Rakuunoiden historiaa

Etsiessäni majoitusta Lappeenrannasta, huomasin erikoiselta kuulostavan Hotelli Rakuunan. Rakuunamäellä sijaitseva Hotelli Rakuuna on entinen kasarmin majoitusrakennus. Hotellissa on upeasti kunnioitettu alueen historiaa ja tämä sai kiinnostumaan aiheesta enemmän. Mitä rakuunat olivat ja millaista toimintaa kaupungissa on ollut?

Hotellihuoneet oli nimetty Mannerheimin-ristin ritareiden mukaan.

Rakuuna-sana tulee ranskankielisestä sanasta dragon. Tällä tarkoitetaan sotilasta, joka taisteli jalan, mutta liikkui ratsain. Rakuunoiden aseistuksena oli tyypillisesti lyhyet musketit tai karbiinit. Rakuunoiden maine alkaa 1600-1700-luvuilta, jolloin suomalaiset taistelivat ruotsalaisissa ratsujoukoissa. 30-vuotisessa sodassa heidät tunnettiin hakkapeliittoina, joiden pelätty huuto kaikui: “Hakkaa päälle!”

Pentti Papinaho: Rakuuna-patsas, 1982.

Suomen Rakuunarykmentti perustettiin 1889 ja kasarmirakennukset nousivat Lappeenrannan Rakuunamäelle vuosina 1889-1894. Enimmillään kasarmin vahvuus oli 1600 miestä ja 1500 ratsua.

Ratsuväkimuseo

Avattuani silmät aiheelle, kaupungista tuntui löytyvän paljon viitteitä rakuunoiden historiasta. Ja tämä johdatti myös Linnoituksessa sijaitsevaan Ratsuväkimuseoon hakemaan historiatietoa. Museo sijaitsee Lappeenrannan vanhimmassa rakennuksessa. Se valmistui 1772 venäläisen sotaväen vartiotuvaksi. Ratsuväkimuseo on toiminut rakennuksesta vuodesta 1973.

1500-luku

Näyttely esittelee suomalaisen ratsuväen vaiheita 1500-luvulta tähän päivään. Esillä on ratsuväkeen liittyvää esineistöä unohtamatta kenties sitä tärkeintä, hevosta. Kuningas Kustaa Vaasa antoi vuonna 1555 määräyksen suomalaisten sotajoukkojen perustamisesta. Sitä voidaan pitää Suomen ratsuväen alkuna.

1600-luku

1600-luvulla Kaarlen poika Kustaa II Aadolf aloitti sotalaitoksen perinpohjaisen uudistamisen Venäjän kanssa solmitun Stolbovan rauhan jälkeen vuonna 1617. Suomen ratsulipustot toimivat tuolloin maakunnallisina lippueina - Varsinais-Suomesta, Hämeestä, Uudeltamaalta, Savosta ja Karjalasta koottuina. Ne olivat vahvasti talonpoikaistaustaisia. Ratsutila sai merkittävän verohelpotuksen, joten palvelukseen hakeuduttiin mieluusti. Pitkät sotaretket aiheuttivat myös karkuruutta. Ruotsin armeijassa palveli kuitenkin enemmän suomalaista kuin ruotsalaista ratsuväkeä. Myöhempi historiankirjoitus on nimennyt nämä Kustaa Aadolfin arvostamat suomalaiset ratsumiehet hakkapeliitoiksi. Ratsumiehet saivat 1640-luvulla rinnalleen rakuunoita, eli sotilaita, jotka liikkuivat ratsain, mutta taistelivat jalkaisin. 

1700-luku

Keskieurooppalainen ratsuväki luotti 1700-luvun taitteessa  ratsuväen tulivoimaan. Tiiviissä rivistössä vauhdilla lähestyvä ratsuväki oli vihollisille psykologinen pelote. Ratsuväki oli alkanut käyttää pistoolien ohella muskettia pienempää ratsupyssyä, karbiinia. Rakuunoiden nähtiin tuolloin olevan kevyttä ratsuväkeä.

Venäjä mursi Suomen puolustuksen ja miehitti maan vuosina 1714-1721. Ajanjaksoa on myöhemmin alettu kutsumaan Isovihaksi. Sodan lopussa ratsuväkeä uudistettiin muuttamalla kaikki Suomen ratsurykmentit rakuunarykmenteiksi.

