Monipuolinen Gewerbemuseum

Winterthurin mieleenpainuvin museokokemus oli ehdottomasti aivan Stadtkirchen takana sijaitseva Gewerbemuseum. En tiedä miten tuo kääntyisi virallisesti suomeksi, mutta esillä oli kaikkea käsi- ja taideteollisuudesta materiaaleihin, tekniikkaan ja designiin. Ihan huikea kokonaisuus! 

Materiaaliarkisto. Tietokoneiden vieressä oli kapeita hyllyjä, joista sai vedettyä esille kaikenlaisia materiaaleja kosketeltaviksi.

Aloitimme museoon tutustumisen ylimmästä kerroksesta, jossa oli esillä niin sanottu materiaaliarkisto. Täällä sai koskea, testata ja haistella. Esillä oli valehtelematta kaikki maailman materiaalit: lasi, keramiikka, muovi, erilaiset metallit, nahka, paperi, puu, kasvit, pigmentit, tekstiilit... Näyttelyä markkinoitiin interaktiivisena tutkimuslaboratoriona kaikenikäisille, ja sitä se olikin. Kävijät saivat testata mm. eri materiaalien sähkön- tai magneetinjohtamiskykyä ja verrata niitä toisiinsa. Tilassa oli monien kokeilupisteiden lisäksi useampia tietokoneita, joilla sai etsiä lisätietoa online-tietokannasta, joka sisältää yli 1000 materiaalinäytettä ja perusteelliset tiedot.

Kultaa, hopeaa ja kuparia.

Matteo Gonet: Lasinen ilmapallo, 2011.

En tiennyt, että Pingu on sveitsiläinen!

Turvalliset rullaluistimet?

Asbestikuitua.

Tässä sai testata kuinka lyijy, rauta, alumiini, kupari ja hopea johtavat(ko) sähköä.

Hopea johtaa sähköä.

Trix ja Robert Hausmann: Seven Codes -baarikaappi, 1978, päärynä- ja vaahterapuu, intarsia, peili.

Vaihtuvana näyttelynä oli Cupboard Love. Tämäkin oli ihanan erilainen ja kekseliäs kunnianosoitus niinkin arkiselle esineelle kuin kaappi. "Yritämme päästä siitä eroon, mutta emme voi elää ilman sitä. Se voi olla edustava esine tai epämiellyttävä välttämättömyys, mutta kaappi on aina ollut käytännöllinen huonekalu monenlaisissa muodoissa ja toiminnoissa. Se toimii säilyttämisen, turvallisuuden ja järjestyksen paikkana, ei pelkästään tavaroille vaan myös tiedolle, muistoille ja salaisuuksille." Kuinka hyvin sanottu! Näyttely toi esille kaappien eri puolia historian, suunnittelun, nykytaiteen, elokuvan ja kulttuurihistorian kautta. 

Marilyn Monroe, 1952. Kuva: Philippe Halsman (1906-1979), Keystone/Magnum Photos.

Erwin Wurm: Hypnoosi II (takki), 2008.

Erwin Wurmin Hypnoosi-kaappi oli ensinäkemältä pelottava. Olin ihan varma, että kaapin sisältä hyökkää ihminen säikyttelemään, kun astun lähemmäs teosta. Mutta ei onneksi. Ketään ei ollut oikeasti sisällä.

Jannis Kounellis (1936-2017): Nimetön (Vaatekaappi, jossa muurattu ovi), 1969-1982.

Vasemmalta oikealle Maarten Baas: Carapace wardrobe, 2016; Tuntematon: Rahakirstu, 1600-luku; Nika Zupanc: Longing Capinet, 2017.

David Bowie (1947-2016): Lazarus, 2016.

Näyttelyssä sai kuunnella ja katsella David Bowien viimeiseksi jäänyttä musiikkivideota Lazarus. Musiikkivideon lopussa Bowie katoaa kaapin sisälle ja vaikuttaa siltä kuin se ennakoisi tulevan kuoleman.

