Taannoisella Turun reissulla oli viimeisiä hetkiä poiketa tutustumaan Luostarinmäen käsityöläismuseoon ennen kuin talvikausi sulkisi sen ovet. Tämä 1700-1800-lukujen asumiskulttuurista kertova puutaloalue oli vierailulistalla jo edellisellä Turun visiitillä, mutta kaikkea ei ehdi kerralla. Onni onnettomuudessa, että alue selvisi yhtenäisenä puutaloalueena vuoden 1827 Turun palosta. Pitkään vähävaraisten omavaraisena asuinalueena tunnettu Luostarinmäki muuttui tulipaloista ja purku-uhasta selvittyään arvokkaaksi kulttuurikortteliksi, joka avasi ovensa kesäkuussa 1940.
Alueen koko yllätti suuruudellaan ja positiivista oli sekin, että useimpiin rakennuksiin ja asuntoihin pääsi kurkistamaan sisälle. Pieniä jännitysmomentteja aiheutti se, ettei koskaan tiennyt onko hämärässä huoneessa joku (opas) vai ei. Kajauttaako joku tervehdyksen siten, että säikähtää (kuten kirjapainotalossa :D ) vai tutkitaanko tiloja omin päin.
Vaikka suurin osa tiloista oli hiljaisia, ne tuntuivat kuitenkin eläviltä. Oli kukkia ikkunalaudoilla ja perennoja pihamailla sekä esillä erilaisia käsitöitä, valmiita ja keskeneräisiä.
Tihkusade ehti kastella päällysvaatteita siirtyessä rakennuksista toisiin. Tämä kuitenkin antoi rauhan kierrellä alueella ilman ruuhkaa. Luostarinmäki(kin) on niitä paikkoja, jossa ei välttämättä tarvitse lukea näyttelytekstejä jos menneestä asumis- ja käsityökulttuurista on yhtään perillä, sillä tunnelmat välittyvät yksittäsistä tiloista ja kokonaisuuksista. Ja täällä niitä kauniita yksityiskohtia riittää tutkittaviksi.
Hassuinta oli huomata kuinka paljon tilojen tunnelma muuttui, kun astui sähköttömästä asunnosta sähkölliseen. Sähköllinen asunto oli heti samaistuttavampi, lähempänä omaakin historiaa. Samalla tuli tietoiseksi siitä tavaramäärästä mikä nykyasuntoja valloittaa. Sitä kun oikeasti tulisi toimeen paljon vähemmällä.
Turku vain kasvatti viehätystään. Ilman museoita (ja nykyistä Museokorttia) sitä tulisi todennäköisesti kierreltyä kotimaassa paljon vähemmän. Kyllä ne omalla kohdallani ovat asia, jotka saavat liikkumaan ympäri Suomea. Toinen liikuttava asia on luonto.
Seuraavassa sitten tunnelmia siitä kaupungin tämänkertaisesta vetonaulasta.
Onpa ihana paikka! Tulee tosi harvoin käytyä Turussa.
VastaaPoistaIhanaa syysviikon loppupuolta Sinulle!
Eikö vain! Minäkään en vieraile kaupungissa usein, joten aina löytyy jotain uutta nähtävää ja tutkittavaa. Toivotaan loppuviikoksi aurinkoa! :)
PoistaTuonne haluaisin joskus päästä. Hyvä syy poiketa joskus Turkuun.
VastaaPoistaLuostarinmäellä on nähtävää moneksi kerraksi sillä rakennuksia on lähes 80. Joulun aikaan haluaisin myös nähdä miljöön, sillä talvinen Luostarinmäki olisi upeaa kuvattavaa. Nyt esillä oli kyllä joulusta kertova näyttely, että vähän pääsi tunnelmaan himmeleineen, postikortteineen ja jouluperinteineen.
PoistaIhanat kuvat! Turku on tosi kiva käyskentelykaupunki, pitääkin yrittää tehdä sinne retki talven mittaan. Luostarinmäellä olen käynyt vain ihan järjettömän kauan sitten, pitää ottaa se ohjelmaan jonain tulevana kesänä. Ikävöin kyllä edelleen mahtavaa Café Voltairea, joka sulki ovensa 2016.
VastaaPoistaKiitos. :) Käyn tosiaan sen verran harvoin Turussa, että aina on uutta nähtävää. Kirpparitarjontaa en ole vielä(kään) ehtinyt Turusta juurikaan tutkia, ja noita kahviloitakin on vielä testaamatta.
PoistaIhanat kuvat! Siitä on aikaa kun olen tuolla käynyt viimeksi. Jos vaikka ensi kesänä ehtisi ... :)
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!
Kiitos! Tuolla oli paljon ihania yksityiskohtia kuvattaviksi. Valitettavasti jotkin mielenkiintoiset nurkat olivat niin hämäriä etten onnistunut niitä kuviini vangitsemaan. Tämä on ehdottomasti kesäkohde, mutta minua kiehtoisi nähdä Luostarinmäki myös talviasussaan. Valkoisessa lumipeitteessä ja pakkasessa.
Poista