Sota-aikoina rakuunat suorittivat tiedustelutehtäviä pieninä etuvartiojoukkoina. Rakuunoita käytettiin myös varmistukseen ja lähettitehtäviin. Ratsuväen merkitys sotatoimissa ei ollut enää 1700-luvun lopulla niin ratkaiseva kuin suurvalta-aikana. Taistelutaktiikkaa muutettiin. Lappeenrannassa hevosen selässä taistelleet Karjalan rakuunat käyttivät miekkahyökkäyksen sijasta passiivista, tulitaisteluun nojaavaa keskieurooppalaista taistelutapaa. Vuonna 1756 tuli ohjesääntö, jossa kiellettiin tuliaseen käyttö ratsailla. Miekka tai sapeli oli rakuunalle välttämätön ase aina 1800-luvulle saakka.

Rauhan aikana rakuunoita komennettiin linnoitustöihin, kuten Viaporin eli Suomenlinnan rakentamiseen. Venäjään liitetyn Vanhan Suomen talonpoikia ei viety sotapalvelukseen Venäjän armeijaan, mutta sen sijaan he joutuivat majoittamaan venäläisen sotaväen, ja osallistumaan linnoittamiseen, jotka olivat rajaseudun asukkaille suuria rasituksia.

1800-luku

Vanhasta Suomesta oli rekrytoitu miehiä Venäjän armeijaan vuodesta 1797 lähtien, ja autonomian aikana tuhansia suomalaisia hakeutui palvelemaan venäläisissä joukko-osastoissa, osan päätyessä ratsuväkeen. Noin 4000:sta autonomian kaudella Venäjän armeijassa palvelleesta suomalaisesta upseerista kenraaleiksi yleni 400. Kuuluisin heistä on ratsuväessä palvellut Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867-1951).

Rakuunarykmentti Lappeenrantaan

Venäjällä siirryttiin eurooppalaisen mallin mukaiseen yleiseen asevelvollisuuteen 1874, ja Suomessa vuonna 1878 vahvistettu asevelvollisuuslaki astui voimaan 1881. Suomen Rakuunarykmentti perustettiin 1889. Kutsunnoissa hyväksytyistä, 21 vuotta täyttäneistä miehistä, valittiin kolme vuotta kestävään aktiivipalvelukseen arvalla noin joka viides. Rykmentti sijoitettiin Lappeenrantaan, koska venäläisen ja suomalaisen sotaväen aiemmin käyttämä leikikenttä nähtiin ratsuväen käyttöön sopivana harjoitusalueena. Kaupunki sijaitsi myös hyvien kulkuyhteyksien varrella.

Rakuunoiden koulutus

Opetuskielinä rakuunarykmentissä käytettiin suomea ja ruotsia, komentokielen ollessa venäjä. Upseeristosta monen äidinkieli oli ruotsi, miehistön ollessa pääosin suomenkielistä. Ratsuväkikoulutus oli vaativaa ja vaarallista. Harjoittelu alkoi ratsastusasentoa sekä sapelilla lyömistä opetellen ja vähitellen siirryttiin taitoratsastukseen. Päivät olivat tarkasti aikataulutettuja, mutta rakuunat univormuissaan olivat tuttu näky myös Lappeenrannan kaduilla.

Täyspalvelleita rakuunoita palkattiin mielellään poliiseiksi tai rautateille. Suomen Rakuunarykmentti ei koskaan osallistunut sotatoimiin ennen vuoden 1901 sortokauden venäläistämistoimista johtunutta hajottamistaan. Se kuitenkin sai paljon mainetta osallistuessaan Venäjän armeijan suuriin sotaharjoituksiin.

1900-luku

Suomalaisia lähti vuodesta 1915 alkaen salaa Saksaan, saadakseen sotilaskoulutusta itsenäisyystaistelussa Venäjää vastaan. Saksa oli Venäjän vihollinen I maailmansodassa, joten Suomessa vallinneiden Venäjän lakien mukaan lähtijät syyllistyivät maanpetokseen.

Syksyllä 1917 rintamalla maailmansodassa olleita jääkäreitä alettiin jatkokouluttaa. Pataljoonassa aloitettiin yhdeksän opetuskurssia, joista yksi oli ratsuväkikoulutusta. Aiemmin vain joukkueenjohtajat olivat saaneet viestiratsastusopetusta, nyt ratsastus- ja lähettikoulutusta jatkettiin ja laajennettiin.

Kranaatinsirpaleista haavoittuneen hevosen hoitoa pakkopilttuussa Itä-Karjalassa 1941.

