Wolkoffin talomuseo kuuluu Lappeenrannan vanhimpiin puurakennuksiin. Kauppakadulla sijaitsevaan museoon pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla (Museokortti käy). Kauppakartanon rakennutti Jacob Claudelin ja se valmistui 1826. Talon Ainonkadun puoleinen siipi valmistui puolestaan vuonna 1905.
Tontti oli useiden eri kauppiaiden omistuksessa, kunnes vuonna 1872 sen osti jaroslavilainen kauppias Ivan Wolkoff (1827-1900). Suomen sodassa vuosina 1808-1809 Ruotsin itäiset läänit eli Suomen alue liitettiin Venäjään, jonka myötä venäläisten sotilaiden vanavedessä Suomeen virtasi myös siviiliväestöä. Ivan Wolkoff oli aloittanut uransa puutarhurina ja teurastajana. Myöhemmin hän sai Suomen kansalais- ja kauppiasoikeudet.
Venäläisestä maaorjasta kauppiaaksi edenneen Ivan Wolkoffin perilliset jatkoivat talossa kaupankäyntiä 1920-luvun alkuun asti, jonka jälkeen kaupan tilat vuokrattiin muille kauppiaille. Ivan Wolkoffia kuvailtiin erittäin ystävälliseksi ja sydämelliseksi ihmiseksi. Suku asui talossa neljän sukupolven ajan vuoteen 1983 saakka. Perikunta lahjoitti rakennuksen museokäyttöön 1986 ja sen ovet avattiin museona kesällä 1993. Nykyisin kauppatilassa toimii museokauppa ja lipunmyynti.
Ainonkadun puoleisessa siivessä on Wolkoffien koti, johon on vuosikymmenten saatossa kerrostunut runsas sisustus. Talomuseossa ortodoksinen kulttuuri ja perheen venäläinen tausta ovat vahvasti esillä. Monet kodin esineet kertovat Wolkoffien keskeisestä asemasta Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan ja Linnoituksen Pokrovan kirkon historiassa. Pokrovan kirkko on Suomen vanhin ortodoksinen kirkko (1785).
Museokoti ei kerro vain yhden suvun tarinaa, vaan se edustaa Venäjän vallan alla Suomeen muuttaneiden emigranttiperheiden historiaa. Wolkoffien koti on ollut kulttuurien kohtaamispaikka: venäläisyyden ja suomalaisuuden, ortodoksisuuden ja luterilaisuuden.
Nykyisessä maailmantilanteessa paikka voi tuntua ristiriitaiselta, mutta minulle tämä oli positiivinen esimerkki siitä, kuinka Suomi ja Venäjä ovat tarvinneet toisiaan etenkin rajan tuntumassa. Kauppaa on aina käyty puolin ja toisin. Valitettavasti nyt itärajan kunnat ja kaupungit uhkaavat näivettyä palveluiden vähyyden vuoksi. Venäläistä ostovoimaa ei rajasulun vuoksi ole saatavilla.
Wolkoffit olivat Lappeenrannassa hyvin tunnettuja ja pidettyjä. Anna Wolkoff (1901-1983) oli viimeinen talossa asunut suvun jäsen. Anna opiskeli kieliä ja valmistui maisteriksi. Hän meni naimisiin Väinö Nissisen (1900-1938) kanssa ja asui avioiduttuaan Imatralla. Väinö Nissisen kuoltua junaonnettomuudessa Anna muutti takaisin lapsuuskotiinsa Lappeenrantaan. Hän sai opettajan viran Lappeenrannan lyseosta vuonna 1946 eikä avioitunut uudelleen.
Anna Wolkoff muistetaan edelleen aikalaisten puheissa legendaarisena ja tiukkana venäjän ja saksan kielen opettajana. Laiskanläksyjä oli kuulema niin paljon, että jono ulottui ulos asti. Opas kertoi, että ne opiskelijat, jotka olivat hakeutuneet Lappeenrannasta jatko-opiskelemaan venäjän kieltä Helsinkiin, saivat lykkäystä opintojensa aloittamiseen. Helsingin yliopistossa tiedettiin, että Anna Wolkoffin opissa olleet opiskelijat olivat taidoiltaan muita opiskelijoita edellä: "Aloitatte sitten kevätlukukaudella."
Wolkoffin talomuseossa on säilynyt positiivisella tavalla pysähtynyt tunnelma, mutta oppaan tarinat saavat talon heräämään. Entisen sekatavarakaupan tilalla sijaitsevassa museokaupassa on edelleen säilynyt yksityiskohtia alkuperäisestä puodista, kuten alkuperäiset seinävitriinit. Mielestäni Wolkoffin talomuseo on tärkeä pala historiaa osoittamaan kahden kulttuurin yhteiseloa sulassa sovussa.
Wolkoffien jouluun voi käydä tutustumassa Ylen artikkelissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti