sunnuntai 20. elokuuta 2017

Parppeinvaaran Runokylä

Kirkkokierroksen jälkeen suuntasimme Parppeinvaaran Runokylään. Täältäkin avautui komeat maisemat Ilomantsin yli. Vaara on saanut nimensä 1800-luvulla Parppein suvulta. Jaakko Parppei (1792-1885) oli kuuluisa kanteleensoittaja. Parppeinvaaran Runokylää alettiin rakentaa 1960-luvulla karjalaisen rakennustaidon ja runonlaulajien kunniaksi. Runokylän rakennukset on rakennettu vanhaa perinnettä kunnioittaen tai siirretty muualta.
Runonlaulajan pirtti oli ensimmäinen vaaralle pystytetty perinnerakennus ja se valmistui 1964. Pirtin avaamisen myötä Ilomantsissa elvytettiin karjalaisen kansannaisen perinneasun, feresin, käyttö. Edelleen pirtissä voi kuulla kanteleensoittoa ja nähdä feresejä. Meidän vierailullamme kansanmuusikko Liisa Matveinen soitti mm. sekä Valamon että Konevitsan kirkonkellot. Voisin kuunnella kanteensoittoa loputtomiin! Kuten ruotsalainen antropologi Gustaf Rezius kuvaili Jaakko Parppein soittoa: "Se oli lempeää, harrasta, surumielistä musiikkia; meistä se tuntui tulevan kaukaa, epämääräisestä suunnasta: hiljainen sointi ilmasta, humina avaruudesta." (Teksti: Rauno Nieminen - Parppein kantele)
Ilomantsi on ollut vuosisatoja itäisen ja läntisen kulttuurin kohtauspaikka. Yhteydet Venäjän Karjalaan olivat vilkkaat. Ennen 1600-lukua suuri osa paikkakuntalaisista oli ortodokseja. Ortodoksinen kirkko suhtautui suopeammin runonlauluun kuin luterilainen kirkko. Runonlaulutaito siirtyi muistinvaraisena sukupolvelta toiselle. Nimensä mukaisesti runoja laulettiin, ei lausuttu. Runonlaulutyyppeihin kuuluivat kertovat runot, tunnelmarunot, häälaulut sekä loitsut. Runonkerääjät löysivät kansallisuusaatteen innoitamana Ilomantsista rikkaan runoaarteiston. 
Toivo Talven maalaus itkuvirsien esittäjästä, 1935.
Mateli Kuivalattaren syntymäkodin pihapiiristä Koitereen rannalta, Huhuksen Siitarinvaaralta siirretty kaksiosainen aitta. Aitan portailla Mateli lauloi runoja Elias Lönnrotille 1838.
Parppeinvaaralle 1970-luvulla siirretty Mateli Kuivalattaren (Magdaleena Ikonen os. Kuivalainen 1771-1846) aitta esitteli runonlaulajan elämää. Matelia pidetään yhteä merkittävimmistä Kantelettaren karjalaisten runojen laulajista. Mateli Kuivalatar oli harras luterilainen, mutta kansanusko loitsuineen ja parannustaitoineen oli hänelle tärkeää. Krisitilliset ainekset ja kansanusko elivät hänen elämässään rinta rinnan ja sekoittuivat loitsuissa. Niillä pyrittiin parantamaan sairauksia, saamaan metsästysonnea ja nostattamaan lempeä.

