 |
| Kuutti Lavonen: Solare, 2025, serigrafia, 122x80cm; Candela, 2026, pehmeäpohja, kuivaneula, akvatinta, 40x30cm; Aida, 2026, serigrafia, 160x120cm. |
Yksi ehdottomista kotimaisen kuvataiteen supertähdistä on mielestäni taidemaalari ja taidegraafikko Kuutti Lavonen (s.1960), vaikka hän ei moista titteliä todennäköisesti harteilleen haluaisi. Silti väitän, että en ole mielipiteeni kanssa yksin. Lavonen ei käyttäydy kuin supertähti, päinvastoin, hän on nöyrä ja haluaisi antaa taiteen puhua puolestaan ja pitäytyä sen tekemisessä, mutta katsojien rakkaus hänen taidettaan kohtaan pakottaa taiteilijan tulemaan välillä esiin. Supertähteys näyttäytyy minulle nimenomaan yleisön hullaantumisena hänen taiteeseensa.
 |
| Kuutti Lavonen: Paimen, 2026, lyijykynä, vesiväri paperille, 12.5 x11cm. |
Kuutti Lavonen on saanut muun muassa Pro Finlandia -mitalin vuonna 2016 ja Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinnon vuonna 2021. Pro Finlandia -mitali on vuodesta 1945 alkaen myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkki, joka myönnetään kirjailijoille ja taiteilijoille. Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinto myönnetään puolestaan vuosittain kolmelle henkilölle toiminnasta tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi.
Kuvallisia runoja
Opiskellessani taidehistoriaa, Lavonen oli yksi ensimmäisistä taiteilijoista, jonka persoonallisen kädenjäljen opin tunnistamaan näyttelyistä ja taidekirjoista nopeasti ilman, että tarvitsi lukea teostietoja. Oli myös suorastaan lottovoitto, että pääsin opiskeluvuosina kesätöinä auttamaan Kuutti Lavosen Amanda ja Lavinia -näyttelyn valmistelussa Jyväskylän taidemuseossa (2014). Pidän edelleen tuota näyttelyä yhtenä tärkeimmistä oppimisprojekteista museoammatilliselle uralleni enkä vähiten siksi, että ymmärsin museomestarin merkityksen näyttelytyöryhmässä ja erilaisten visioiden toteuttamisessa.
 |
| Kuutti Lavonen: Rosea, 2025, kivilitografia, 100x70cm. |
Galleria Duetossa Helsingissä ehdin onnekseni käydä katsomassa Lavosen näyttelyn Preludi. Esillä oli uusia teoksia kahden viimeisen vuoden ajalta. Joka kerta huomaan pysähtyväni miettimään, että mikä näissä teoksissa kiehtoo? Ihmiskasvoja - usein naiskasvoja - vuodesta toiseen ja grafiikan vedosmäärät myydään käsistä.
 |
| Kuutti Lavonen: Eleia, 2024, serigrafia, 121x80cm. |
Minua taidehistorioitsijana niissä kiehtoo tyylillinen viittaus muun muassa barokin ja renessanssin taiteeseen. Lavonen on opiskellut Italiassa ja viehättynyt ymmärrettävästi itsekin kyseisten aikakausien taiteesta. Teosnimissä on myös usein havaittavissa viitteitä antiikin taruihin ja Raamattuun. Jyväskylän taidemuseon taiteilijahaastattelussa (2014) muistan Lavosen sanoneen, että "Eivät luovat intuitiot mistään ulkoavaruudesta tule. Täytyy olla kulttuurin kuluttaja." En voisi olla enempää samaa mieltä. Lavosen teokset ovat minulle kuin eräänlaisia runoja. Ne antavat mielikuvia ja viitteitä, mutta katsoja saa muodostaa kokonaistarinan ja tunnelman itse.
Inhimillinen on kaunista ja lohduttavaa
Galleria Dueton näyttelyssä isot teokset varastavat ymmärrettävästi huomion. Tuo piirrosjälki on aina yhtä kiehtovaa katseltavaa kun näkee, kuinka taiteilija on mudostanut viivojen avulla kasvojen muodot, katseen, hiukset, huulet. Lavosen teoksissa kuvattu kohde harvoin katsoo suoraan kohti katsojaa. Tämä antaa katsojalle ikään kuin mahdollisuuden tirkistellä kohdettaan salaa, tutkia kasvojen kaikkia yksityiskohtia ja niiden kauneutta. Sillä kauniita Lavosen naiset ovat - sellaisenaan. Taiteilija on kertonut teosten olevan osittain "läheisten ihmisten henkisiä muotokuvia", mutta niihin sekoittuu myös paljon muuta.