Myös näyttelykävijä sai astua ja kadota kaapin sisälle. Siellä ei onneksi odottanut kuolema, vaan värikylläinen vaatteiden ja asusteiden kirjo! Kun kaapista astui ulos, sai halutessaan ottaa kaapin edessä olevalla kameralla kuvan asun lopputuloksesta. Laite vain oli valitettavasti epäkunnossa. Seinälle oli kuitenkin päässyt hyvä kavalkadi erilaisia asuja.

Konrad Kellenbergin kellokokoelma.

Gewerbemuseumin alimmassa kerroksessa sijaitsee myös Winterthurin Kellomuseo. Konrad Kellenbergenin (1907-1976) kellokokoelma ja Oscar Schwankin (1937-) taskukellokokoelma muodostavat pysyvän kellonäyttelyn rungon. Loppuvuodesta 2017 järjestimme RIISAssa yhteistyötapahtuman Suomen Kellomuseon kanssa. Aika Päivä -tapahtuma liittyi talviaikaan siirtymiseen, ja kaikki halukkaat saivat tuoda kellojaan arvioitavaksi RIISAan. Kelloarvioinneista vastasivat Suomen Kellomuseon kellohistorian asiantuntija Veikko Ahoniemi sekä kello- ja kultaseppä Jan Roos. Täällä Winterthurin Kellomuseossa mietin koko ajan, kuinka kyseiset herrat olisivat olleet innoissaan kaikesta näkemästään. Sillä minäkin olin! Vaikka en tiedä kelloista tuon taivaallista. Nämä olivat ihan uskomattomia käsityön ja tekniikan taidonnäytteitä....! Joten lämpimät Sveitsi-terveiset näiden kuvien myötä sinne Espoon Kellomuseoon! Kellenbergenin kellonäyttelyssä olevat kellot ajoittuvat 1400-luvulta 1800-luvulle ja osa kelloista toimi edelleen. Esimerkiksi punttikellot raksuttivat ja ilmoittivat tasatunneista (vai lienevätkö ilmoittaneet puolikkaista...?).

Rautaiset tornikellot, Winterthur, 1530, Laurentius Liechti.

Tellurium, 1785, Phillip Mätthaus Hahn (1739-1790). Mekaaninen kiertoratamalli, jossa on aurinko, maapallo ja kuu.

Astronominen kello, Augsburg, 1600. Kello on kello- ja kultaseppätaiteen huippuosaamista.

Monimutkainen kellotaulu toi mieleen Prahassa nähdyn valtavan astronomisen kellon.

Oscar Schwankin taskukellokokoelma.

Pienemmässä huoneessa oli esillä Oscar Schwankin taskukellokokoelma. Nämä olivat mielestäni enemmän taideteoksia kuin kelloja. Miniatyyrikoossa mm. emalimaalausta, filigraanikoristelua, puukaiverrusta jne. Näyttelyn aarteet ajoittuvat 1500-luvulta 1900-luvulle.

Kultaemalikello, joka on samalla soittorasia. Geneve, noin 1805. Takakansi.

Kultaemalikellon etupuoli.

Kuriositeettikello. Norsunluinen taskukello puukuoressa. Kirov (entinen Vjatka), Venäjä, noin 1850.

Hopeinen kello, noin 1700, Puola. Augustin Metzgen. Tästä käytettiin saksankielistä nimeä Karossenuhr ja Kutschenuhr, mutta en tiedä sen virallista nimeä suomeksi.

Tämä oli niin erilainen ja inspiroiva, monia näkökulmia yhdistelevä museo, että olisi hauskaa olla siellä itsekin töissä! Suosittelen ehdottomasti mikäli matka suuntautuu joskus Winterthuriin. Ainut miinuspuoli museossa on se, että tekstit ovat vain saksaksi.