lauantai 20. heinäkuuta 2019

Ystäväni Reidar Särestöniemi

Rautalammin museossa Pohjois-Savossa on esillä runoilija Yrjö Kaijärven (1896-1971) ja taiteilija Reidar Särestöniemen (1925-1981) ystävyydestä ja rakkaudesta kertova näyttely.  
Yrjö Kaijärvi (vuoteen 1936 Törnqvist) syntyi Rautalammilla, minkä vuoksi näyttelyn sijainti on ymmärrettävä. Pienellä pitäjällä varttui nuorukainen, josta tuli myöhemmin palkittu runoilija, kirjailija ja kääntäjä. Tämän lisäksi Kaijärvi julkaisi mm. tietokirjallisuutta, sanoituksia, radiotekstejä ja lehtiartikkeleita. Hänet palkittiin Valtion kirjallisuuspalkinnolla 1937 ja Pro Finlandia-mitalilla 1967. Kaijärvi matkusteli paljon, mutta kesät hän vietti usein Rautalammilla.
Yrjön maalaus Kaijärven puutarhasta vuodelta 1916.
Yrjö Kaijärven runoteoksia. Lasista heijastuvat Reidar Särestöniemen kasvot dokumentissa Korpitaiteilijan kotona, 1963 (Ylen Elävä arkisto).
Kaijärven ja Särestöniemen suhde alkoi vuonna 1967 ja kesti Yrjön kuolemaan saakka 1971. Taiteilijat tapasivat toisiaan harvakseltaan, mutta pitivät yhteyttä muun muassa kirjeenvaihdon kautta. Aluksi Yrjö suojeli Reidaria ja kirjoitti kirjekuoren osoitetiedot kirjoituskoneella, ettei käsialaa voinut tunnistaa. Sen jälkeen hän matkusti viereiselle paikkakunnalle Suonenjoelle postittaakseen kirjeen. Miehet tapasivat toisiaan Särestössä tai Helsingissä tilanteen mukaan vuodesta 1968 alkaen. Yrjö kutsui Reidaria käymään Rautalammilla hänen tärkeissä maisemissaan:
"Etkö todellakaan voi tulla tänne? Elää muutama päivä Koskeloveden honkapirtissä? Lämmittää sauna ja kylpeä. Uida lahdenpoukamassa. Olla pitkin ja poikin. Iltaisin takkavalkea. Hiljaisuus. Luonto. Kaksi ihmistä."
Reidar oli kuitenkin kiireinen eikä koskaan saapunut savolaiseen kylään Koskeloveden rannoille. Näyttelytekstissä sanottiin: "Tämän näyttelyn myötä toivotamme hänet tervetulleeksi paikkakunnalle aikana, jolloin homoseksuaalisuus ei ole enää sairaus eikä rikos." ♥
Reidar Särestöniemi: Takatalvi, 1979, öljy ja tempera. Kittilän kunta. Reidar Särestöniemen museosäätiö.
"Rautalampilaista runoilijaa Yrjö Kaijärveä ja kuvataiteilija Reidar Särestöniemeä yhdisti moni asia. Kumpikin taiteilija rakasti luontoa ja kotiseutuaan. Kumpikin osasi ilmaista itseään niin kuvataiteellisesti kuin sanallisestikin, ja luova työ oli heille intohimo. Kumpikin oli luonteeltaan avoin erilaisuutta ja eri kulttuureita kohtaan. Sekä Särestöniemi että Kaijärvi saivat sukunimensä kotitilojensa mukaan, jotka olivat vanhoja maanviljelystiloja. Kummankin seksuaalinen suuntautuneisuus oli vuoteen 1971 rikos ja sairaus vuoteen 1981 saakka. Miesten välinen rakkaus oli kiellettyä, ja se aiheutti kummallekin häpeää ja tunteen, ettei ollut hyväksytty. Taiteilijat kuitenkin pystyivät keskenään ilmaisemaan tunteitaan." (Lainaus näyttelytekstistä.)
Reidar Särestöniemi: Sininen jaara, 1950-luku, öljy kankaalle. Reidar Särestöniemen museosäätiö.
"Yrjö Kaijärvi kuoli helmikuussa 1971. Reidar oli Etelämantereen purjehduksella, kun hän kuuli Kaijärven kuolemasta. Kuukautta aiemmin homoseksuaalisuus oli poistunut Suomen rikoslaista. Reidar maalasi surustaan ihmishahmoisen teoksen Maan päällä ja taivaassa. Kaksiosaisessa teoksessa Reidar koskettaa hellästi Yrjöä maan päällä ja taivaassa heillä on yhteiset siivet. Teos oli julkinen rakkaudentunnustus Yrjölle. (---) Reidar hukutti murheensa 1970-luvulla yhä enemmän alkoholiin ja lääkkeisiin. Alma-äiti kuoli vuonna 1973 ja Matti-isä vuonna 1974. Särestöniemessä paloi Honkapirtti uuden vuoden aattona 1977. (---) Reidarin viimeiseksi näyttelyksi jäi Japanin näyttely 1980. 56-vuotias Reidar Särestöniemi kuoli 27.5.1980. Kuukausi hänen kuolemansa jälkeen homoseksuaalisuus ei enää ollut virallisessa tautiluokituksessa. Särestöniemen museo avattiin yleisölle 1985." (Lainaus näyttelytekstistä.)
Reidar Särestöniemi: Maisema, öljy kankaalle. Reidar Särestöniemen museosäätiö.
Rautalammin museossa oleva näyttely on pieni. Kahteen tilaan on kuitenkin luotu vaikuttavilla näyttelyteksteillä ja Reidarin maalauksilla sekä Yrjön henkilökohtaisilla tavaroilla koskettava ja lämminhenkinen tunnelma. Mielestäni on äärimmäisen hienoa, että näyttely on juuri Rautalammilla. Kunnassa, jossa asuu 3195 ihmistä. Toivon lämpimästi, että näyttely vetää kävijöitä kauempaakin, sillä aihe on tärkeä ja Reidarin teokset monikerroksellisuudessaan hämmästyttäviä. 

