Hurmioitunut: Jacob Hashimoto

Museokentällä on lähivuosina ollut mukavasti ilmiöitä. Sellaisia, jotka ovat vetäneet kävijöitä niistäkin kansalaisista, jotka eivät tavallisesti kuvittele olevansa museoihmisiä lainkaan. Ilmiöitä, jotka ovat vetäneet museoihin ennätysyleisöjä. Helsingin taidemuseo HAM kahmi kävijämassoja kiinalaisella Ai Weiweillä sekä japanilaisella Yayoi Kusamalla. (Minä tutustuin edellisen näyttelyyn jo ennakkoon Tukholmassa.) Tämän vuoden vetonaulaksi tiesin nousevan yhdysvaltalaisen Jacob Hashimoton (s. 1973) näyttelyn Wäinö Aaltosen museossa. Se oli myös pääsyy, jonka vuoksi minäkin halusin Turkuun.

Jacob Hashimoto: Gas Giant, 2017, paperi, bambu, akryyli.

Jacob Hashimoto: yksityiskohta installaatiosta Gas Giant.

Hashimoto tunnetaan etenkin leijamaisista, pienistä bambua ja japaninpaperia yhdistelevistä tilataideteoksistaan. Tekniikka heijastelee japanilaista tunnelmaa, mutta taiteilija on kertonut esikuvakseen mm. amerikkalaisen Agnes Martinin (1912-2004) taiteen. Martinin vaaleiden abstraktioiden lisäksi Hashimotoa kiehtoo vanhojen Nintendo-pelien pikselimäinen grafiikka. Tämäkin oli havaittaissa: yhdestä suunnasta kokonaiset värialueet ja muodot rikkoutuivat pikseleiksi katsantokulmaa muuttamalla:

Jacob Hashimoto: yksityiskohta installaatiosta Gas Giant.

Täytyy myöntää, että vaikka kuinka yritin, löysin harvasta teoksesta sen syvällisempää merkitystä. Ja jotenkin olin niin lumoutunut siitä tilojen kokonaistunnelmasta, että ajatukseni eivät malttaneet edes pysyä sisällön analysoimisessa. Eikä sitä aina tarvitsekaan puida näyttelyitä auki. Niin lapset kuin aikuisetkin tuntuivat olevan yhtä innoissaan Hashimoton taiteesta. Gas Giant otti koko tilan haltuun ja kerrostui pilvimäisiksi verhoiksi siten, että alimmat osat hipoivat miltei lattiaa. Ja yksittäiset leijat heiluivat aika ajoin ilmavirran mukana.

Jacob Hashimoto: yksityiskohta installaatiosta Gas Giant.

Jacob Hashimoto nimeää teoksensa runollisen arvoituksellisesti, jolloin niistä ei ole suoraan luettavissa taiteilijan ajatuksia. Teoksissa on usein viittauksia avaruuteen, tähtikuvioihin ja science fictioniin. Hashimoto on kuitenkin kertonut, että ilmastonmuutos ja sen näkyminen maisemassa on yksi teosten kantava teema.

Jacob Hashimoto: Satunnainen kauttakulkuni (My Chance Passage), 2017, paperi, bambu, akryyli, puu ja polyesteri.

Vaikka suurikokoiset tilataideteokset olivat vaikuttavimpia, pienemmissä seinälle ripustettavissa teoksissa pääsi paremmin kiinni kokonaisuuteen ja yksityiskohtiin. Satunnaisessa kauttakulussa oli esitetty kuin keltainen polku, joka kulki vasemmalta oikealle tehden pienen mutkan. Polku näytti suoraan edestäpäin katsottuna yhtenäiseltä. Astuessa hieman sivuun, leijamaisista elementeistä koottu teos kuitenkin jakautui, ja keltainen polku haarautui useampaan osaan. Satunnainen kauttakulku ei enää ollutkaan yhtenäinen, vaan katkonainen.

Jacob Hashimoto: yksityiskohta teoksesta Satunnainen kauttakulkuni (My Chance Passage), 2017

Jacob Hashimoto: Kuiskaukset ja viserrykset korkealla yllä (The Whisperings and Twitterings High Above), 2011, paperi, bambu, akryyli,puu ja polyesteri.

