Monikulttuurinen Savo

Osa teistä muistaa Itä-Suomen yliopiston tutkimushankkeen, jonka myötä suomalaiset ja maahanmuuttajataustaiset nuoret kohtasivat toisensa maalaustyöpajassa. Nuoret maalasivat Kuopion yliopistollisen sairaalan portaikkoon toisilleen yhteisiä teemoja: luonto, eläimet, vesistöt, toisista välittäminen ja ystävyys. Tuolloin pääsin itsekin näkemään yhteistyön edistymisen tilanteessa, jossa nuorilla ei välttämättä ole yhteistä kieltä.

Tutkimushankkeen myötä nuoret ovat jatkaneet toistensa kohtaamista ja ryhmienvälisten suhteiden pohtimista. Kuopion museon monitoimitilassa oli näyttely (4.10.-29.10.2024), jossa esiteltiin nuorten tekemiä maalauksia ja piirroksia. Hankkeessa tutkitaan maahanmuuttajataustaisten ja suomalaisten nuorten mielikuvia toisistaan, elämästään ja tulevaisuudestaan monikulttuurisessa Savossa. Piirustuksissa ja maalauksissa nuoret käsittelevät ajatuksiaan ja kokemuksiaan eri kulttuuritaustoista.

"Miten eri taustoista tulevat ihmiset voisivat elää yhdessä? Kuinka ihmisten välistä yhteiseloa voisi tukea? Näiden kysymysten siivittämänä, tässä sosiaalipsykologian tieteenalaan kiinnittyvässä tutkimushankkeessa kohdistetaan katse yhä monikulttuurisemmaksi muuttuvaan Savoon ja tarkastellaan suomalaisten lisäksi suurimpia maahanmuuttajaryhmiä Kuopiossa – Ukrainasta ja Lähi-idästä Savoon tulleita – ja näiden ryhmien välisiä suhteita."

"Tykkään tutustua uusiin ihmisiin ja minua kiinnostaa eri kulttuurit. Tein tämän piirroksen, jotta ihmiset oppisivat tervehtimään erilaisia ihmisiä ja eri kulttuurista tulevia ihmisiä. Olen huomannut, että kielet ovat täysin erilaisia."

Mikä meitä kaikkia yhdistää?

Piirustusten ja maalausten lisäksi tekstiosuudet avasivat vielä konkreettisemmin teosten takana olevia ajatuksia. Olin yllättynyt kuinka hyvin nuoret sanoittivat ajatuksiaan.

"Kuvassa on kaksi eri kansallisuutta olevaa kissaa ja heidän tapaamisensa ja pieni dialogi (Kuka olet? Kuka minä olen?). Kuva on toteutettu kahdella värillä, koska yksi kissa on musta, toinen on valkoinen ja muita värejä ei yksinkertaisesti tarvita. Kun tutustun toista kansallisuutta olevaan ihmiseen, koen turvattomuuden tunnetta ja monenlaisia muita tunteita, ne ovat erilaisia ja riippuvat paikasta, ajasta ja henkilöstä, johon tutustun. Useimmiten se on tietenkin kiinnostuksen tunnetta."

"Kun tapasin ihmisiä, jotka eivät puhuneet minun kieltäni, aloin heti miettiä, kuinka voisin ymmärtää heitä. (---) Tunsin samaa harmautta kuin mies tuossa kuvassa. Pääni oli täynnä puuroa, kun minulle kerrottiin jostakin, mutta en ymmärtänyt, mitä he sanoivat."

"Työlläni haluaisin ilmaista sitä, kuinka mielestäni eri kulttuurit ovat kiinnostavia ja mielenkiintoisia. Ja sitä kuinka kenenkään ei tarvitse hävetä omaa kulttuuriaan ja pelätä erottuvansa sen takia joukosta, sillä se on hyvä asia. Ja meidän pitäisi kunnioittaa ja juhlia erojamme, sillä maailma olisi hyvin tylsä paikka, jos kaikki olisivat samanlaisia."