Nouse lempi liehumahan,
Kunnia kukostamahan!
Kule kuu, palate päivä,
Pala nuorten miesten mieli!
Syän syttyös tulehen,
Povi polttohon kovahan,
Vatsa valkien väkehen,
Mieli melki heltehesen,
Jott' ei oisi öissä maata,
Eikä päivällä levätä! 
Parppeinvaaralle rakennettiin vuonna 1980 Kaikkien pyhien tsasouna. Sen esikuvana käytettiin sodassa tuhoutunutta Korpiselän Tolvajärven tsasounaa. Tsasounahanke oli ollut ajatuksissa jo 1970-luvulla, mutta sai tuulta alleen vasta, kun Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö ja ortodoksinen seurakunta saivat yhteistyökumppanikseen - hieman yllättäen - Yleisradion. YLE tarvitsi karjalaista rukoushuonetta runonlaulaja Larin Paraskesta (1833-1904) kertovaa dokumenttia varten. Tsasounan rakensivat paikalliset hirsirakentamisen ammattilaiset, mutta monet yksityiskohdat, kuten risti ja ovi, valmistettiin TV 2:n työpajoissa. Ikonit maalasi paikallinen ikonimaalausryhmä.
Ravintola Parppeinpirtti oli hyvä paikka tankata seuraavaa kohdetta varten. Tässä vaiheessa alkoi olla jo sen verran nälkäkin, että ruokatauko oli paikallaan (osa porukasta alkoi hieman ärtyä). Etukäteen 23.50 euron hinta hieman hirvitti, mutta oli täysin jokaisen euron arvoinen! (Eikä tämä ei ole maksettu mainos.) Tänne tullessa kannattaa tosiaan kerryttää sitä nälän tunnetta, sillä nykykarjalainen pitoateria tarjoilee mm. talon perinneleipomossa paistettuja riisipiiroita ja vatruskoita munavoin kera, vihersalaattia, valkosipulista salaatinkastiketta, metsäsienisalaattia, pirtin kaalisalaattia, tomaatti-sipulisalaattia, perinteistä tilli-etikkakurkkua, terriinejä, karjalaista kaalia, kurkkuveneitä, Valamon luostarin hapankaalia, kylmäsavulohta, smetana- ja sherrysillejä, savusärkeä, salaattijuustokuutioita ja porkkana-puolukkahilloa. Olin jo alkupalojen jälkeen ihan täynnä, mutta kaikkea teki mieli maistaa....
Ilomantsi aikoi tosiaan tehdä turisteihinsa hyvän vaikutelman! 
Ja hei, Parppeinvaara kuuluu myös Museokorttikohteisiin!

4 kommenttia:

  1. Joskus nuorena tuli Ilomantsissa vierailtua ( nyk. aviomies oli siellä kesätöissä). Mieleen jäi mm. vaaramaisemaa ja uskomattoman hienot kirkasvetiset, hiekkapohjaiset järvet... Monesti olen haaveillut kesäretkestä sinne. Nyt olen saanut monta kivaa vinkkiä, mitä muuta näkemistä siellä olisi kuin luonto ja maisemat, mitä muistelen. Ehkä ensi kesänä? Kiitos vinkeistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että tämä kirvoittaa halun nähdä Ilomantsia. Noihin minäkin kiinnitin huomiota: vaaramaisetmat ja kirkasvetiset, hiekkapohjaiset järvet. Niistäkin lisää myöhemmin.
      Suomi on kyllä täynnä ihania kesäkohteita. Minä haaveilen esimerkiksi Vanhasta Raumasta. Muutenkin on tuo rannikkoalue aika tuntematonta.

      Poista
  2. Olipas mielenkiintoinen postaus Parppeinvaaran Runokylästä! Kuvat ovat todella hienoja. :) Jäin kaipaamaan Raappanan majaa ja Luontopirtti Mesikkää, jossa on hieno eläinmuseo. Molemmat ovat osa Runokylää. Juttuun voisi laittaa tiedon pääsymaksusta, sillä Parppeinvaarahan on pääsymaksullinen alue. Sillä tuetaan, että kanteleensoittoa voi kuulla tulevaisuudessakin. :)

    Ilomantsi kaiken kaikkiaan on vierailemisen arvoinen paikka, jonne on kiva mennä uudestaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, vierailin myös noissa mainitsemissasi kohteissa ja Rukapirtistä kirjoitin täällä: https://hurmioitunut.blogspot.fi/2017/08/rukapirtti-rajakenraalin-maja.html
      Ja Ilomantsi-tunnisteen alta löytyy lisää kohteita, joissa vierailin.

      Poista