Jacob Hashimoto: yksityiskohta teoksesta Kuiskaukset ja viserrykset korkealla yllä (The Whisperings and Twitterings High Above), 2011.

Jacob Hashimoto: Ilmassa tuoksui kumous ja rajat, kaikki kimaltaa kirkasta, alkulähteetöntä valoa (The Air Smelled of Subversion and Boundaries, All Glitter with Bright, Sourceless Light), 2011, paperi, bambu, akryyli, puu ja polyesteri.

Ilmassa tuoksui kumous ja rajat, kaikki kimaltaa kirkasta, alkulähteetöntä valoa -teoksen nimi tuntui jo liioittelulta. En saanut teoksen nimenstä kiinni. Minulle teos näyttäytyi siltä, kuin tasaisen järjestelmälliset keltaiset ja vaaleanpunaiset raidat rikkoisi oikean reunan musta "savupilvi", joka levitessään pirstoutui sadoiksi värikkäiksi ympyröiksi. Ja noita ympyröitä olisi jaksanut tutkia loputtomiin.

Jacob Hashimoto: yksityiskohta teoksesta Ilmassa tuoksui kumous ja rajat, kaikki kimaltaa kirkasta, alkulähteetöntä valoa (The Air Smelled of Subversion and Boundaries, All Glitter with Bright, Sourceless Light), 2011

Mielenkiintoisia olivat myös Hashimoton tekemät nimettömät piirustukset, joissa oli jonkinlaisia laskelmia ja värikokeiluja teosten pyöreistä leijoista:

Jacob Hashimoto: yksityiskohta piirustussarjasta Nimetön/Untitled, 2013-2017.

Jacob Hashimoto:Ei niinkään löytöjä vaan muistoja (Not So Much Discoveries as Memories), 2016, mixografia-painokuva käsintehdylle paperille sekä digitaalinen värivedos ja nuppineuloja.

Ei niinkään löytöjä vaan muistoja -teoksessa leijamaiset kuusikulmiot pyörivät kuin rattaat. Teoksessa oli liikkeen tuntu, vaikka se oli vangittu kehysten sisälle. Taustalla oleva ruskea paperi näytti kuin vanhalta, kuluneelta seinältä. Se ei siis ole löytö tapettien takaa, vaan pikemminkin muisto jostakin?

Jacob Hashimoto: Armada, 2012.

Yritin parhaani mukaan välttää etukäteen sosiaalisessa mediassa leviäviä kuvia näyttelystä (ei onnistunut kovin hyvin). Olisin halunnut säilyttää jotakin yllätyksenä itselleni, mutta ns. huipputeoksista vyöryi tasaisin väliajoin sekä valokuvia että liikkuvaa kuvaa. Joten yllätykset jäivät haaveeksi. Näyttely oli siitä huolimatta vaikuttava.

Rauhalliseen tahtiin aalloilla kelluva Armada toi muistumia Espanjan sotalaivastosta, jolloin harmittoman näköisten purjelaivojen tunnelma muuttui.

Jacob Hashimoto: Armada, 2012.

Jacob Hashimoto: Never Comes Tomorow, 2017.

Näyttelyn onnistunein teos oli mielestäni museon arkkitehtuuriin täydellisesti sulava valtavankokoinen Never Comes Tomorrow. Teos rakentui WAMissa suuremmaksi kuin koskaan aiemmin.

Jacob Hashimoto: yksityiskohta installaatiosta Never Comes Tomorrow, 2017.

Minua viehättävät teokset, jotka muuntautuvat ja muuttuvat tilan mukaan. Sama teos ei olekaan aina samanlainen. Toisaalta siinä piilee myös se vaara, että jokaisessa tilassa lopputulos ei toimi yhtä hyvin. Ripustuksella on väliä, oli kyseessä sitten kaksiulotteinen taulu tai moniulotteinen tilataide. WAMin näyttely oli ripustettu taidolla. Kaikista teoksista huolimatta suosikikseni nousi Gas Giant, jonka alla vaeltelin, ja jota pysähdyin katsomaan monesta kulmasta niska vinossa. Ihana elämys.