Unelmista totta - Jalin näyttely

Välillä sattumat osuvat kohdilleen niin hyvin, että siitä syntynyttä iloa haluaa jakaa. Näin kävi töissä, kun Kuopion yliopistollisen sairaalan käytävägalleriaan tuli näyttelyperuutus lyhyellä varoitusajalla. Ajattelin aluksi, että jätän seinän tyhjäksi, sillä tuntuisi väärältä hoputtaa ketään järjestämään näyttelyä noin vain. Mutta sitten näin somessa kuopiolaisen Heikkisen perheen elämästä kertovassa Instagram-tarinassa kuvan joka pysäytti:

Kuva kaapattu @heikkinenperhe Instagram-tarinasta.

Olin seurannut jo jonkin aikaa Heikkisen perheen elämää Instagramista ja tiesin, että Jalilla on paljon piirustuksia, joita hän voisi tuoda esille. Ja mikä parasta, jos voisin toteuttaa näin pienellä eleellä nuoren miehen toiveen, tekisin sen mielelläni. Otin yhteyttä perheeseen ja asiat edistyivät nopeasti. Tänään avautui virallisesti Jali Heikkisen taidenäyttely KYSissä, jota hän oli itse ripustamassa.

Jalin entinen koulu tilasi häneltä kouluun seinämaalauksen teemalla erilainen ystävyys. Kuvan julkaisuun on saatu lupa.

"Jali Heikkinen on kuopiolainen 26-vuotias kehitysvammainen autisti. Hän on edennyt pitkän tien hyvin varovaisesta kynänkäyttäjästä värikkäiden taulujen maalaajaksi. Piirtäminen on ollut Jalille lapsuudesta asti apuna rauhoittumiseen ja keskittymiseen. Alkuun työt olivat hyvin pieniä mustavalkoisia piirustuksia, mutta vähitellen hän rohkaistui värien käyttöön.

Jalin tapa on piirtää liikkuvasta kuvasta ilman hahmottelua. Piirtämisen ja maalaamisen lisäksi monipuolinen Jali virkkaa, muovailee ja askartelee. Hän haluaa ilahduttaa kädentöillään muita ihmisiä. Jali on tehnyt muun muassa siskon- ja veljenlapsille värityskirjoja."

Näyttelyssä on esillä sekä mustavalkoisia piirustuksia että värikkäitä maalauksia. Jalin näyttely on esillä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa, G2-käytävägalleriassa (2.kerros), Kaarisairaalan ja Puijon pääsairaalan välisellä käytävällä 31.1.2025 saakka.

Jali on maalannut itsensä kuvan vasempaan reunaan, joulupukin joukkoihin.

Taideasiantuntijan tunnelmat

En tavallisestikaan puutu juurikaan näytteilleasettajien ripustukseen, mutta tässä tapauksessa minulle oli erityisen tärkeää, että Jali saisi itse tehdä mahdollisimman paljon. Olihan tämä hänen näyttelynsä. En ollut tavannut Jalia aiemmin, joten oli hienoa, että hänen vanhempansa olivat mukana, joten minulla oli luottavainen olo, että kaikki menee hyvin.

Aluksi teokset jaoteltiin eri teemojen mukaan. Kun Jali sai ripustaa teoksia esille ja hän alkoi hiljalleen hahmottaa näyttelynsä kokonaiskuvan, alkoi häntä kovasti hymyilyttää. Hän taisi itsekin olla ylpeä ja iloinen tuotoksistaan. Jali kysyi minulta monta kertaa: "Henna, oletko iloinen, kun minä toin piirustukset tänne?" Ja tottakai minä olin iloinen! Sain täytettyä tyhjän näyttelyajankohdan ja värikkäät teokset ilahduttavat seuraavat kaksi ja puoli kuukautta kaikkia ohikulkijoita. Tauluja on esillä 40 kappaletta.

Tällaiset hetket jäävät mieleen. Vaikka työni on pääasiassa tietokoneella työskentelyä, näyttelyihin liittyvät kohtaamiset saavat huomaamaan mikä merkitys visuaalisella kulttuurilla sairaalassakin on. Jo ensimmäisen näyttelypäivän aikana useat ovat pysähtyneet lukemaan Jalin tarinan ja katsomaan hänen taulujaan.

Kiitos perhe Heikkinen ihanasta yhteistyöstä!