maanantai 14. tammikuuta 2019

Kotijuttuja

Nyt voin kertoa miksi joulukuu hurahti ohi ilman ainuttakaan blogipostausta. Töiden sivussa kaikki vapaa-aika meni monien asioiden selvittämiseen, papereiden allekirjoittamiseen ja lopulta asioiden hoitamiseen. Joulu ja uusi vuosi menivät vähän ohi. Kaikki tämä johti siihen, että kolmen vuoden etsinnän ja vuoden aktiivisen näyttökiertelyn jälkeen meillä on ihka ensimmäinen oma koti. Tunnelmat tiivistyvät aika hyvin yllä olevaan kuvaan. Rintamamiestalo vuodelta 1952 tuntui rakkaalta jo alusta alkaen, mutta vaatii tietynlaista luonnetta ja asennetta muuttaa vanhaan taloon. Kaikille se ei sovi. On hyväksyttävä, että jokin projekti tulee aina olemaan kesken, ja että yllätyksiä saattaa ilmaantua. Kaikesta huolimatta en haluaisi asua missään muualla. Minulle on aina ollut itsestään selvää, että muuttaisin joskus vanhaan taloon. Tarvitsen ja kaipaan sitä historiaa ja ajan kerroksellisuutta ympärilleni. Rintamamiestalojen tunnelmaan liittyy myös voimakkaasti se, että molemmat mummolani ovat olleet näitä samanlaisia puolitoistakerroksisia kuutioita. Olen viettänyt niissä lapsuuteni parhaita hetkiä.
Tulevaisuudessa on siis paljon uuden opettelua, mutta toivon että saamme tämän vaaleansinisen kuution kanssa monia yhteisiä vuosia. Tämän postauksen myötä lisään sivupalkkiin tunnisteen kotijuttuja, mutta tuskin Hurmioituneesta silti mikään sisustus- ja remonttiblogi tulee. Mutta aiheita todennäköisesti sivutaan tavalla tai toisella. Nyt ne kaikki vuosien saatossa perimäni ja kirppareilta haalimani huonekalut ja esineet pääsevät oikeaan kotiin. Kuten nämä löydöt:
Tähän nojatuoliin ihastuin välittömästi, mutta autottomana olin ongelman edessä: kuinka kuljettaisin sen kirpparilta kotiin? Ei auttanut muu kuin raahata tuoli bussiin. Voihan sitä kanssamatkustajien huomiota kerätä näinkin.... Lasilöytöjen löytö on omalla kohdallani tämä. Tamara Aladinin Carmen-kääntömaljakko (1972-1981), Riihimäen lasi...0,50 euroa!
Vaikka rakastan 1950-60-lukujen muotoilua ja sisustusta, en halua kodistani museota tai mummolaa. Tarkoitus on luoda uutta ja vanhaa yhdistelevä kokonaisuus, joka ei ole vielä täysin hahmottunut. Sekin selkenee ajan kanssa. Kierrätystavarat ovat kuitenkin pääosassa. Kaikki alkoi kuitenkin sillä, että kuluneet ja likaiset mäntylattiat hiottiin ja lakattiin ennen kuin sisään kannettiin huonekaluja. Nyt seinille voi huoletta laittaa kirkkaitakin värejä tai kuoseja, eikä lattia vie kaikkea huomiota. Tuo taustalla oleva vihreä seinä ei tule jäämään...
Osaavammat tekisivät lattian hiomisen ja lakkaamisen itse, mutta päätimme jättää asian ammattilaiselle ja se kannatti. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan vilpitön kiitos upeasta lopputuloksesta! Lattiatöistä vastasi Tapio Pitkänen Oy ja kaikkeen meni puolitoista päivää. Tämä sisälsi hiomisen ja 3 x valkolakkauksen. Itse olimme pohjatöinä tehneet lattalistojen ym. irrottamisen. Halusin puulattian näyttävän edelleen puulattialta, siksi maalausta ei mietitty.
Talossa on jossain vaiheessa pidetty aika räikeistä väreistä. Kirkkaanvihreän seinän lisäksi talossa on myös sininen huone. Verenpunaista(!) seinäpintaakin paljastui lattialistoja irrotellessa, mutta onneksi ne oli maalattu aiemmin piiloon. Peittävien pohjamaalien jälkeen voi alkaa suunnitella millä itse tahtoisi seinät värittää.

Pientä tekemistä tulee siis riittämään, mutta odotan sitä innolla. Nyt tiedätte joulukuun salaisuuden. ;)

11 kommenttia:

  1. Ihana talo. Lämpimät onnittelut! Iloa ja voimia remonttiin! ♥

    VastaaPoista
  2. Onnea uuteen kotiin - jään odottamaan mielenkiinnolla talo- ja puutarhajuttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niitäkin juttuja tänne varmasti ajan myötä ilmestyy. :)

      Poista
  3. Voi miten ihanaa. Muistan vieläkin sen tunteen, kun ensimmäisen kerran tulin oman vanhan kotini pihaan ja aloin aavistella, että se taitaa olla tässä. Meidän koti.

    VastaaPoista
  4. Jahas, joku on kirjannut minut ulos tililtäni. Edellisen lähetti siis Blogloviniin uudelleen tiensä löytänyt Paluumuuttajatar

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heipähei pitkästä aikaa Paluumuuttajatar! Muistan niin hyvin ne ensimmäiset postaukset, kun palasitte Suomeen ja esittelit pilkahduksen verran uutta kotianne. Se on ihana edelleen! Kuinka monta vuotta siitäkin paluumuutosta jo on... :o

      Poista
  5. Onnea uuteen kotiin! Kotijuttuja kyllä lukisin mielelläni. Itselläni on muistaakseni saman vuoden (vai olisiko -53?) kerrostalokoti. Pari huonekalua ja esinettä muistuttaa 50-luvusta, muuten mennään "sekatyylillä". Katsotaan onnistunko kommentoimaan, Blogger on jotenkin kosahtanut syksyn aikana, enkä voi kommentoida tililläni kirjautuneena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liiolii. ♥ Kotijuttujakin varmasti tulee silloin tällöin. Nyt on vain kaikki vielä täysin hyrskyn myrskyn, joten varsinaiseen kotiutumiseen menee vielä aikaa. Ja sekatyylikin on hyvä tyyli. Niissä on usein luonnetta ja persoonaa. :)

      Poista
  6. Ihanalta kuulostaa ja kauniilta näyttää. Onnea uuteen kotiin!

    VastaaPoista