Ymmärtää vaiko ei?

 
Tuomas Enbuske haastatteli ruotsalaista kuvataiteilijaa Ernst Billgreniä ohjelmassa Sivistyksen käsikirja. Hän pohti muun muassa taiteen sanomaa sekä sitä, pitääkö taidetta ymmärtää.


(kuva täältä)

"On väärin luulla, että pitäisi ymmärtää jotakin taiteesta. Ei kukaan suutu ellei ymmärrä puuta. Ei kukaan ihmettele niitä ilmiöinä. Ei kukaan sano: 'En ole ikinä käsittänyt puita'. Taiteessa on harvoin mitä pitäisi ymmärtää. Ei taiteen tarkoitus ole olla kuva-arvoitus, joka pitää ratkaista. Yleensä tarkoitetaan kai, että teos ei miellytä. Sanotaan ettei ymmärretä, mutta se on väärä sana.

Taiteesta puhuttaessa ei kannata lähteä pakon ajatuksesta. Voi miettiä pitämistä, jos haluaa. Tapoja on tuhansia ja ne riippuvat katsojasta. Taiteen edessä kohtaa itsensä. Toiset antautuvat taideteoksen vaikutukselle. Toiset älyllistävät ja etsivät johtolankoja.

Taiteesta on paljon väärinkäsityksiä, mutta toisaalta ne on helppo kumota, koska todellisuus on tarjolla. Voi käydä Louvressa katsomassa Mona Lisaa ja todeta, että sillä ei ole sanomaa ja se on silti kiinnostava taideteos. Kaikki voivat itse todeta, ettei taide ole riippuvainen sanomasta."

On totta että taideteoksen ääressä kohtaa itsensä, ainakin silloin selviää omat mieltymykset. En oleta teoksissa olevan sanomaa, mutta kehittelen niitä silti päässäni, itselleni. En oleta että minun tulisi pitää kaikista teoksista, mutta on silti mielenkiintoista miettiä, miksi en pidä.

Kehittelettekö mielessänne teoksille sanomaa? Turhaudutteko jos ette sitä löydä? Nautitteko vain teosten kauneudesta? Pidättekö taiteesta ylipäänsä? Jäättekö koskaan kauniin teoksen eteen pohtimaan sitä, mikä teoksessa teihin vetoaa?

Itse rakastan esimerkiksi tätä Arvid Liljelundin teosta vuodelta 1884, Lähtö Pariisista. Aina Kuopion taidemuseossa käydessäni minun pitää mennä seisomaan sen eteen toviksi. En ole syvällisemmin pohtinut mikä kaikki siinä vetoaa, mutta ainakin se on kaunis, suurikokoinen ja täynnä tunnetta.


(kuva täältä)