden pakosta, me teemme niitä nyt huviksemme, saadaksemme rahaa tai ilmaistaksemme itseämme.'

(---) Omasta erilaisuudestaan voi löytyä se voimavara ja erikoispiirre, josta voi parhaassa tapauksessa hyötyä ja saada rahaa. Tämän saavuttaminen ei aina ole helppoa, eikä sen pidäkään olla. Pysyvä hyvinvoinnin löytäminen on tulosta siitä, että oppii kohtaamaan vaikeita asioita, ja että uskaltaa kokeilla erilaisia tekemisen tapoja.

(---) Itse olen kiitollinen, että olen saanut olla osa niin kirjavaa ryhmää, jossa ikä, ajatukset, tyylit ja asenteet ovat sulautuneet harmoniseksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi. Ryhmästämme löytyi uskallusta olla erilainen, rohkeutta sanoa asioita hyvinkin suoraan joutumatta ilmiriitaan sekä heittäytymistä annettuihin tehtäviin.

(---) Lapsenmielisyys ja kokeilunhalu ovat elävöittäneet opiskelujamme, mutta jokaisella on henkilökohtainen päämäärä, jota tavoittelemme ja niihin olemme saaneet toistemme tukea. Tunne siitä, että saa olla osa jotakin, että kuuluu johonkin, luo turvallisuudentunnetta ja sitä kautta vahvistaa omaa ajattelua ja kasvua. (---) Aika on lentänyt siivillä ja se on ollut mukava lento. Koulun iloista ja positiivista ilmapiiriä tulee ikävä, ja tulen viemään tätä energisyyttä mukanani seuraavalle matkalle. (---)"
Nyt kun muistelen mitä kaikkea näihin väliin jääviin 16 vuoteen on sisältynyt, tuntuu hämmästyttävältä kuinka nopeasti aika on mennyt. Vaikeilta asioilta en ole välttynyt, mutta koen arvokkaimpana sen, että olen pysynyt rehellisenä sekä itselleni että muille. Määrätietoisuus ja sisäinen palo ovat pysyneet elossa etenkin siksi, että olen saanut matkan varrella ympärilleni ystäviä, mentoreita ja verkostoja, jotka ovat tukeneet silloin, kun olen apua tarvinnut. Toivon myös, että olen osannut välittää ja antaa osan siitä kipinästä myös ympärilläni oleville ihmisille.

Kuten blogin esittelytekstissä on vuodesta 2010 alkaen lukenut: "Elämän tarkoitus on antaa elämälle tarkoitus." Tätä olen pyrkinyt noudattamaan.

Sydämellinen kiitos Ingmanedu huomionosoituksesta ja vaikuttavista perusteluista!

3 kommenttia:

  1. Paljon onnea Henna! Tämä tunnustus on todella ansaittu ja osoitus siitä, miten intohimosi taidehistoriaan ja kulttuurin edistämiseen on vaikuttanut moniin. On inspiroivaa nähdä, miten olet jakanut osaamistasi ja tukenut muita löytämään oman polkunsa. Kiitos, että jaat tarinasi – se antaa toivoa ja motivaatiota meille kaikille.

    VastaaPoista
  2. Onnea paljon! Mukavaa nähdä miltä nykyään näyttää Ingmannilla. Itse olen valmistunut tuolta media-assistentiksi vuonna 2006.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henna. 😊 Täällä oli kyllä mukavat opiskeluvuodet ja -muistot. Sellainen pieni oma yhteisö, jossa jokainen sai kasvaa ja kehittyä parhaimpaansa.

      Poista