 |
| Kuutti Lavonen: San, 2025, kuivaneula, pehmeäpohja, roulette, akvatinta, 40x30cm. |
Johtuuko katsojien rakkaus teoksia kohtaan juuri tästä? Että ne ovat inhimillisen näköisiä? Inhimillisiä kasvoja luonnollisine piirteineen. Lavosen naiset ammentavat barokin ja renessanssin naisihanteesta, mikä näkyy hiusten kampauksissa ja viitteellisissä asuissa. Heitä ei ole meikattu, he eivät provosoi, huuda tai tuo itseään esille. Lavonen ei myöskään kuvaa naista "miehisen katseen alle", mikä oli taidehistoriallisesti tyypillistä kyseisille aikakausille. Lavosen naiskuvissa on jotain lempeää ja lohdullista. Hän kuvaa kasvoja, jotka voisivat kuulua miltei kenelle tahansa. Galleria Dueton verkkosivuille on kirjattu Lavosen lause:
"Kaikkien taiteenlajien perustehtävä on lohduttaa. Taide auttaa muistamaan ja arvottamaan asiat. Tekijälle itselleen taide voi olla sovittavaa, sovinnontekoa itsen ja maailman välillä.” -Kuutti Lavonen-
Viivan merkitys
Kuutti Lavonen on piirtänyt kenties tuhansia kasvoja. Hänen kädenjälkensä on tunnistettava, mutta silti hän onnistuu tekemään vuosikymmen toisensa perään taidetta, joka pysyy ajassa - tai ehkä kyse onkin ajattomuudesta. Mikä ihmisiä vetää näiden kasvojen äärelle?
 |
| Kuutti Lavonen: Vivi, 2025, kivilitografia, 62x47cm. |
Lavosen viiva on määrätietoinen, vaikka se paikoin hapuilee, ohenee ja kapenee paperilla. Sellainenhan ihmiselämäkin parhaimmillaan on: eteenpäin on mentävä, vaikka elämä antaa ylä- ja alamäkiä. Minulle viiva on taiteessa yksi tärkeimmistä asioista siitäkin huolimatta, että luonnosviivat jäisivät lopulta maalikerrosten alle piiloon. Ikonitaiteessa on tämä sama ajatus: kokonaisuus perustuu viivaan ja se on lopputuloksen kivijalka, jota ei voi ohittaa. Vaikka ikonitaiteessa viiva on vapaata taidetta kurinalaisempi ajattelen, että viiva on aina taiteilijan henkilökohtaisin merkintä. Ihan samalla tavalla ajattelen, kun näen ihmisten kirjoittavan käsin oman nimensä: käsiala kertoo sinusta sanattomasti enemmän kuin osaat kenties arvata.
 |
| Kuutti Lavonen: Punainen lilja, 2026, punaliitu, mustaliitu, pastelli okoumé-vanerille, 165x126cm. |
Toki kiinnostus kasvokuviin on ihmisille luontaista jo psykologisesti: lapsikin hakee katsellaan ensimmäiseksi toisen katsetta. Meillä on halu nähdä toisemme ja tulla nähdyiksi. Lavosen taiteessa katseet on usein luotu sivulle tai silmät ovat suljetut. Tällöin voi ajatella teosten kertovan jotain ihmisen sisimmästä.
 |
| Charles Le Brun: Malleja tunnetilojen piirtämiseen, 1600-luku. Kuva: Wikimedia Commons. |
Akateeminen barokki ja ranskalainen taiteilija Charles Le Brun (1619-1690) loivat katseille ja ilmeille normiston, joiden mukaan kyseisen aikakauden teoksia ja niiden tunnetiloja saattoi "lukea". Lavosen taiteen tulkintaan ei ole apuna samanlaista normistoa, jolloin jokainen voi lukea ja tulkita teoksia kuten haluaa. Mutta mikäli joskus innostutte selailemaan barokista kertovia taidekirjoja, tehkääpä niin, että keskitätte katseenne vain henkilöhahmojen kasvoihin ja häivytätte ympäriltä kaiken muun toiminnan (jota barokin ajan taiteessa on paljon). Saatte todennäköisesti vangittua hieman samanlaisia tunnelmia, joita Lavonen teoksiinsa piirtää.
Onko siellä ruudun takana muita, jotka viehättyvät Lavosen runollisen kauniista kuvista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti