Näkökulmia paikallismuseotyön kehittämiseen

Perjantain viimeinen puheenvuoro oli Päivi Partasella, joka kertoi Elävä Eteläkarjalainen Museoympäristö ”EEMU” hankkeesta. Partanen, FM, on toiminut Lappeenrannan museotoimenjohtajana vuodesta 2007. Sitä ennen hän työskenteli neljä vuotta museolehtori-tiedottajana Lappeenrannan museoissa.

Helmikuussa 2012 alkaneen EEMU -hankkeen keskeisenä tavoitteena on kehittää paikallismuseoista houkuttelevia ja avoimia toimintaympäristöjä. Hankkeessa pyritään herättämään yleisön kiinnostusta Etelä-Karjalan paikallismuseoihin ja kehitetään paikallismuseokohteita potentiaalisina harrastuspaikkoina. Tavoitteena on luoda työkaluja ja verkostoja, joita paikallismuseotoimijat voivat hyödyntää myös tulevaisuudessa.

Etelä-Karjalan museo toteutti vuonna 2011 Paikallismuseot nykyaikaan -hankkeen, jossa kerättiin tietoa alueen paikallismuseoista ja niiden toimintatavoista. Hankkeen aikana pohdittiin keinoja, joilla voitaisiin lisätä yleisön kiinnostusta paikallismuseoihin sekä ideoitiin toimintamalleja, joita nyt kakkosvaiheessa toteutetaan käytännössä. Paikallismuseotoimintaa kehitetään niiden tarpeiden ja olemassa olevien resurssien pohjalta.

EEMU -hankkeen keskiössä ovat kolme Etelä-Karjalaan perustettavaa paikallismuseotyöryhmää, jotka toimivat perustana uudenlaiselle yhteistyöverkostolle. Työryhmissä järjestetään koulutusta, jaetaan paikallismuseotoiminnasta saatuja kokemuksia ja kehitetään toimintamalleja kaikkien museoiden käyttöön. EEMU-hanketta rahoittavat Etelä-Karjalan Liitto ja kaikki Etelä-Karjalan kunnat.

Partanen sanoi monien paikallismuseoaktiivien olevan mukana monessa asiassa ja töiden kasaantuvan. Museoiden ympärille tulisi saada enemmän elämää; niistä tulisi tehdä eläviä ja toimivia toimintapaikkoja, joka tarkoittaa verkostojen luomista. Paikallismuseoiden tulisi olla rohkeammin esillä yritystoiminnankin kautta ja miettiä millainen toiminta museossa onnistuu.

Paikallismuseokentän tulisi verkostoitua enemmän myös keskenään. Tavoitteena on järjestää koko maakunnan kattavia seminaareja, luentoja ja tapaamisia. Ammatillisesti hoidetun museon tutkija on mukana ohjeistamassa ja opastamassa. Alueen omat asukkaatkaan eivät välttämättä tiedä oman alueensa kulttuurikohteista mikä tarkoittaa markkinoinnin kehittämistä. Luodaan kiinnostava kuva paikallismuseoista harrastustoimintana.

Etelä-Karjala on luonut koko alueen kattavan museoportaalin, jonka alla on niin ammatilliset kuin paikallismuseotkin. Kaikilla toimilla halutaan avata ovia, ei sulkea niitä. Verkossa toimiminen ja näkyminen ovat nykypäivänä tärkeää. Kohteista voidaan luoda houkuttelevia mainosvideoita verkkoon (nettisivut, YouTube), joissa voisi hyödyntää vanhoja valokuvia tai videomateriaalia. Museon ja sen toiminnan ja tapahtumien avaaminen yleisölle on tärkeää (mm. Facebook, blogit). EEMU hankkeen nimissä on perustettu blogi kertomaan elävöittävästä museotoiminnasta.

Partanen haluaa nähdä paikallismuseot palvelulaitoksina. Museoissa tulisi saada tehdä asioita ja toimijoiden tulisi voida luopua pinttyneistä käsityksistä ja ajatuksista. Etelä-Karjalan museossa toteutettiin musiikillinen matka Lappeenrannasta Viipuriin, kun harrastajanäyttelijät toteuttivat museoon näytelmän. Näyttelijöiden keski-ikä oli 70 ja lavasteet helposti liikuteltavissa. Lavasteiden keveys ja helppo liikuteltavuus mahdollistavat näytelmän viemisen paikasta toiseen, museosta toiseen.

Esimerkkejä verkostoitumisesta

1. Yrittäjä museossa.

Yrittäjä on vuokralla museossa ja järjestää pedagogista toimintaa, kuten esimerkiksi tarinankerrontaa, ohjausta ja lasten työpajoja. Hän pitää museota työhuoneenaan. Toiminnan myötä ei saa syrjiä kotiseutuyhdistyksiä, joiden tulee olla mahdollisuus käyttää museota ja sen tiloja kuten ennenkin. Hyödyn tulee olla molemminpuolista sekä yhdistykselle että yrittäjälle. Museo nähdään hyvinvointipalveluna.

2. Palvelumuotoilu

Tehdään tuotekehityksestä prosessi. Haetaan uusia ideoita, lavastetaan palvelutilanteet ja testataan mikä toimii ja mikä ei. Ihmiskeskeistä. Tästä ei ole vielä konkreettisia tuloksia.

3. Verkostomaisen yhteistyömallin kehittäminen

Museon oppaat työskentelevät usein vain muutaman kuukauden ja oppi tarttuu usein kokonaisuudessaan vasta työjakson loppupuolella (allekirjoitan!). Opaskoulutuksen kehittäminen olisi tarpeellista. Kotiseutuyhdistykset, käsityöyhdistykset, kunta ja vaikka hevosajoneuvoista tietävät voisivat yhdistää voimansa ja jakaa tietoutta keskenään. Asioita opittaisiin toisilta ja jokainen osaisi kertoa laaja-alaisesti ja syvällisesti eri työvälineistä ja tekniikoista, jolloin oppi voitaisiin siirtää myös palkattaville (kesä)oppaille.

Koululaiset ja opiskelijat rakentamaan vaihtuvia näyttelyitä. ”Näyttelyhaulla” voisi sopia teeman jonka perusteella koululaiset saisivat toteuttaa piirustuksia tai maalauksia museosta tai kotiympäristöstä.

Tutkijakerhon järjestäminen, jossa kävijät saisivat miettiä mitä museoihmiset pohtivat museossa, mitä haasteita, mitä mahdollisuuksia.

Puheenvuoro oli iloinen ja inspiroiva. On mukavaa nähdä kun jokin asia on ihmiselle läheinen, se säteilee koko olemuksesta. Tekstissä on käytetty pohjana Partansen puhetta ja sen abstraktia sekä Powerpoint-esitystä.