Venäjän maaliskuun vallankumouksen, ja sitä seuranneiden tapahtumien seurauksena Suomi oli ilman yleistä järjestysvaltaa loppukesällä 1917. Rakuunarykmentillä oli tehtävä kouluttaa ratsupoliiseja Helsinkiin.

Suomen sisällissodan jälkeen keväällä 1918, maassa vallitsi voimakas saksalaisvaikutus. Itsenäisen Suomen armeijaa alettiin luomaan saksalaisen sotilasjärjestelmän mukaiseksi. Mannerheim vastusti sitä ja erosi armeijan ylipäällikkyydestä.

Ratsujääkärirykmentin nimi lyhentyi Karjalan Ratsurykmentiksi, ja maaliskuussa 1919 se muuttui Hämeen Ratsurykmentiksi, koska rykmentin asemapaikaksi vakiintui Hämeenlinna. Hajautetulta ratsuväeltä puuttui yhtenäinen johto, joten asevelvollisten koulutus poikkesi toisistaan. Aselaji yhtenäistyi, kun Lappeenrantaan sijoitettiin vuonna 1921 Ratsuväkiprikaati.

Ratsuväki tiensä päässä 

Viimeiset ratsuväkitaistelut käytiin ensimmäisessä maailmansodassa. Toisessa maailmansodassa hevosia käytettiin muun muassa tykistön vetojuhtina.

Puolustusministeriö ja pääesikunta alkoivat 1980-luvun lopulla suunnitella Uudenmaan Rakuunapataljoonan lakkauttamista. Lopputulos oli, että Rakuunapataljoona itsenäisenä joukko-osastona lakkautettiin ja liitettiin Savon Prikaatiin vuoden 1989 lopussa. Lappeenrantaan kuitenkin jäi Maanpuolustusopiston, myöhemmän Maasotakoulun, alaisuudessa kaksi rakuunaeskadroonaa ja rakuunasoittokunta komentajineen. Myöhemmin toinen eskadroona lakkautettiin. Varusmieskoulutus loppui 17 vuodeksi; tuona aikana muiden varuskuntien sotilaat viettivät Rakuunamäellä loppuosan palvelusajastaan. Koulutus alkoi uudelleen vuonna 2007.

Rakuunaeskadroonassa koulutetuista rakuunoista tuli lähinnä kuljettajia, sotilaspoliiseja ja lääkintämiehiä. Maavoimien edustussoittokuntana toimiva Rakuunasoittokunta on edelleen näkyvästi esillä. Vuonna 2016 soittokunta sai johtoonsa puolustusvoimien kantaväen historian ensimmäisen naiskapellimestarin, musiikkiyliluutnantti Aino Koskelan.

Lahdessa Hämeen Ratsujääkäripataljoonan viimeiset ratsumiehet kotiutettiin vuoden 2014 joulukuussa. Ratsujääkäripataljoona lakkautettiin Hämeen Rykmentin myötä. Lappeenrannan rakuunat marssivat viimeisen kerran Rakuunamäen portista 15.12.2016. Tuona päivänä viimeinen, 26 hengen varusmieserä kotiutettiin, ja rakuunoiden koulutus Suomessa päättyi. Nyt jäljellä ovat vain perinteet.  

Historian vaalimista

Lappeenranta on onnistunut vaalimaan rakuunoiden historiaa hienosti. Kaupunki sai minutkin kiinnostumaan aiheesta, jolle sotahistoria on maailmansotia lukuun ottamatta tavallisesti vaikea pala. Kaupungissa liikkuu kesäisin edelleen rakuunaratsukoita.

Rakuunamäki näytti elinvoimaiselta ja hotellikokemus oli hyvä. Tosin huomasin, että kohderyhmä oli oman vierailuni aikaan melko miesvoittoinen. Vanhempia miesryhmiä oli majoittujina useampia. Sanottakoon kuitenkin, että Hotelli Rakuuna soveltuu hyvin myös perhematkailuun, sillä toisessa kerroksessa (vai ensimmäisessä, jos katutaso lasketaan nollaksi?) on hyvä leikkipaikka kiipeilytelineineen ja iso oleskelutila jääkaappeineen ja ruoanlaittomahdollisuuksineen. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan vilpitön suositus ketjuhotellien rinnalle. Upeaa, että vanhat rakennukset ovat saaneet sisälleen uutta elämää.

Lappeenranta näytti kesäisten hiekkalinnojen sijaan uudenlaisen puolen itsestään. Edellisessä tekstissä vierailin myös Wolkoffin talomuseossa.