"Piirustuksessani käytin paljon mustia viivoja kuvaamaan ideaani. Muiden tuntemattomien ihmisten tapaaminen on aina hieman haastavaa. Koska ette tunne toisianne. Eri kulttuureista tulevien ihmisten tapaaminen on vielä haastavampaa, koska ei aluksi tiedä, miten käyttäytyä ja mitä odottaa. Mutta pohjimmiltaan ihmisinä olemme kaikki 'rationaalisia eläimiä' ja tiedämme, ettemme voi elää ilman toisiamme. Se on täysin mahdotonta. Varsinkin nykyään internet ja media yhdistävät elämäämme entistä enemmän. (---) Mutta tiedän ja myönnän, kuinka tärkeää kommunikointi kaikkien ihmisten kanssa on riippumatta rodusta, kansallisuudesta, kielestä jne. Piirustuksen päissä olevat viivat osoittavat tämän yhteyden. Nämä ovat vieraita eri kulttuureista, mutta kaikki ovat yhteydessä toisiinsa."

Toivo toisenlaisesta tulevaisuudesta

[Kuva 22] "Piirustuksessa piirsin kolme eri väreistä ja kansallisuuksista koostuvaa kättä. Mikään ei estä ihmisiä liittymästä yhteen ja tapaamasta toisiaan, mutta jotkut ennakkoluulot ja väärinkäsitykset pitävät heidät erillään toisistaan. Kun annamme mahdollisuuden, voimme huomata, että ihmiset ovat ensimmäisen mahdollisuuden arvoisia."

[Kuva 23] "Piirsin moskeijan rakennuksen, sillä tiedän jo vähän islamin uskonnosta, muslimikaverini vuoksi. Tykkäsin myös siitä, mille rakennus näytti ja miten se lopulta muodostui kivasti piirustuksessani. Islamin uskonto on minun mielestäni myös hyvin kiinnostavaa ja erikoista."

"Olen maalannut erittäin mukavan ja aurinkoisen rannan, jonne ihmiset menevät ottamaan aurinkoa ja nauttimaan siellä olemisesta perheensä kanssa. Se liittyy mielestäni tulevaisuuteen. (---) Kun saavuimme rannalle, oli juuri tällainen aurinkoinen päivä. Mutta erittäin tuskallista, koska menetimme veljemme. Maalasin tämän kertoakseni, että haluaisin tulevaisuudessa työskennellä veneillä tai rajojen kautta Eurooppaan tulevien pakolaisten pelastamiseksi, jotta kukaan muu lapsi, kuten veljeni, ei menetä henkeänsä. Haluan pelastaa lapset ja tehdä kaikkeni heidän hyväkseen."

Milloin olet viimeksi yrittänyt ymmärtää "vihollistasi"?

Tutkimushankkeeseen osallistuvat nuoret saavat mahdollisuuden tutkia ja tutustua toisiinsa ja toistensa kulttuureihin turvallisessa ja neutraalissa ympäristössä. Nykyinen [aikuisten] maailma tuntuu huutavan vain äärimmäisiä mielipiteitä, ettei turvallista tutkimusmatkaa erilaisuuden pohtimiselle ja ymmärtämiselle tunnu olevan. Tämän vuoksi pidän tutkimushanketta tärkeänä. Jokaisen tulisi pysähtyä pohtimaan "uhkana" kokemiaan ihmisiä ja heidän mielipiteitään ja arvojaan: miksi he ajattelevat siten kuin ajattelevat. 

Itselleni arvokas ja mielipiteitäni horjuttava kokemus oli Ylellä esitetty dokumenttisarja Amerikasta ja sen jakautuneesta kansasta: Jaakko Keso - Tämä on Amerikka. On helppoa huudella eurooppalaisena ja suomalaisena, että miten jotkut äänestivät Trumpia, mutta dokumentti auttoi ymmärtämään - ei hyväksymään - mutta ymmärtämään heidän näkökulmansa. Ja mielikuvani Amerikasta ei enää ollutkaan niin mustavalkoinen.

   

Kiitos tutkimushankkeen porukalle tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta!

Jään mielenkiinnolla odottamaan lopputulosta.