Haikeuden ja surun jälkeen näyttelytunnelmat tiivistyivät näin:

"Välillä täyttää olemukseni
yksi ihminen
välillä räjäyttää minut
koko maailma.

Yksi ihminen - 
ja tässä yhdessä
maailma rakkaudessa."

- Yrjö Kaijärvi runoteoksessa Anna minun vaeltaa, 1966 - 

Särestöniemen teokset on lainattu Reidar Särestöniemen museosäätiöltä ja Kittilän kunnasta. Kaijärven aineiston on lainannut Yrjö Kaijärven perikunta.

Ystäväni Reidar Särestöniemi on esillä Rautalammin museossa 30.9.2019 saakka.

Ps. Kannattaa lukaista myös Noora Vaaralan Helsingin Sanomiin kirjoittama artikkeli näyttelystä.

5 kommenttia:

  1. Suurkiitos tästä blogikirjoituksesta.Tuli kyyneleet silmiin lukiessani.Harmi,etten tiennyt tästä 2019.
    Olin eilen Kimmo Pyykkö-museossa katsomassa Reidarin näyttelyn ja haltioiduin.(Olen karjalaisen taiteiljakodin kasvatti ja koko sukuni rajan takaa.)Isämme Eero Luukkonen puhui usein Reidarista ja ilm. tavannut hänet Lapin työmatkoillaan.Isämme maalasi nimenomaan luontoa ja mm. suosarjan.
    Katsoin näyttelyn jälkeen museon avajaisvideon,jonka pilasi Jyrki Siukonen lukemlla pikkulapuista tylsän monotonisesti Reidar Särestöniemen elämästä.Talolla olisi ollut oma opas parempi esittelijänä.
    Asiaan:Kirjoitin keväällä 1971 ylioppilasaineen seksuaalisista vähemmistöistä,mutta opettajani sanoi sen olen liian arkaluontoinen aihe.(En nuorena tiennyt,että se oli vielä rikoslaissa.)Kirjoitin sitten Bertol Brechtistä ja se meni läpi. Myöh. sain tietää,että olin edell.elämässä saksal.homomies Berliinistä,mutta kuolin keskitysleirillä kaasuun.Olin myös Seta-aktiivi 80-luvulla,koska tiedostin biseksuaalisuuteni Tanskassa 1980.Olen syntynyt 1952 ja opiskelin Hgin piirustuslaitoksella 1970-80-luvulla kuten Reidarkin muinoin.
    Suuntaan tänään Kangasalan kirjastoon ja etsin kirjoja molemmista taiteilijoista.
    Olen maalannut ja opiskellut myrkytöntä grafiikkaa Tampereen Sampolassa.Kirjoja löytyy nimillä Luukkonen ja Ferchichi.Olen miesten sukulaisielu/maailmankansalainen ja asunut useassa maassa ja opiskellut 10 mkieltä.Rakastan runoja ja luontoa.Lämmöllä Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Helena, kiitos viestistäsi. Onpa ihana kuulla, että blogiteksti teki sinuun vaikutuksen! Minä olen nähnyt tiedotteita tuosta mainitsemastasi Kimmo Pyykkö-museon Reidar-näyttelystä, mutta en taida valitettavasti ehtiä sitä livenä katsomaan. Reidarin teokset ovat väreineen vangitsevia.
      Olet ollut edelläkävijöitä tutkimuksinesi, vaikka aihe lopulta vaihtuikin.

      Poista
  2. Luen parhaillani Brita Polttilan Reidar-kirjaa.Ja siinä on kohta,jolloin miesten kirjeenvaihto alkoi.
    Löysin Kangasalta Yrjö Kaijärven kauneimmat runot/1956 Kangasalan kirjastosta.
    Panudun siihen seuraavaksi...
    Kanerva 1948
    Sait viileän veren,
    sinipunervat silmät,
    kodiks, kallion, kankaan
    levon ihmeellisen.
    Olen levoton veljes,
    mut kun sua katson,
    sinipunervan onnes
    saan ihmeelisen.
    Tajuan nyt, että Reidar matkusti paljon liki ko0ko ajan.Sydän ei kestänyt,mutta 56 v.Menossa koko ajan.

    VastaaPoista
  3. Hei, Löysin Tampereen Metso-kirjaston varastosta Y. Kaijärven Intian päiväkirjan/Otava 1958.
    Suomalainen porukka Yrjön mukana lähti v.1956 matkalle Intiaan autoilla Euroopan kautta.
    Olen vasta ahminut neljänneksen, mutta suosittelen.Oletko lukenut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, en ole lukenut kyseistä kirjaa, mutta kiitos vinkistä. :)

      Poista