Yksi reissun kohokohdista oli päästä vip-kierrokselle Marin kanssa Wahlbergin museotaloon. Laivanvarustaja ja tupakkatehtailija Fredrik Wahlberg rakennutti talon kodikseen vuonna 1870. Uudenkaupungin porvariselämästä kertova rakennus kätkee sisäänsä muun muassa upeita vanhoja kaakeliuuneja ja kattomaalauksia sekä salongin alkuperäiset käsinmaalatut tapetit, joilla on ikää jo yli 140 vuotta. Salin katosta roikkuu komea kristallikruunu, jonka Wahlberg hankki aikoinaan Italiasta.
Hienoista ja koristeellisista huonekaluista ja yksityiskohdista huolimatta Wahlbergin museotalossa on kodikas tunnelma. Huonekasvit ja kahvi- ja ruokapöydät herkkuineen luovat tunnelman kuin isäntäväki olisi vain poikennut johonkin.
 |
| Robert Wilhelm Ekmanin maalaus. |
 |
| Arvid Liljelundin maalaamia muotokuvia. |
Uudessakaupungissa entisaikojen porvaristo oli aina tavalla tai toisella merenkulussa mukana. Tätä elämää ja elämäntapaa esittelee museon toisessa kerroksessa oleva näyttely. Merimieskirstuja, matkamuistoja, laivatauluja ja kapteenin navigointivälineitä.
 |
| Höyrylaiva Olovsborgin miehistöä. |
Meri, merenkulku ja saaristolaiselämä ovat aina olleet itselleni todella vieraita. Sisämaan asukkina nautin järvimaisemista todella paljon, mutta meressä on suuruudessaan jotain pelottavaa. Myrskyluodon Maija kiehtoo, mutta esimerkiksi priki, kaljaasi, kuunari ja fregatti ovat minulle sanoina täyttä hepreaa. Tämän vuoksi yläkerran näyttely tuntui samaan aikaan hienolta ja oudolta. Tällaisia esineitä olen nähnyt aiemmin vain elokuvissa. Maanviljelykulttuuriin tottuneelle on outoa, että jollekin merenkulun historia on yhtä tuttua kuin kaskiviljelyn perinne Itä-Suomessa.
Tämän vuoksi museoissa on kiva käydä: tutustua uusiin asioihin, verestää vanhoja muistoja,
kerätä uusia kokemuksia ja heittäytyä erilaisiin tunnelmiin.
Kiitos opastuksesta Mari! Täältä lähti myös perinteiset postikorttiterveiset sukulaisille.
